Amfion pro musica classica

Category Archives: Päävalikko

Levyarvio: Kalevalaa Tapiolalaisittain


Rautavaara: Marjatta the lowly Maiden. Works for Children’s Choir

Tapiolan kuoro, Tapiolan nuoret sinfonikot, johtaa Pasi Hyökki

Ondine, 2011

Alati nuorekas Tapiolan kuoro on pian 40-vuotta jatkuneen yhteistyön kruununa omistanut kokonaisen levyn Einojuhani Rautavaaran lapsikuoromusiikille. Levyn nimikkoteos, mysteerinäytelmä Marjatta matala neiti (1977), edustaa tarinan tasolla kristillistä kalevalaa kiehtovimmillaan ja muotoutuu Rautavaaran käsittelyssä myös supisuomalaisen lapsikuoromusiikin huipentumaksi. Read More →

Levyarvio: Sibeliusta vain fanaatikoille


The Sibelius Edition: Miscellaneous Works
Harri Viitanen, Jorma Hynninen, Dominante-kuoro/Seppo Murto, Hannu Jurmu, Ylioppilaskunnan Laulajat/Matti Hyökki, Sinfonia Lahti/Osmo Vänskä ja Jaakko Kuusisto, Johan Simberg, Tempera-kvartetti, Andrew Barnett, Folke Gräsbeck, Radion sinfoniaorkesteri/Jean Sibelius
BIS

13 levyboksia. 68 cd:tä. 80 tuntia, 30 minuuttia ja yksi sekunti. BISin The Sibelius Edition on epäeilemättä kattavin levytyskokoelma kansallissäveltäjämme musiikkia. Read More →

PianoEspoo: Voimamies tyrmäsi soitollaan


”Nykyään pianoa ei enää soiteta, sillä ratsastetaan. Pianoparka, siitä on tullut sirkushevonen, jota julkeat keikarit koettelevat mykistyneen yleisön edessä. Nopeutta vain, ja yleisö taputtaa. Pianoa ratsastetaan, satuloituna tai ilman.” Näin kirjoitti Calvocoressi yli sata vuotta sitten. Read More →

Arvio: Sankaruus on sisäisyyttä

Kuva: Fred Toulet
Romanialaisen pianisti Radu Lupun konsertit ovat kohtalaisen harvinaista herkkua. Lupu on aiemmin vieraillut Suomessa vain muutamia kertoja, mutta nyt hän toteuttaa Jukka-Pekka Sarasteen ja Suomalaisen kamariorkesterin kanssa konserttisarjan, jossa kuullaan kaikki Beethovenin viisi pianokonserttoa. Read More →

PianoEspoo: Kuin vanhoina hyvinä aikoina

Ingolf Wunder (Kuva: Bartek Sadowski)

Kun nuori itävaltalaispianisti asteli Tapiolasalin flyygelin ääreen näyttävään sakettiin pukeutuneena, tiesi odottaa jotain merkillistä. Sitä ei nimittäin usein näe. Etikettivirheestä huolimatta tämä oli vasta ensimmäinen vihje tulevasta herrasmiesmiespianismin riemujuhlasta, jota Ingolf Wunderin esiintyminen oli asua myöten, muistetaanhan Vladimir Horowitzinkin esiintyneen myöhäisvuosinaan aina sakettiin sonnustautuneena. Read More →