Kansallisoopperan Thaïs nousee arvoiselleen paikalle, suurten oopperoiden joukkoon. Massenet’n hieno teos on saanut vahvan ja vakuuttavan tuotannon, jossa koskettavat niin pääparin, Sabina Cvilakin ja Jaakko Kortekankaan tulkitsema rakkauden tarina kuin Kansallisoopperan orkesterin ja Mikko Franckin upeasti esittämä sinfoninen musiikki. Loistelias lavastus ja puvustus kruunaavat kokemuksen, joten kiiteltävää riittää. Read More →
Arvio: Ensi-illassa Kansallisoopperan sensuelli ja värikäs Thaïs
Arvio: Beethoven-syklin omistautunut päätös
Pianisti astuu soittimensa ääreen, viulisti viereensä, ja op. 12/1 rävähtää käyntiin vailla sen suurempia säätöjä. Niin soittaja kuin kuulija onkin tullut syventymään – pinta unohtuu tuossa aikailemattomassa silmänräpäyksessä. Tässä tapauksessa pinnat kuitenkin ansaitsevat maininnan: vuonna 2002 valmistunut Kauniaisten Uusi Paviljonki on kaunis mutta konstailematon tila. Kamariksi sillä oli mielenkiintoisen etäinen ja kaikuisa sointi.
Viulisti Pasi Eerikäisen, pianisti Emil Holmströmin ja sellisti Petja Kainulaisen lähes vuoden jatkunut Beethovenin viulu- ja sellosonaattien sarja käynnisti viimeisen episodinsa siis säveltäjän ensimmäisellä viulusonaatilla. Antonio Salierille omistetun teoksen taitavasti kootussa, mutta vahvasti klassistisessa sonaattiliturgiassa kiinni olevaa ilmettä Holmström ja Eerikäinen tulkitsivat alusta asti energisesti ja täydellä keskittymisellä. Read More →
Levyarvio: Shelley viulististen pianoteosten äärellä
- Louis Spohr: pianosonaatti As op. 125, Rondoletto G op. 149
- George Onslow: Pianosonaatti C op. 2, Kuusi kappaletta, Toccata C op. 6
- Howard Shelley, piano
- Hyperion
- CDA67947
Australilainen herrasmiespianisti Howard Shelley on jälleen hypännyt perusohjelmiston ulkopuolelle. Tällä kertaa hän kysyy, minkälaista on vahvasti jousimusiikkiin profiloituneiden romantikkosäveltäjien panos pianolle. Read More →
Arvio: Avanti!n Sello-konsertin jälkeen
Kaksi amfionistia äkkäsivät konsertin päätyttyä toisensa salissa. Oli jäänyt vähän epäselväksi, kumman oikeastaan pitikään kirjoittaa tästä konsertista. Päätettiin tehdä toisin kuin yleensä: ei yritetä puristaa yhden ihmisen ajatuksia tiiviin konserttiarvion muotoon – vaan kirjataankin ylös koko konsertinjälkeinen keskustelu. Kriitikkomaisesta kielenkäytöstä livettiin nopeasti, ja säveltäjäkollegat haastoivat paitsi toistensa argumentaatioita myös omia ennakko-odotuksiaan ja konserttiarvioinnin perusteita.? Read More →
Tempollisia tarinoita Beethovenin viulusonaateissa
Kulissien takaa -juttusarjan toisessa osassa kurkistetaan taas harjoituskoppiin. Pasi Eerikäinen on paneutunut Beethovenin viulusonaatteihin laajassa konserttisyklissä, ja Beethovenin kamarimusiikki on saanut orkesterimuusikkona leipänsä ansaitsevan viulistin kyseenalaistamaan vallitsevia esityskäytäntöjä. Jutun lopussa videoklippi harjoituksista pianisti Emil Holmströmin kanssa.
Kun suunnittelin Emilin kanssa vuosi sitten helmikuussa alkanutta sarjaamme, päädyimme ideaan yhdistää Beethovenin viulu- ja sellosonaatit, koska viulusonaattisykli tuntui kuulijan kannalta katsottuna kaipaavan vastaväriä. Samalla halusimme kuitenkin pyhittää sarjan vain Beethovenin musiikille. Syntyi viulu- ja sellosonaateista muodostuva kombinaatio, jonka avulla avautui mahdollisuus luoda kiinnostavia, ”tarinallisia” ohjelmakokonaisuuksia luontevammin kuin ehkä pelkistä Beethovenin viulusonaateista olisi voinut rakentaa. Tätä juttua kirjoittaessani syklistämme on jäljellä enää viides ohjelmakokonaisuus – viimeiset kolme konserttia Kuopiossa, Porvoossa ja Kauniaisissa. Read More →