Kun vasta toista kauttaan käynnistelevässä, 2000-luvun musiikkiin keskittyvässä konserttisarjassa alkaa tulla samoja ja samantyylisiä säveltäjiä vastaan tuon tuosta, saattaa alkaa miettiä taiteellisen suunnittelun näköalojen laajuuden ja taiteellisen profiilin suhdetta. Jo viimekuisesta KLANG-konsertista tutut, nyt sarjassa jo kolmatta kertaa esiin nostetut Lotta Wennäkoski ja Mark Andre olivat onnekkaasti hieman epätasaisen Suomen Solistiyhdistyksen konsertin ehdotonta sävellyksellistä aatelia – ja teokset helmiä myös säveltäjiensä tuotannossa. Read More →
Arvio: Ennakkosuosikit pitivät
Levyarvio: Nostalgian kaipuuta ja nättejä melodioita
The Greatest film Scores of Dimitri Tiomkin
London Voices,
London Symphony Orchestra, johtaa Richard Kaufman
laulusolistit Whitney Claire Kaufman, Andrew Playfoot
SACDLSO0720
Jos on katsellut paljon 50?60-lukujen amerikkalaisia elokuvia, on mitä todennäköisimmin altistunut Dimitri Tiomkinin (1929–1979) musiikille, joka suurellisuudessaan ei vedä vertoja nykysäveltäjien massiivisuudelle, mutta jonka tyyli ja orkestrointi olivat aikanaan isommanpuoleista kokoluokkaa. Read More →
Sellisti uusien äänimaailmojen parissa
Amfionissa alkaa uusi juttusarja, jossa nimensä mukaisesti kurkistetaan kulissien taakse katsomaan kaikkea sitä työtä, mitä konserttielämyksen eteen tehdään. Tekijöiden omasanaisen kertomuksen liitteenä on myös videoklippejä, jotka valaisevat kirjoitushetkellä vielä kesken olevan työprosessin haasteita. Sarjan ensimmäisessä osassa sellisti Eeva Rysä kertoo hänelle varta vasten kirjoitetun soolosellokappaleen harjoitusprosessista.
”Ensimmäisen version Mark Andren soolokappaleesta E sain helmikuussa 2012, ja teos valmistui lopullisesti viime kesänä. Säveltäjä kirjoittaa mielestäni hienosti sellolle ja tuntee sen eri soittotavat perusteellisesti. Perinteisiä tekniikoita käytetään Andren musiikissa kuitenkin aika vähän. Sen sijaan musiikissa on useimpia uuden musiikin tehoja, mukana myös joitakin itse keksittyjä. Read More →
Reportaasi: Protesteja ja sähköistynyttä tunnelmaa eteläisessä Saksassa
Donaueschingenin musiikkipäivät 19.–21.10.2012
Yleisön joukosta noussut mies juoksee lavalle, nappaa orkesterista viulun ja sellon, sitoo nämä kielistään yhteen ja nostaa ilmaan sanoen: ”Tältä näyttää kahden historiallisen äänilähteen fuusio. Tämä ei ole taideteos. Syylliset tähän fuusioon ovat tänään tässä salissa. He ovat tämän requiemin säveltäneet”. Sitten mies lyö soittimet maahan ja hyppii niiden päällä, jolloin ne hajoavat säpäleiksi. Järkyttynyt festivaalijohtaja nousee lavalle ja yrittää värisevällä äänellä tyynnytellä suosiotaan osoittavaa protestimielialaista yleisöä. Hän saa vastaukseksi buuauskuoron, ja yleisöstä vaaditaan jopa hänen eroaan. Onpa mukavaa olla taas vaihteeksi Saksassa, ajattelen. Read More →
Arvio: Kuulakasta Brahmsia ja Bruckneria
Temppeliaukion kirkossa lauloi perjantai-iltana lähes 800-vuotias poikakuoro, Dresdenin Kreuzchor, eräs vireän kulttuurikaupungin kansainvälisesti tunnustetuimmista musiikki-instituutioista. Suomalaisyleisö saikin kuultavakseen korkeatasoisen kuorokonsertin, jossa ihanteellisen poikakuoroklangin ohella lumosi luontevan kaunis saksanääntämys. Tapio Tiitun varmoista urkusooloista Nikolaus Bruhnsin preludi oli mieleenpainuva tuttavuus. Read More →