Amfion pro musica classica

Category Archives: Päävalikko

Levyarvio: Shelley viulististen pianoteosten äärellä

  • Louis Spohr: pianosonaatti As op. 125, Rondoletto G op. 149
  • George Onslow: Pianosonaatti C op. 2, Kuusi kappaletta, Toccata C op. 6
  • Howard Shelley, piano
  • Hyperion
  • CDA67947

Australilainen herrasmiespianisti Howard Shelley on jälleen hypännyt perusohjelmiston ulkopuolelle. Tällä kertaa hän kysyy, minkälaista on vahvasti jousimusiikkiin profiloituneiden romantikkosäveltäjien panos pianolle. Read More →

Arvio: Avanti!n Sello-konsertin jälkeen

Kaksi amfionistia äkkäsivät konsertin päätyttyä toisensa salissa. Oli jäänyt vähän epäselväksi, kumman oikeastaan pitikään kirjoittaa tästä konsertista. Päätettiin tehdä toisin kuin yleensä: ei yritetä puristaa yhden ihmisen ajatuksia tiiviin konserttiarvion muotoon – vaan kirjataankin ylös koko konsertinjälkeinen keskustelu. Kriitikkomaisesta kielenkäytöstä livettiin nopeasti, ja säveltäjäkollegat haastoivat paitsi toistensa argumentaatioita myös omia ennakko-odotuksiaan ja konserttiarvioinnin perusteita.? Read More →

Tempollisia tarinoita Beethovenin viulusonaateissa

Pasi EerikäinenKulissien takaa -juttusarjan toisessa osassa kurkistetaan taas harjoituskoppiin. Pasi Eerikäinen on paneutunut Beethovenin viulusonaatteihin laajassa konserttisyklissä, ja Beethovenin kamarimusiikki on saanut orkesterimuusikkona leipänsä ansaitsevan viulistin kyseenalaistamaan vallitsevia esityskäytäntöjä. Jutun lopussa videoklippi harjoituksista pianisti Emil Holmströmin kanssa.

Kun suunnittelin Emilin kanssa vuosi sitten helmikuussa alkanutta sarjaamme, päädyimme ideaan yhdistää Beethovenin viulu- ja sellosonaatit, koska viulusonaattisykli tuntui kuulijan kannalta katsottuna kaipaavan vastaväriä. Samalla halusimme kuitenkin pyhittää sarjan vain Beethovenin musiikille. Syntyi viulu- ja sellosonaateista muodostuva kombinaatio, jonka avulla avautui mahdollisuus luoda kiinnostavia, ”tarinallisia” ohjelmakokonaisuuksia luontevammin kuin ehkä pelkistä Beethovenin viulusonaateista olisi voinut rakentaa. Tätä juttua kirjoittaessani syklistämme on jäljellä enää viides ohjelmakokonaisuus – viimeiset kolme konserttia Kuopiossa, Porvoossa ja Kauniaisissa. Read More →

Arvio: Lavasäteilyä ja kisadraamaa Lappeenrannassa

Aarne Pelkonen, Eeva Hartemaa (kuva: Ari Nakari)Lappeenrannan valtakunnalliset laulukilpailut käytiin viime viikolla, ja ne huipentuivat sunnuntain loppukilpailuun. Naisten sarjassa palkittiin voittajana sopraano Eeva Hartemaa, miesten sarjassa baritoni Aarne Pelkonen. Naisten toinen ja kolmas sija menivät niin ikään sopraanoille, palkituiksi tulivat Emili Losier ja Eeva-Maria Kopp. Miesten puolella palkinnon pokkasivat tenori Jere Martikainen ja basso Tapani Plathan. Amfionin toimittajat Cecilia Oinas ja Ville Komppa kävivät kuuntelemassa loppukilpailun paikan päällä seurattuaan ensin välierät netin välityksellä. Kuten aina, kilpailu ja tuomariston ratkaisut puhuttivat; tällä kertaa myös lavatyöskentely synnytti keskustelua.

Read More →

Bartókia ja slaavilaista – eli idän ihmeitä

Helsingin musiikkielämä usein tiivistyy juuri ennen joulua, kesken kiireiden, mutta joka pystyy irrottautumaan näihin konsertteihin, palkitaan. Odotettu ja merkittävä tapahtuma oli Radion sinfoniaorkesterin Béla Bartók– tai sanoisinko Andras Schiff-, tai miksei Sakari Oramo -festivaali 14. ja 19.12. Musiikkitalossa.

Schiff on klassisen tyylin huippuosaaja, häntä Charles Rosenkin arvosti eniten aikamme pianisteista. Johdanto hänen otteeseensa oli Bachin d-molli klaveerikonsertto, hänelle juuri omiaan, vankkumaton rytmitaju ja hienot nyanssit sen puitteissa. Hänen tapansa lähestyä Bartókia juontaa myös tästä näkemyksestä. Bartókin musiikin älyllinen maailma sopii hänelle tietenkin erinomaisesti, ja unkarilaisena on tietenkin etuoikeus tulkita maanmiestä. Oramon tapa johtaa taas sopivalla tavalla pehmensi tätä riguröösiä asennetta impressionistisilla väreillä ja ajoittain rytmisellä haltioitumisella tanssillisissa taitteissa. Read More →