Berliinin tärkeimmässä nykymusiikkitapahtumassa MaerzMusikissa juhlitaan tänä vuonna John Cagea ja Wolfgang Rihmiä. Edellisen syntymästä tulee syyskuussa kuluneeksi 100 vuotta, kun taas Rihm täytti viime viikolla 60. Kuuntelin festivaalin konsertteja kolmena päivänä. Read More →
Reportaasi: MaerzMusik 2012
Arvio: Myyttinen säveltäjätapaaminen
Viime vuonna perustettu Ooppera Artico käynnisti toimintansa tulkinnoilla Gian Carlo Menottin Puhelimesta ja Francis Poulencin Ihmisäänestä. Vuosi tämän produktion jälkeen sopraano Laura Pyrrön, baritoni Jouni Kokoran ja ohjaaja Anselmi Hirvosen kolmikko jatkaa kiinnostavan kamarioopperan tiellä, tällä kertaa kaukana postmodernista kommunikaatioproblematiikasta. Read More →
Katso, ajan formulaa!
Olen monesti taksissa istuessani tuntenut olevani Häkkisen Mika. Hallitsen auton täydellisesti. Kaasusta se menee eteenpäin ja jarrusta pysähtyy, olen kuullut ja nähnytkin joskus. Monella ystävälläni kun on ajokortti. Taitavasti istun kuskin vieressä, ja jos osoite on vähän epäselvä, pystyn hienosti ohjaamaan puheellani allani jyrähtelevää kiiltävän hopeista Mercedestä. ”Seuraavasta vasemmalle, mennään tuonne mäen päälle.” Ja autohan liikkuu. Mistähän niille miljonäärikuskeille oikein maksetaan? Read More →
Levyarvio: Akateemiset venelaulut
Gabriel Fauré: Venelaulut, Teema ja muunnelmia
Giulio Biddau, piano
Aparte
Gabriel Faurén (1845?1924) pianomusiikki on tyylikausien ristiaallokosta vatkautunutta vaahtoa, josta ei ole levytyksiä liiaksi asti, ja syitä siihen voi vain arvailla. Kun unohdetaan historialliset lokeroinnit, voidaan keskittyä musiikin kauniisti kaarevaan linjakkuuteen ja hyvin ranskalaiseen makumaailmaan herkullisine harmonioineen ja sointiväreineen. Read More →
Levyarvio: Palavasieluinen linziläinen
Bruckner: Sinfoniat nro 0 ja 1
Tapiola sinfonietta, johtaa Mario Venzago
CPO 2012
Vihdoin onnisti! Olen vuosikaudet odotellut vakuuttavaa levytystä Anton Brucknerin ensimmäisestä sinfoniasta ja olin jo menettämässä toivoni. Mutta nyt sellainen on ilmestynyt Tapiola Sinfoniettan ja Mario Venzagon tulkitsemana. Brucknerin ”linziläinen” c-molli sinfonia (1866) vaatii aivan omanlaisensa lähestymistavan ja Venzago tuntuu sen tietävän. Kiteyttäisin hänen onnistumisensa kahteen taikasanaan: fraseeraus ja temponkäsittely. Read More →