Amfion pro musica classica

Category Archives: Päävalikko

Arvio: Ennakkoluulottomat virtuoosit päättivät konserttisarjan

14.5.2012 klo 19.00
Helsinki G18-sali

Heikki Nikula, bassoklarinetti
Ere Lievonen, cembalo
Asko Heiskanen, bassoklarinetti
Juho Laitinen, sello

Kokeellisen musiikin Tulkinnanvaraista-sarja huipentui maanantaina konserttiin, jossa bassoklarinetin ja cembalon äänimaisemat konstrastoituivat. Ohjelmassa oli monipuolinen kattaus teoksia yhteensä kymmeneltä eri nykysäveltäjältä. Read More →

Levyarvio: Véronique Gens juhlii ranskan kielellä


Berlioz: Herminie, Les Nuits d’été
Ravel: Shéhérazade
Véronique Gens, sopraano
Orchestre National des Pays de la Loire, johtaa John Axelrod
Ondine 2012

Sopraano Véronique Gensin tausta on barokkipappi William Christien oopperaproduktioissa, ja se kuuluu: kaikki lähtee tekstin sisäisestä draamasta, ranskan kielestä, jonka materiaalisuutta Gens käsittelee kirkkaasti ja ylellisellä loistokkuudella. Read More →

Arvio: Helsinki Spring Light Chamber music -festivaalin päätöskonsertti

Festivaalin taiteellinen johtaja Anastasia Injushina on suunnitellut tänä vuonna neljättä kertaa järjestettävän tapahtuman, jossa pääkaupunkilaisia hemmotellaan nimekkäiden solistien esittämillä kamarimusiikkiohjelmiston merkkiteoksilla. Read More →

Levyarvio: Prokofjevin koneelle mainio mekaanikko

Sergei Prokofjev: Teoksia pianolle

Toccata op.11; Kymmenen pianokappaletta op. 12; Sonaatti nro 2 d-molli op. 14; Sarkasmit op. 17; Visions fugitives op. 22.

Abdel Rahman El Bacha, piano

Mirare

Pianisti Abdel Rahman El Bacha on taitava Chopinin soljuvassa musiikissa, ja Rahmaninovin preludeissakin hän on osoittanut mainiota kykyä supervirtuoottiseen nakutteluun kellon tarkalla tempolla. Sergei Prokfjevin varhaisiin pianoteoksiin hän löytää koneromanttisen kolinan kalseuden vähintään yhtä tarkasti kuin neuvostovalmisteinen yleisvehje konsaan. Read More →

Musiikkitalon Kuoro testasi kotipesäänsä

Musiikkitalon Kuoro asettautui konserttisaliin. Kuva: Mikko Löfroos

Basso Kai Väänänen kirjoittaa sunnuntaisten harjoitusten jälkimainingeissa:

Takana on ensimmäinen Brahmsin Ein deutsches requiemin läpiveto solistien kanssa pääkonserttisalissa – hieno fiilis! Pati totesi harjoitusten alussa, että tutustutaan salin akustiikkaan ja siihen miltä salissa tuntuu laulaa. Muutama hetki myöhemmin hän lisäsi, että kuunnellaan myös mitä hän toteaa kuoron soinnista: sillä jos meistä tuntuu pahalta, niin kuoro voi soida kuitenkin hyvin – toisaalta jos itsestä tuntuu hyvältä, niin kuoro ei välttämättä ole parhaassa balanssissaan. Tuo on sitä kuorolaulun hauskuutta. Ei riitä että ”tykittää” itse tyytyväisenä, vaan pitää pystyä toimimaan yhtenä tärkeänä osana kuoron kokonaissointia. Read More →