Museomaisuus. Onko kyseessä voimavara; perspektiiviä antava aikakone? Edellispäivän RSO:n konsertin mainingeissa toinen amfionisti pohti sitä miten ”menneen aikakauden omanlaisuus korostuu parhaiten törmäyksessä oman aikamme musiikkiin”. Sama kysymyksenasettelu pätee Kansallisbaletin kolmoisiltamaan, jonka paraatikappaleena poseerasi kaikessa groteskiudessaan 100-vuotisjuhlaansa toukokuussa viettävä Kevätuhri, alkuperäisenkaltaisiin kuoseihin puettuna. Illan kolme kontrastoivaa teosta käsittelivät paitsi tanssin ja musiikin suhdetta eri näkökulmista, mutta selkeästi myös esittelivät Kansallisbaletin taituruutta ja kykyä astua näihin näkökulmiin. Kolme silmäystä nykybalettiin. Read More →
Arvio: Kevät, ennen ja jälkeen
Arvio: Avaruutta ja avartavuutta kahdelta aikakaudelta
Klassinen sinfoniaorkesterikonsertti puolustaa paikkaansa mainiona ikkunana menneisyyteen. Museomaisuus on nähtävä voimavarana, sillä mikäpä olisi parempi perspektiiviä antava aikakone kuin inhimillisen toiminnan osa-alueista voimakkaimmin nonverbaaliseen, henkilökohtaiseen tunnemaailmaan ankkuroituva musiikki. Menneen aikakauden omanlaisuus korostuu parhaiten törmäyksessä oman aikamme musiikkiin, mikä onnistuu ketterästi saman illan aikana monivuosisataisen spektrin taitavan kokoonpanon käsivarsilla. Orkesteri on vakio yhtälössä, jonka muuttujina eri vuosikymmenet ja -sadat peilaavat itseään. Read More →
Arvio: Angela Hewitt ja 33 hetkeä Lahdessa
Kanadalaispianisti Angela Hewitt oli mahduttanut Hämeen-vierailulleen myös resitaalin kahden Sinfonia Lahden kanssa esittämänsä konsertin lisäksi. Perjantai-illan ohjelmistona olivat J.S. Bachin ikoniset Goldberg-variaatiot – sehän sopi, etenkin kun edellispäivänä säveltäjämestarin syntymästä oli kulunut tasan 328 vuotta. Lahden musiikkiopiston Kalevi Aho -salin kamariakustiikka loi musisointiin välittömyyttä: soittajan jokainen kosketus piirtyi esille ääriviivojaan myöten, irtonaisena ja kaiun hohdosta riisuttuna. Read More →
Arvio: Kaiho-festivaalin tunnelmia
Pianisti Tuija Hakkilan organisoima kolmipäiväinen Kaiho-festivaali Leppävaaran Sellosalissa keskittyi tänä vuonna Robert Schumannin kamari- ja liedtuotannon ympärille. Schumannin musiikin lisäksi kuultiin Franz Lisztin, Fryderyk Chopinin ja Felix Mendelssohnin pianoteoksia, Carl Loewen sekä Clara Wieck-Schumannin lauluja sekä Franz Lachnerin puhallinkvintetto. Ehdin kuuntelemaan neljästä konsertista kolme, sillä perjantain avajaiskonsertti jäi osaltani valitettavasti väliin. Read More →
Täällä on yksi herra… Akselin elämänhetkiä oopperana
Näin lehdestä ilmoituksen uudesta Akseli-oopperasta ja Jorma Hynnisen läksiäisroolista. Jaahah, nyt ne ovat tehneet oopperankin Sibeliuksen ystävästä Axel Carpelanista, ajattelin. Mutta sitten oli kuva Hynnisestä ja muotokuvasta. Ompa erikoinen omakuva, ajattelin, muistuttaa ihan Gallen-Kallelaa. Vähitellen kävi ilmi, että kyseessä olikin Kimmo Hakolan Pekka Hakon librettoon säveltämä kamariooppera, jota esitettäisiin Ateneumissa. Hienoa idea, sinnehän se kuuluukin, keskelle Gallen-Kallelan maalauksia. Tätä täytyy mennä katsomaan. Valitsin sunnuntainäytöksen, koska silloin kerkiäisin käydä aamulla hiihtämässä, soittaa Chaussonia, syödä lounasta ja lähteä sitten näytökseen – ihan niin kuin Pariisissa! Read More →