Category Archives: Päävalikko

Mozart: Pianokonsertot F-duuri K. 459 ja A-duuri K. 488
Resitatiivi ja rondo ”Ch’io mi scordi de te? ? ”Non temer, amato bene” K. 505
Hélène Grimaud, piano
Mojca Erdmann, sopraano
Bayerin radion sinfoniaorkesterin kamariorkesteri, johtaa Radoslaw Szulc
Deutsche Grammophon

Vaikka asialla olisi maineikas levy-yhtiö ja hienot muusikot, ei pakkototeutuksena ja ”kun nyt tuli luvattua” -asenteella tehty levytys tarjoa kuin hetkittäisiä auvon tunteita.   Read More →

Sergei Bortkiewicz: Piano Works vol. 7

Deux Morceaux op. 7 (ensilevytys), Trois Morceax pour Piano op.12
7 Préludes für Klavier op. 40, From Andersen’s Fairy Tails op. 30
Jouni Somero, piano
FC-Records

On ihailtava lähtökohdiltaan epäitsekästä musiikin tekemistä, jossa markkinahenkisyys ei nouse päällimmäiseksi tavoitteeksi, vaan antaudutaan arkistointi- ja sanansaattotehtäviin tuntemattomien suuruuksien puolesta. Tällaisessa asenteessa tosifanit, tutkijat ja laaja-alaista musiikin tuntemusta hamuavat kuluttajat ovat levy-yhtiötäkin suurempia voittajia. Pianisti Jouni Someron kokonaislevytysprojekti säveltäjä-pianisti Sergei Bortkiewiczin (1877?1952) tuotannosta käsittää myös ensilevytyksiä, eikä tätä ukrainalaissäveltäjää muutenkaan kuule ihan liiaksi asti.

Vankasti slaavilaissävyistä, ultrapompöösiä pianotekstuuria suosiva Bortkiewcz on samasta mahongista veistetty kuin Rahmaninov; raskasta ja hyvin täyteläistä, romanttista räminää pehmentävät melankoliset melodialinjat ja korkealta kimpoilevat kilahtelut. Chopininkin vaikutus kuuluu etenkin säyseimmissä kappaleissa. Siis karrikoidusti Bortkiewiczia voisi kuvailla ajastaan jääneeksi, mitä on monen muunkin kohdalla pidetty hyvänä syynä antaa palttua koko säveltäjän tuotannolle. Meidän aikanammehan ei näin suvaitsemattomia olla, eihän? Puolalaisesikuvalta on tarttunut enemmänkin vaikutteita, sillä levyllä kuultava fis-molli-poloneesi on peittelemättömästi muokattu Chopinin vastaavasta. Parhaat mahdolliset esikuvatkaan eivät siis takaa mainetta musiikin historiassa.

Jouni Somero tarttuu Bortkiewiczin muhkeisiin sointuihin täysin voimin. Hän on kuitenkin herkistänyt kosketustaan vuosien saatossa, eikä isoääninen superpianismi vaivaa kuin muutaman kerran, mainittavimmin juuri mahtailevassa fis-molli-poloneesissa. Preludeissa Somero kesyyntyy kauniisti keinuvien melodioiden ääressä aivan salonkikelpoiseksi kunnon pojaksi, vaikka esitteleekin hauista viimeisessä osassa, jossa rauhallisempi ote riittäisi Appassionato-merkinnästä huolimatta.

Kaksitoistaosainen ’Andersenin tarinoista’ on onnistunut sekä sävellyksenä että esityksenä. Somero löytää satumaailman tunnelmat vaivattomasti ja Bortkiewiczin teksti on kevyesti hengittävää ja aidosti mielenkiintoista. Kellon mystinen kumina voisi hyvinkin olla Debussyä, ja Ruma ankanpoikanen toimii metaforana Bortkiewiczin ideasta harmonian kauneudesta ja tarinana joukkoon kuulumattomuudesta. Dissonansseilla vaakkuva ankka hyväksytään lopulta porukkaan ja rauhaisat kolmisoinnut sinetöivät ryhmähengen. Voisiko Bortkiewiczkin päästä mukaan esitettävien säveltäjien kermaan?

LigAlien: Mari Takanon musiikkia
LigAlien I, LigAlien II, LigAlien III, LigAlien IV
Jungibility (pianolle), Full Moon viululle ja elektroniikalle
Konsertto huilulle ja jousiorkesterille
mm. Mari Kimura (viulu) & Sharon Bezaly (huilu)
Swedish Chamber Orchestra, Anne Manson
BIS

Ensivaikutelma japanilaisen Mari Takanon levyä kuunnellessa on kuin lukisi Haruki Murakamin novelleja. Tuttu ja outo sekoittuvat kutkuttavalla tavalla, mielenmaisema on urbaanin sokkeloinen. Jotain vastaavaa voi kokea toikkaroidessa Tokion loputtomiin haarautuvilla pikkukujilla baarikierroksen jälkeen. Kirjailijaa ja säveltäjää näyttää yhdistävän myös intohimo jazziin. Read More →

Sergei Rahmaninov: Romances
Dmitri Hvorostovski, baritoni; Ivari Ilja, piano
Ondine 2012

Sergei Rahmaninovin yksinlauluja on aina ilo kuulla natiivin tulkitsemana. Ondinen uudessa julkaisussa siperialaisbaritoni Dmitri Hvorostovski ja virolaispianisti Ivari Ilja möyrivät antaumuksella slaavilaisen intohimon ja elämäntuskan syövereissä. Säveltäjän lähes sadasta yksinlaulusta levylle on valikoitunut runsaasti varhaisia helmiä, joissa piano usein kohoaa poikkeuksellisen dominoivaan rooliin kuvaillen milloin huojuvaa maissipeltoa, milloin keväistä puroa tai kolkosti kumajavaa kelloa. Venäläismestarille tyypillinen muusiikillinen aaltoilu kulkee kauttaaltaan laulujen taustalla.

Talven viiman keskellä ei ollut vaikea eläytyä siihen riemulliseen kevään lupaukseen mikä kuuluisassa ”Vessenije vodyssa” (”Kevään vedet”, op. 14/11) huokui sekä Hvorostovskin jylisevän kauniista baritonista että Iljan heräävän virran virtuoosimaisesta pianotulkinnasta. Myös rakkauden tunnustuksissa parivaljakko kunnostautui yhä uudelleen ja uudelleen; sävyt vaihtelivat varovaisesta toiveikkuudesta voitonriemuun ja vastaavasti yksinäisyyden epätoivoon. Uskonnollissävytteisten laulujen osuus levyllä nousi niin ikään huomattavaksi, esimerkkinä mainittakoon mainio ”Vsjo otnjal u menja” (”Kaikki mitä minulla oli”, op. 26/2), jossa Jobiin vertautuva laulaja sarkastisesti kertailee koettelemuksiaan. Katoavan kauneuden teemojen huipentumana näyttäytyi puolestaan ”Vchera my vstretilis’” (”Tapasimme eilen”, op. 26/13). Tässä entisen rakastetun melankolisessa hyvästelyssä baritonimme yltää riipaisevan syvälliseen tulkintaan.

Hvorostovski on ääneltään kuin hiukan tummennettu ja aitovenäläinen versio walesilaistähti Bryn Terfelistä. Vertaus on siinäkin mielessä osuva, että Hvorostovski voitti aikoinaan Cardiffin laulukilpailun Terfelin jäädessä kotikentällään kakkoseksi. Ilja soittaa jäntevästi ja tukien, nousten tarvittaessa toiseksi vokalistiksi.