Arvio: Ranskalaisia ja italialaisia makuja HeBon saksalaisohjelmassa
Arvio: Tyylikkäät kamarikuorot täyttivät Musiikkitalon
Astuessani Musiikkitalon konserttisaliin ensimmäinen huomioni kiinnittyi – jälleen, lukuisista käynneistäni huolimatta – lavasta pakenevaan ammottavaan, valtavaan tilaan, jonka IV Kansainvälisen Harald Andersén -kamarikuorokilpailun osanottajien tuli täyttää yhteissoinneillaan. Read More →
Arvio: Usvan ja marmorin arkkitehtuuria
Tällä viikolla kansainvälisen musiikkielämän huomio kääntyi – ehkä vähän yllättyneenäkin – 130-vuotisjuhlakauttaan viettävään Helsingin kaupunginorkesteriin. Per Nørgård (s. 1932), Tanskan ja ehkä Pohjoismaidenkin tärkein elävä säveltäjämaestro kirjoitti keskiviikkona kantaesitetyn kahdeksannen sinfoniansa (2010–11) juuri HKO:lle ja kapellimestari John Storgårdsille. Hienoa kansainvälisyyttä ja kartalla olemista – ja mikä kunnia! Read More →
Sielunmessun paluu
Musiikkitalon Kuoron Brahms-produktio ei ole itselleni ensimmäinen kerta, kun olen mukana laulamassa Ein deutsches Requiemia. Kyseinen teos tuli omalla kohdallani vastaan ensin poikasopraanona Helsingin tuomiokirkon poikakuoro Cantores Minoreksen riveissä 24 vuotta sitten. Kuoromme pitkäaikainen johtaja, professori Heinz Hofmann, oli menehtynyt vuonna 1987 ja lauloimme tuon Brahmsin hienon suurteoksen Hofmannin muistokonsertissa 13.3.1988. Read More →
Arvio: Minihameita ja kylmänkirkasta modernismia
Radion sinfoniaorkesterin kauden avaus poikkesi tutusta alkusoitto–konsertto–sinfonia-kaavasta hienoisesti. Vasta 36 minuuttia kestäneen pianokonserton jälkeen kuultiin reilu kymmenminuuttinen kantaesitys, ja keskustelunkylläistä väliaikaa seurasi puolituntinen baletti, ei sinfonia. Järjestys toimi herkullisesti ja tasapainoisesti: romanttisen lavaleijonavirtuositeetin antiteesiksi nousseen kantaesityksen karheus ja äänen äärelle pysähtyminen pyöristyi konsertin päätteeksi värikylläiseen ja humoristiseen rytmi-iloitteluun.