Amfion pro musica classica

Category Archives: Päävalikko

Arvio: Schubertiadi Sellosalissa

Sellosalissa Espoossa on viikonloppuna 28.–29. 1. Schubertiadit säveltäjämestarin syntymäpäivän juhlistamiseksi. Kahden päivän aikana järjestetään neljä konserttia, joiden ohjelma rakentuu Schubertin vokaali- ja soitinteoksista. Esiintymässä ovat Soile Isokoski, Marita Viitasalo, Riitta Pesola, Tommi Hakala, Kristian Attila, Eeva Koskinen, Marjukka Tepponen, Anna-Maija Korsimaa,Tommi Aalto, Panu Pärssinen, Arttu Kataja ja Kiril Kozlovsky.

Lauantai-iltana Espoon Sellosalissa kuuli yleisön keskuudessa mainittavan, että Schubertin musiikkia jaksaa kuunnella vaikka kuinka paljon. Yleisöä oli paikalla lähes täysi sali. Espoossa ymmärretään siis hyvän päälle.

Trio Finladian täysromanttinen ote Schubertin B-duuri -trion alussa oli vakuuttavaa – toisaalta keveyttä ja ilmavuutta oli myös runsaasti tarjolla. Trion ilmaisuasteikko on näin ihailtavan laaja. Viitasalon herkkä, liedtyöskentelyssä hiotunut pianismi tuotti taitavien kumppaneiden kanssa läpikuultavaa ja erinomaisesti tasapainotettua sointia.

Riitta Pesolan sello lauloi erityisen kauniisti trion toisen osan Andante un poco meno mosso alussa. Espoon Sellosali soi herkästi myös hiljaisemmissa kohdissa. Toisen osan lopun kansanmusiikkilainaus sai myös nautittavan  käsittelyn.

Kolmas osa tuntui ensin hieman vaisulta, mutta triotaitteen myötä esittäjien ajatus osasta kirkastui osoittautuen tarkoin harkituksi. Finaali oli todellista schubertiaanista iloittelua, missä Eeva Koskisen lämmin ja huumorintajuinen viulismi oli parhaimmillaan. Trion loppunousu kiihdytyksineen oli upea ja yleisö palkitsi esiintyjät lämpimin aplodein.

Tommi Hakala ja Kristian Attila esittivät väliajan jälkeen Schwanengesang-sarjan pitäen puolessa välissä vain pienen hengähdystauon. Olin siirtynyt väliajan jälkeen liian lähelle esiintymislavaa ja Hakalan muhkea baritoni tuntui suorastaan jylisevän korvissani. Siirryttyäni laulusarjasta puolessa välissä kuusi riviä taaemmaksi saatoin vasta nauttia tyydyttävästi tästä Schubertin kuoleman jälkeen kootusta kokonaisuudesta.

Tuon pienen tauon jälkeen Der Atlas ja Ihr Bild -lauluissa Attilan hienot soinnut alarekisterissä ja pianon pahaenteiset tremolot olivat hyvin vaikuttavia. Näitä seurannut kepeä Das Fischermädchen soi eloisasti ja antoi kuulijallekin hetken aikaa hengähtää. Die Stadt oli jälleen pelottavan dramaattista. Am Meer -laulussa Tommi Hakala sai esittää hienoa legatoaan. Der Doppelgänger ylimaallisine sointuineen muodostui teoksen kulminaatioksi. Sarjan viimeisen laulun Taubenpost sydämen kaipuun esiintyjät tulkitsivat levollisen kirkastuneesti. Innostuneet aplodit saivat esiintyjät toistamaan iki-ihanan Städchen-laulun, mikä tunnetaan myös Serenadina.

Sellosalissa oli kiinnitetty huomiota myös tyylikkääseen ylöspanoon. Schwanengesang-sarjan aikana oli esiintymislavan takaseinälle heijastettu osittain verhoihin oletettavasti jokin Schubertin kirje ja sen päälle videokameralla Hakalan kasvot. Konserttisaleissa voi modernin tekniikan ansiosta aivan hyvin käyttää tähän tapaan esitystä tukevaa kuvitusta.

Akateeminen laulu ”oman” requieminsä parissa Kirkko soikoon -festivaaleilla

Akateeminen laulu aloittaa valmistautumisen vuonna 2013 vietettävään 60-vuotisjuhlavuoteensa esittämällä tällä kaudella kaksi suurta orkesteriteosta, Joonas Kokkosen Requiemin ja Ludwig van Beethovenin 9. sinfonian.

Kokkosen Requiem on Akateemiselle Laululle erityinen teos, sillä Kokkonen sävelsi sen juuri Ulf Söderblomin johtamille Akateemiselle Laululle ja Helsingin Kaupunginorkesterille. Sävellystyön aikana teoksesta muotoutui sielunmessu säveltäjän edesmenneelle vaimolle Maijalle. Requiem kantaesitettiin syyskuussa 1981.

Nyt Helsingin Kaupunginorkesterin ja Murtosointu-kuoron kanssa esitettävä Requiem kuuluu Kirkko soikoon -festivaalin ohjelmistoon. Johanneksenkirkossa 8.3.2012 kello 19 järjestettävän konsertin johtaa John Storgårds ja solisteina laulavat sopraano Annami Hylkilä ja baritoni Tommi Hakala. Konsertti myös radioidaan Ylen Radio 1:ssä.

Beethovenin 9. sinfonia esitetään toukokuussa kahdessa konsertissa Temppeliaukion kirkossa. Musiikista vastaa Helsinginkadun filharmonikot ja toisena kuorona toimii Cantabile. Konsertin johtaa Veli-Antti Koivuranta.

”Hullu unelma” – Beethovenin sello- ja viulusonaatit yhtenä kokonaisuutena

Maamme oloissa harvinainen Beethoven-konserttien sarja käynnistyy helmikuussa Kauniaisista. Viiden konsertin sarjassa kuullaan kaikki Beethovenin viulu- ja sellosonaatit yhtenä kokonaisuutena. Kiertueen esittäjinä on kolme kolmikymppistä ansioitunutta muusikkoa: viulisti Pasi Eerikäinen, pianisti Emil Holmström ja sellisti Petja Kainulainen.

Sarja merkitsee esittäjilleen hullun unelman toteutumista.– Sain ajatuksen sarjasta soitettuani Kreutzer-sonaatin Emilin kanssa toista vuotta sitten, kertoo viulisti Pasi Eerikäinen. – Kyllä tässä todellista luovaa hulluutta on kyseessä, jatkaa sellisti Petja Kainulainen.

– Sarjan soittaminen vaatii kaikkiaan viidentoista sonaatin pitämistä ohjelmistossa. Oman lisävaatimuksensa tuo se, että Beethovenin
teoksissa ollaan muusikkona olemisen keskeisimpien teknisten ja taiteellisten kysymysten äärellä, toteaa Emil Holmström. Beethoven-sarjan ensimmäinen konsertti kuullaan helmikuussa Kauniaisissa, Porvoossa ja Kuopiossa. Sarjan toinen konsertti pidetään kullakin paikkakunnalla huhtikuussa. Loput kolme konserttikokonaisuutta pidetään syksyllä.

– Beethovenin sävykäs kamarimusiikki sopii hienosti Kauniaisten Uuden Paviljongin lämpimään tunnelmaan, josta sarjamme saa alkunsa. On myös tärkeää pitää konsertteja Helsingin ulkopuolella. Yleisön ei aina tarvitse lähteä Helsinkiin Musiikkitaloon, korostaa Pasi Eerikäinen.

Beethovenin sello- ja viulusonaattien yhdistäminen on luonut sarjan rakentamiselle eri lähtökohdat, mihin on tavallisesti totuttu. Yleensä sarjat perustuvat yhteen teostyyppiin, mutta tässä sarjassa kaksi kokonaisuutta käy dialogia. – Emme esitä sonaatteja kronologisessa järjestyksessä, vaan kullakin konsertilla on oma värinsä ja tarinansa, kertoo viulisti Pasi Eerikäinen. – Tunnelman määrittää yksi sellosonaatti, jolle viulusonaatit luovat vastavärejä tai harmoniaa. Ajattelimme, että sarjan kannalta olisi hauskaa, jos myös soittaisimme jotain kolmistaan, joten päätimme avata sarjan esittämällä yhdessä suurenmoisen Arkkiherttua-trion, Eerikäinen jatkaa.

Beetovenin viulu & sellosonaatit – sarjan kaksi ensimmäistä konserttia

I. Konsertti
Su 5.2. klo 16 Uusi Paviljonki
Ti 14.2. klo 19 Borgå Gymnasium
La 25.2. klo 19 Kuopion musiikkikeskus

Ohjelma
Trio Op. 97 B-duuri ”Arkkiherttua”
Sonaatti Op. 5/1 F-duuri
Sonaatti Op. 24 F-duuri ”Kevät”

II. konsertti
Su 8.4. klo 16 Uusi Paviljonki
Ti 24.4. klo 19, Borgå Gymnasium
Su 29.4. klo 16 Kuopion musiikkikeskus

Ohjelma
Sonaatti Op. 5/2 g-molli
Sonaatti Op. 12/3 Es-duuri
Sonaatti Op. 30/2 c-molli

Emil Holmström, piano
Pasi Eerikäinen, viulu
Petja Kainulainen, sello

Arvio: Messiaenin riemulaulu kajahti komeasti Tampereella

27.1.2012 klo 19, Tampere-talon iso sali

Olivier Messiaen: Turangalîla-sinfonia
Angela Hewitt, piano, Valérie Hartmann-Claverie, ondes martenot
Tampere Filharmonia / Hannu Lintu, kapellimestari


Olivier Messiaenin
(1908-1992) Turangalîla-sinfonia (1946-48) on huikea teos, jonka ottaminen ohjelmistoon on ilahduttavaa, mutta myös varsin haastavaa. Kymmenosaisen Turangalîlan kautta Messiaen määrittelee sinfonian käsitteen uudelleen yhtä perusteellisesti kuin Gustav Mahler ja Hector Berlioz aikoinaan. Read More →

Levyarvio: Newton herättää vanhat levyt henkiin

Brumel: Missa ’Et ecce terrae motus’, Sequentia ’Dies Irae’
Huelgas Ensemble, johtaa Paul van Nevel
Newton Classics

Vaikka levymyynnin käyrä osoittaa punaisena kaakkoon, on markkinoille silti tunkua, etenkin klassisella puolella. Newton Classics on melko uusi, vuonna 2009 perustettu levymerkki, jonka tuotanto perustuu kierrätykseen ja uudelleen lämmitykseen. Samaan tapaan toimivat mm. Apex, Brilliant Classics ja moni muu pienempi levyfirma, jotka tarjoavat lähinnä uuden kotelon vanhalle tuotteelle, jonka joku toinen on jo levyttänyt. Täten toiminta on helppo pitää laajana ja etenkin halpana. Sehän on tietysti vain hieno asia, että klassikkojulkaisut ja jo iäksi menetetyksi luullut suosikkitulkinnat löytyvät uudenveroisina uudesta pakkauksesta. Bulkkituotannosta pongahtaa väkisinkin helmiä silloin tällöin ja jokaiselle jotakin.

Esimerkkilevynä Newtonin toiminnasta olkoon alkujaan Sonyn tehtailta vuonna 1990 putkahtanut Antoine Brumelin (n.1460?n.1515) vokaalimusiikkia sisältävä julkaisu. Levyn ohjelmateksti on uusi, samoin kaikki kannet ja väritykset. Ainoastaan pienellä painettu paljastaa kiekon kulkevan jo uusintakierrosta.

Brumel ei ole niitä kaikkein tunnetuimpia renessanssimiehiä, eikä tuotannosta ole tarkkoja tietoja sen enempää kuin syntymäajastakaan, mutta muutama vokaaliteos on arkistoja penkomalla todennettu Brumelin tekosiksi. Kaksitoistaäänistä Maanjäristysmessua näkyy levytetyn jonkun verran, joten se lienee suosituin hänen teoksistaan. Pelkästään lauluääniä hyödyntävä ylistys käyttää kuoroa maltillisella ambituksella, ei käydä kovin matalalla eikä liioin korkealla. Kaltaiseni klassis-romanttis-nykkärin kuuntelija ei osaa erotella paljonkaan vaihtelua Brumelin messuosien välillä saati erottaa tekstin hienovaraista käsittelyä, mutta Huelgas Ensemblen herkät keuhkourut vellovat kauniisti, joskin yksipuolisesti.

Mielenkiintoisempiakin harmonioita on kuultu, eikä sävelarvoissakaan ole vaihtelua, mutta ne ovat Brumelin valintoja. Kansitekstissä erikoismaininnan saa Brumelin äänenkuljetuksen virheettömyys, mikä toki on saavutus sinänsä. Saa silti olla melko paatunut renessanssilaulun ystävä, että 45-minuuttinen rupeama taittuisi kelloa vilkuilematta. Vaimeana sisustuelementtinä tämä on kyllä mitä mainiointa musiikkia.

Onneksi lisänä on katkelma myös toisesta messusta. Dies Iraessa neljä pasuunaa tuulettavat välisoitoillaan harrasta luostari-ilmaa, ja vuorolaulut ja helposti tunnistettava cantus firmus (mm. elokuvasta Hohto) selkiyttävät rakennetta myös alaan vihkiytymättömille.