Olarin kirkossa havisivat menneellä viikolla urakalla suomalaisen oratoriohistorian lehdet: helluntai-iltana kirkkosalissa soi ensimmäisen suomalaisen oratorion titteliä kantava Ilmari Krohnin Ikiaartehet, kun viikon alussa kirkkosali oli puolestaan toiminut äänitystilana aivan uusimmalle kotimaiselle oratoriomusiikille Iiro Rantalan Jouluoratorion (2011) merkeissä. Krohnin oratorion esitys oli luonnollisesti harvinainen tapaus: kristittyjen vainot Rooman keisarikunnassa lähtökohdakseen ottanut, säveltäjän vaimon, kirjailija Hilja Haahden runoelman muodossa kirjoittama teos sai säveltäjän elinaikana tiettävästi vain kaksi esitystä, eikä ole sittemmin juuri joutunut suomalaisen kirkkomusiikin aarrekammioista päivänvaloon. Read More →
Arvio: Persoonallinen pioneeri
Arvio: Musiikkia vasenkätisille
Sibelius-Akatemian kauden yhtenä päätöskonserttina kuultiin Musiikkitalossa orkesterimatinea 18.5., joka toimi Giancarlo Rizzin kapellimestarin A-tutkintokonserttina. Päätin mennä kuulemaan, koska tulossa oli Ravelin vasemman käden konsertto, säveltäjän lahja kaikille vasenkätisille; kerrankin tämä muusikkojen vähemmistö pääsee juhlimaan. Tosin heitä ei liene liikoja, joten valtaosa solisteista muuntuu vasuriksi malgré lui, kuten Paul Wittgenstein, jolle konsertto sävellettiin. Tai niin kuin Izumi Tatenon kohdalla, joka lumoaa maailman konserttisaleja tällä teoksella juhlavuonnaan. Read More →
Pro Musica Säätiön kevätkonsertti ja apurahojen jako
Pro Musica Säätiö jakoi jälleen apurahoja lahjakkaiden muusikoiden opintoihin ja taiteelliseen työskentelyyn. Henkilökohtaisia apurahoja (à 8 000 €) myönnettiin tänä vuonna 45 kappaletta, minkä lisäksi Atso Almila, Meri Louhos, Elina Mustonen ja Risto Skriksberg saivat tunnustuapurahan pitkäaikaisesta pedagogisesta ja taiteellisesta työstään. Myös Sibelius-Akatemia, Tampereen konservatorio/PIRAMK sekä neljä yhteisöä saivat tukea toimintaansa. Read More →
Arvio: Wagner voi olla kaunistakin – Tristanin ensi-ilta Helsingissä
Viime vuosien ns. Regietheater on perustunut ajatukseen, että ohjaaja rakentaa oman versionsa alkuperäisen päälle, useimmiten, etenkin Wagnerin tapauksessa, lattean ja ikävän. Tuntuu kuin nykyohjauksen päämäärä olisi tehdä Wagnerista näyttämöllisesti mahdollisimman iljettävää ja vastenmielistä, ettei kukaan vain pääsisi nauttimaan musiikin loistosta tai liikuttumaan draamasta. Kaikki kaunis, hellä, arvokas, haltioitunut, ihmeellinen, huumaava, sadunomainen on ollut pannanjulistettua jo Adornon päivistä lähtien. Erikoista on, että tätä ideaa pidetään yhä ’modernina’, jota kaikkien aikaansa seuraavien tulisi noudattaa. Read More →
Arvio: Pyhä kolminaisuus – tekniikka, muotoilu ja musiikki
Erään puolentoista vuoden takaisen luennon päätteeksi kuulin Uljas Pulkkiksen mainitsevan silloin työn alla olleesta konsertosta pianolle, jossa hän tavalla tai toisella toisi esiin katkelmia tai muistumia rakastamastaan viime vuosisadan alun taidemusiikista. Vaikka lopputulos ei ollut viittauksista rakentuva kollaasi, kuten evästys saattoi antaa ymmärtää, se toki selittää Helsingin Design-museossa tällä viikolla kuusi kertaa kuultavan virtuaalikonserton nimen: 1900. Read More →