Lähikuukausina on saatu lukea kummallisia tapauksia yleisön edesottamuksista yleensä niin hillityissä tapahtumissa kuin sinfoniakonserteissa. Read More →
Kommentti: Konserttiyleisön esiinmarssi
Arvio: Arktinen alttoviulukonsertto
Verrattuna Ravelin ja De Fallan räiskyvän intohimoiseen Espanjaan tai Stravinskyn satumaiseen Kiinaan Matthew Whittallilta kantaesitetty alttoviulukonsertto The Heaven that dwells so deep tarjoaa kuulijalle pohjoista lakeutta. Ilari Angervon ja RSO:n antaumuksella tulkitsema laaja teos muistuttaa kaukolentoa arktisten alueiden ylitse: karun staattiset maisemat vaihtuvat hitaasti, valo on kylmän kirkasta. Read More →
Levyarvio: Sellosonaattiottelu!
ALKAN & CHOPIN
sonaatit sellolle ja pianolle
Job Ter Haar, sello
Vaughan Schlepp, piano (Erard 1846)
Quintone
Viimeaikainen innostus periodisoitinten ja romantikkosäveltäjien naittamiseksi sai minut tarttumaan kolme vuotta sitten ilmestyneeseen Quintonen levyyn. Frederic Chopinin ja Chalres-Valentin Alkanin sellosonaatit tarjoavat hyvän verrokin Onyxin melko tuoreelle levylle (Chopinin ja Mendelssohnin sellosonaatit), joka sai vakuuttumaan nykytrendin toimivuudesta. Read More →
Maaliskuuta muualla 1: Lontoo
Tunnustan, etten ollut tätä ennen koskaan käynyt Lontoossa, kai keskieurooppalaisesti vetävän veren ja frankofilian takia. Yksi Euroopan tärkeimmistä metropoleista tuli korkattua parin päivän pikavisiitillä, johon sai kuitenkin kätevästi aikataulutettua Philharmonia Orchestran konsertin Southbank Centressä. Read More →
Arvio: Vierailijat villitsivät välittömyydellään
Teos on joko syöpynyt tajuntaan vaikuttavuudellaan tai sitten konsertin dramaturgia ontui, kun Anders Hillborgin Four Transitory Worlds kaikui korvissa vielä Maurice Ravelin pianokonserton aloittavan kontrafagottisoolon päällä. Hillborgin teos pitäisi varustaa räikeällä varoitustarralla: ”Viihdettä! Saatat naurahtaa nykymusiikin aikana”. Read More →