21.10 klo 19.00
Helsinki
Musiikitalon Sonore-sali
Olli Kortekangas & Michael Baran: Yhden yön juttu
Sibelius-Akatemian orkesteri, johtaa Markus Lehtinen
Sibelius-Akatemian laulumusiikin osasto
Yhden yön aikana etsitään kissaa, elämän suuntaa, ajan arvoitusta ja postmodernin elämän ääriviivoja, nyt ja viiden vuoden kuluttua. Read More →
Hillborg: Eleven Gates – Oramo, Gilbert, Salonen
Anders Hillborg: King Tide, Exquisite Corpse, Dreaming River, Eleven Gates
Royal Stockholm Philharmonic Orchestra, Sakari Oramo, Alan Gilbert, Esa-Pekka Salonen
BIS, 2011
Ruotsalainen Anders Hillborg (s. 1954) on kiehtova ja monipuolinen säveltäjä, jonka tuotannon levytyksiä ei ole ollut liiaksi asti saatavilla. Levy-yhtiö BIS parantaa tilannetta uudella julkaisullaan, joka sisältää säveltäjän neljä laajahkoa orkesteriteosta. Read More →
Steve Reich: WTC 9/11, Mallet Quartet, Dance Patterns
Kronos Quartet, So Percussion, Steve Reich and Musicians
CD/DVD Nonesuch, 2011
Newyorkilaissäveltäjä Steve Reich (s.1936) palaa uudella levyllään vuosikymmenen taakse syyskuun yhdennentoista päivän tapahtumiin. Terrori-iskuja käsittelevä WTC 9/11 (2010) kuuluu Reichin ”dokumenttisävellysten” ketjuun. Kronos-kvartetille kirjoitetussa teoksessa Reich integroi ilmavalvonnan ja pelastuslaitoksen työntekijöiden sekä silminnäkijöiden autenttisia puhekatkelmia jousien materiaaliin luoden tiiviin ja vaikuttavan kokonaisuuden. WTC 9/11:n taustalta löytyy siis ilmeinen sukulaisuus Different Trainsiin (1988). Uudessa sävellyksessään Reich kuitenkin työstää dokumentaarista materiaaliaan aiempaa pidemmälle saaden täten puhemateriaalin sulautumaan entistä vahvemmin osaksi soitinyhtyettä.
WTC 9/11:n ensimmäinen osa kuvaa terrori-iskujen tapahtumapäivää lineaarisesti etevillä puhekatkelmilla, joiden melodinen sisältö muodostaa jousien materiaalin perustan. Avausosa on Reichia dramaattisimmillaan ja dissonoivimmillaan. Dokumentaarinen ote tuo esiin tapahtumien järkyttävyyden estäen kuitenkin sävellystä liukumasta sentimentaalisuuteen.
Toisessa osassa tapahtumat käydään uudelleen läpi, mutta nyt vuosikymmenen etäisyydeltä terrori-iskun silminnäkijöiden ja pelastustyöntekijöiden muistojen kautta. Reich pitää jälleen kuulijansa vahvasti otteessaan.
Viimeinen osa kurkottaa tuonpuoleiseen, kun Reich kohdistaa huomiomme vapaaehtoistyöntekijöihin, jotka suorittivat kuukausien ajan juutalaista shmira-seremoniaa tunnistamista odottaneiden iskujen uhrien ruumiiden äärellä, kunnes uhrit voitiin haudata. Osan materiaali koostuu puhekatkelmien ohella seremoniaan liittyvien pyhien tekstien autenttisista esityksistä. Osan loppu, jossa kuulija palautetaan tuonpuoleisen rajalta tähän maailmaan, on yksi Reichin tehokkaimmista musiikillisista ratkaisuista. Reich välttää musiikissaan kaikenlaista liioittelua ja antaa materiaalin puhua puolestaan. Kronos-kvartetti tekee jälleen kerran erinomaista työtä Reichin musiikin parissa.
Levyn muut sävellykset edustavat hyvin toisenlaista Reichia. Kahdelle marimballe ja kahdelle vibrafonille sävelletty viisitoistaminuuttinen Mallet Quartet (2010) kuuluu pitkään instrumentaalisävellysten jatkumoon, jonka juuret ovat Reichin 60- ja 70-lukujen varhaisteoksissa. Mallet Quartet jakautuu kolmeen osaan, jotka muodostavat nopea-hidas-nopea -rakenteen, jonka sisälle Reich rakentaa jälleen kerran melodiakatkelmista erilaisia kaanonmuodostelmia. Keskiosa on poikkeuksellisen pelkistetty ja staattinen. Lyömäsoitinyhtye So Percussion on kotonaan Reichin sävellyksen parissa. Yhtyeen työskentelyä voi seurata myös lyhyeltä bonus-dvd:ltä.
Albumin päättää Reichin oma yhtye, joka esittää lyhyen Dance Patterns (2002) -sävellyksen kahdelle ksylofonille, kahdelle vibrafonille ja kahdelle pianolle. Koreografi Anne Teresa de Keersmaekerin ja ohjaaja Thierry de Meyn tilauksesta sävelletty teos sopii hyvin Mallet Quartetin rinnalle. Molempien rytminen energia ja kaanonmuodostelmat ilmentävät säveltäjänsä tyyliä puhtaimmillaan.
Yksinäisyyteen vetäytynyt Visa alkoi pulputa kysyvää energiaa saadessaan oikeanlaista musiikkia korviinsa. Sikermä myöhäisromanttisen laulumusiikin mysteereitä, olkaa hyvä:
1. Minkä sinfonisen kantaatin sankareita ovat Tove ja Waldemar?
2. Kenen säveltämä on Zápisník zmizelého (Kadonneen päiväkirja)? Mille kokoonpanolle se on?
3. Kuka sävelsi laulusarjan, jonka osat ovat suomeksi ”Unesta”, ”Rannasta”, ”Kukista” ja ”Illasta”? Miten laulusarja on otsikoitu?
4. Kuka seuraavista olennoista EI esiinny Schönbergin teoksessa Pierrot lunaire?
a) Dandy b) Scarbo c) Chopin
5. Missä orkesterilaulussaan Richard Strauss siteeraa varhaista sävelrunoaan Tod und Verklärung? (Miksiköhän?)
6. ”Des Antonius von Padua Fischpredigt” on Mahlerin Wunderhorn-laulu. Missä sinfoniassaan hän käyttää sitä melodiamateriaalina?
7. Rahmaninovin viimeinen lauluopus sisältää kuusi symbolistista laulua. Mikä on sen opusnumero?
8. Kenelle Zemlinsky omisti laulusarjan Fünf Gesänge op. 7?
9. Mitä yhteistä musiikillisesti on elokuvilla ”The Hours” (Stephen Daldry) ja ”The Year of Living Dangerously” (Peter Weir)
10. Kuka sanoi Hugo Wolfin laulusarjasta Spanisches Liederbuch seuraavasti: ”Schubertin ja Schumannin jälkeen ei ole tullut mitään vastaavaa!”
De Falla: Noches en los jardines de España. Obras para piano.
Javier Perianes, piano
BBC Symphony Orchestra, Josep Pons
Harmonia Mundi, 2011
Manuel de Falla (1876–1946) oli lyhyen ammattiin tutustumisjaksonsa päätteeksi jyrkästi kiertuepianistin uraa vastaan, eikä vuoden 1915 jälkeen palannut pääsoittimensa ääreen kuin satunnaisin ponnistuksin. Niinpä Fallan taidokas pianotuotanto mahtuu yhdelle täydelle CD-levylle. Pienuudessaan hänen tuotantonsa on harvinaisen tasalaatuista ja miellyttävää, hyvin helppotajuista ja ongelmitta kurkusta alas sujahtavaa margaritaa, unohtamatta sitä pientä söpöä aurinkovarjoa lasin reunalla. Espanjan aurinko pilkahtaa rivien välistä tuon tuostakin.
Säveltäjänä Falla tuntuu olevan varsinainen hybridi, joka ihan rehellisesti lainailee materiaalia kavereilta ja kollegoilta, eikä voi olla huomaamatta Pariisin, hänen toisen kotikaupunkinsa, vaikutusta sointiin. Hatun noston saavat sekä Debussy, Dukas että Satie, jonka Gymnopediet siirtyvät näppärästi teokseen Canción. Eipä ihme, että Fallaa on usein verrattu Chopiniin, toiseen pariisilaistuneeseen pianisti-emigranttiin, joka on ilmiselvä esikuva teoksissa Nocturno ja Mazurka.
Espanjalainen Javier Perianes hivelee koskettimia milloin samettisesti, milloin metallisesti. Sävyissä on vivahteikkuutta, eikä virtuositeettikaan jää kysymyksen alaiseksi. Hurjien vyörytysten Fantasia Bætican Perianes kääntää runollisesti virtailevaksi puroksi, vaikka mahdollisuudet olisivat myös barbaarisiin mittasuhteisiin kohoavaan norsutanssitulkintaan.
Fallan suurenmoisin teos lienee kolmiosainen Noches en los jardines de España (Yöt Espanjan puutarhoissa) pianolle ja orkesterille. Tunnelmat lipuvat hämärästä aamunkoittoon ja kiehkuravartisista kaunokeista kaktuksiin. Impressionistiseen maalailuun on onneksi jäänyt muutamia piikkejäkin. BBC Symphony Orchestra Josep Ponsin johdolla saa aikaan elokuvallisia kohtauksia kuin suoraan valkokankaalta koettuna. Myöhäisromanttisen paksu orkesterimassa hengittää raikasta ilmaa tunnelmien melodramaattista luonnetta korostaen. Perianesin piano tanssahtelee solistina maltillisesti ja tyylikkään hillitysti tekemättä irtiottoja orkesterin ja solistin veljellisestä käsikynkästä.