Sergei Rahmaninov kuljetti sävellyksissään läpi uransa keskiaikaista Dies Irae -teemaa, joka murisee uhkaavasti myös levyn kolmessa ohjelmallisessa orkesteriteoksessa; milloin vain enteilevästi, milloin täydellä höyryllä. Read More →
Oli jo korkea aika saada persoonallista ja voimakasta ilmaisua luovan Chaya Czernowinin (s. 1957) musiikki suomalaisyleisön eteen, ja Musica nova Helsinki -festivaalin itään päin katsova teema oli siihen varmasti ihan yhtä hyvä tekosyy kuin mikä tahansa muukin. Pitkä pimento korjattiin laajalla orkesteriteoksella, jossa RSO vakuutti heittäytymiskyvyllään, sekä intiimillä kamarikonsertilla, jossa etenkin Uusinta-kamariyhtyeen jouset häikäisivät tarkkuudellaan. Read More →
Radion sinfoniaorkesterin keskiviikko- ja torstaisarjojen konsertit esittelivät kahta omilla lentoradoillaan nousussa olevaa tähteä. Yhteisnumerossa molemmat olivat elementissään: yhdysvaltalainen Alisa Weilerstein tulkitsi Dvo?ákin sellokonserttoa (1895) terävän joustamattomalla ja vapautuneella soinnilla. Santtu-Matias Rouvali ohjaili musiikkia laajakaarisin liikkein ja käytti koko kapellimestarikorokkeen hyödykseen. Rouvali nimitettiin vastikään Tampere filharmonian ylikapellimestariksi ja työtarjouksia ulkomailta satelee tiheään. Weilerstein puolestaan solmi toissa vuonna arvokkaan levytyssopimuksen Deccan kanssa ja lienee seuraavien vuosikymmenien näkyviä sellistinimiä. Read More →
Kansallisoopperan Thaïs nousee arvoiselleen paikalle, suurten oopperoiden joukkoon. Massenet’n hieno teos on saanut vahvan ja vakuuttavan tuotannon, jossa koskettavat niin pääparin, Sabina Cvilakin ja Jaakko Kortekankaan tulkitsema rakkauden tarina kuin Kansallisoopperan orkesterin ja Mikko Franckin upeasti esittämä sinfoninen musiikki. Loistelias lavastus ja puvustus kruunaavat kokemuksen, joten kiiteltävää riittää. Read More →
Pianisti astuu soittimensa ääreen, viulisti viereensä, ja op. 12/1 rävähtää käyntiin vailla sen suurempia säätöjä. Niin soittaja kuin kuulija onkin tullut syventymään – pinta unohtuu tuossa aikailemattomassa silmänräpäyksessä. Tässä tapauksessa pinnat kuitenkin ansaitsevat maininnan: vuonna 2002 valmistunut Kauniaisten Uusi Paviljonki on kaunis mutta konstailematon tila. Kamariksi sillä oli mielenkiintoisen etäinen ja kaikuisa sointi.
Viulisti Pasi Eerikäisen, pianisti Emil Holmströmin ja sellisti Petja Kainulaisen lähes vuoden jatkunut Beethovenin viulu- ja sellosonaattien sarja käynnisti viimeisen episodinsa siis säveltäjän ensimmäisellä viulusonaatilla. Antonio Salierille omistetun teoksen taitavasti kootussa, mutta vahvasti klassistisessa sonaattiliturgiassa kiinni olevaa ilmettä Holmström ja Eerikäinen tulkitsivat alusta asti energisesti ja täydellä keskittymisellä. Read More →