Amfion pro musica classica

Category Archives: Päävalikko

Herbert Blomstedt johtaa Sibeliusta ja Beethovenia RSO:n konsertissa

4.4.2017 16:03 , Jätä kommentti ,

hb

90-vuotissyntymäpäiväänsä tänä vuonna juhliva ruotsalaismaestro Herbert Blomstedt johtaa Sibeliuksen 4. sinfonian ja Beethovenin 5. sinfonian Radion sinfoniaorkesterin konserteissa 12.–13.4. Musiikkitalossa. Konsertti 12.4. lähetetään suorana lähetyksenä Yle Radio 1:ssä ja verkossa yle.fi/rso. 10.4. klo 20 nähdään Yle Teemalla Blomstedtista myös muutama vuosi sitten tehty dokumentti Korokkeella Herbert Blomstedt.

Yhdysvalloissa syntynyt mutta Ruotsiin muutaman vuoden ikäisenä muuttanut Herbert Blomstedt on ruotsalaiskapellimestareista tunnetuimpia. Korkeasta iästään huolimatta hän ei ole vähentänyt esiintymistensä määrää.

Blomstedt aloitti uransa jo 1950-luvulla opiskeltuaan ensin mm. Tukholman kuninkaallisessa musiikkikorkeakoulussa sekä Darmstadtissa, jossa hän keskittyi nykymusiikkiin. Kapellimestarinopintonsa Blomstedt suoritti Juilliardissa. Hän työskenteli myös Igor Markevitchin ohjauksessa Salzburgissa sekä Tanglewoodissa Leonard Bernsteinin kanssa.

Blomstedt teki kapellimestaridebyyttinsä 1954 Tukholman filharmonisen orkesterin johdossa. Tämän jälkeen hän on toiminut mm. Oslon filharmonikkojen sekä Tanskan ja Ruotsin radion sinfoniaorkesterien ylikapellimestarina. Dresdenin Staatskapellen ylikapellimestarina hän toimi vuosina 1975–85, ja kiersi orkesterin kanssa mm. Yhdysvalloissa ja Japanissa sekä useimmissa Euroopan maissa. Myös San Franciscon sinfoniaorkesterin ja Leipzigin Gewandhaus-orkesterin musiikillisena johtajana toiminut Blomstedt on pitkän uransa aikana tehnyt myös useita kapellimestarivierailuja esim. Berliinin filharmonikkojen, Amsterdamin Concertgebouw-orkesterin, New Yorkin filharmonikkojen ja Philharmonia-orkesterin johdossa.

Erityisesti saksalaisen ja pohjoismaisen musiikin tulkitsijana tunnettu Blomstedt on levyttänyt yli 130 teosta. Dresdenin Staatskapellen kanssa hän on taltioinut mm. Beethovenin ja Schubertin sinfoniat ja Tanskan RSO:n kanssa Nielsenin koko tuotannon. Gewandhaus-orkesterin kanssa Blomstedt on levyttänyt mm. Brahmsin, Brucknerin, Richard Straussin ja Hindemithin teoksia. Runsaasti erilaisia huomionosoituksia saanut Herbert Blomstedt on mm. NHK-orkesterin, Gewandhaus-orkesterin sekä Ruotsin ja Tanskan radion sinfoniaorkesterien kunniakapellimestari. Hän on myös Ruotsin kuninkaallisen musiikkiakatemian jäsen. 2016 hänelle myönnettiin arvostettu Léonie Sonning -palkinto Tanskassa.

12.4. klo 19
Keskiviikkosarja 13
13.4. klo 19
Torstaisarja 9
Jean Sibelius: Sinfonia nro 4
Ludwig van Beethoven: Sinfonia nro 5

Kategoria: Päävalikko, TIEDOTTEET

Suuria kantaesityksiä ja kolme Verdin mestariteosta Kansallisoopperan kaudella 2017–2018

28.3.2017 22:53 , Jätä kommentti ,
Marjukka Tepponen Waltteri Torikka Erica Back Jussi Myllys. Kuva © Elina Simonen

Marjukka Tepponen, Waltteri Torikka, Erica Back, Jussi Myllys Mozartin Cosi fan tuttessa 14.4.. Kuva © Elina Simonen

Kansallisoopperan tuleva kausi elokuusta 2017 toukokuuhun 2018 on julkistettu oopperabaletti.fi-verkkopalvelussa. Syksyn käynnistää uusi suomalainen oopperateos, Sebastian Fagerlundin Höstsonaten – Syyssonaatti, joka pohjautuu Ingmar Bergmanin elokuvaan. Päärooli on kirjoitettu mezzosopraanotähti Anne Sofie von Otterille. On aika paljastaa salaisuudet – ensi näytäntövuoden ohjelmistossa käsitellään syviä muistoja ja tukahdutettuja tunteita.

Höstsonaten – Syyssonaatti kantaesitetään 8.9.2017. ”Kansallisoopperan minulta tilaama ooppera on monitasoinen ja vahva ihmissuhdedraama. Sen päähenkilöt kohtaavat yön pimeinä tunteina ja joutuvat punnitsemaan valintojaan ja niiden seurauksia”, kertoo kansainvälisessä nosteessa oleva säveltäjä Sebastian Fagerlund oopperan teemasta. Libreton on kirjoittanut Gunilla Hemming. Uutuusteoksen ohjaa ranskalainen Stéphane Braunschweig ja esitykset johtaa John Storgårds, joka palaa Kansallisoopperan orkesterin eteen peräti 11 vuoden tauon jälkeen. Mezzosopraano Anne Sofie von Otterin rooli Charlotte Andergastina on maailmantähden ensimmäinen oopperarooli Kansallisoopperan näyttämöllä. Muissa rooleissa nähdään Erika Sunnegårdh, Helena Juntunen, Tommi Hakala ja Nicholas Söderlund.

Uutuuksia oopperaohjelmistossa ovat myös Puccinin Madama Butterfly 26.1.2018 Yoshi Oïdan ohjaamana sekä uusi Verdin Trubaduuri23.3.2018. Göteborgin oopperassa aiemmin nähdyn Madama Butterflyn johtavat Pietari Inkinen ja Paul Mägi, nimiroolissa vuorottelevat korealaissopraanot Hye Won Nam ja Karah Son. Japanilainen pitkän linjan näyttelijä ja teatteri- ja oopperaohjaaja Yoshi Oïda kertoo omakohtaisesta suhteestaan Madama Butterflyhin täällä. Samalta sivulta löydät myös Göteborgin oopperan trailerin. Trubaduurin ohjaaja ja muu taiteellinen työryhmä julkistetaan myöhemmin.

Lapsiperheille on luvassa myös toinen kantaesitys: Kirmo Lintisen Suomen juhlavuoden kunniaksi säveltämä Koodi ilolle Minna Lindgrenin tekstiin (28.9.). Koodi ilolle kuullaan nyt neljättä kertaa järjestettävässä Mestarien messissä -konsertissa, jossa Kansallisoopperan orkesterin mukaan kutsutaan joukko pääkaupunkiseudun musiikkiopistolaisia kokemaan nuorten ja ammattimuusikoiden yhteissoiton kaikkia rikastuttava vaikutus. Mestarien messissä – Koodi ilolle -konsertin johtaa Atso Almila.

Uusi Trubaduuri saa rinnalleen kaksi muuta vahvaa Verdin oopperaa, kun Rigoletto (22.9.) ja La Traviata (20.12.) palaavat ohjelmistoon. Rigolettossa vierailee mm. sopraano Irina Dubrovskaya ja tenori Rame Lahaj. Violettan roolin La Traviatassa laulaa Marie Fajtová, Alfredona vierailee nuori tenorilupaus Markus Nykänen. Oopperaohjelmistossa nähdään myös Ovela kettu (14.10.), Taikahuilu (17.11.), Parsifal (16.5.2018) sekä Mozartin parisuhdeilottelu Così fan tutte (14.4.), jonka päärooleissa sädehtivät nuoret suomalaiset oopperatähdet: Marjukka Tepponen, Erica Back, Suvi Väyrynen, Jussi Myllys, Waltteri Torikka ja Nicholas Söderlund.

Ohjelmistoon palaavat myös Jorma Elon baletti Kesäyön unelma (6.10.), joulunajan klassikko Pähkinänsärkijä ja Hiirikuningas (1.12.) ja yleisön ikisuosikki Don Quijote (24.3.2018).

Konserttivuodessa Esa-Pekka Salosen sellokonsertto ja moniääninen laulajailmiö Measha

Oopperalla otetaan varaslähtö Helsingin juhlaviikoille 11.8. Kansallisoopperan taiteellinen partneri Esa-Pekka Salonen johtaa Juhlaviikkojen ja Oopperan yhteiskonsertissa oman sellokonserttonsa Suomen ensiesityksen, solistina Nicolas Altstaedt. Konsertissa kuullaan myös mm. orkesteriversio Igor Stravinskyn Perséphonesta, solistina brittitenori Andrew Staples ja kertojana ranskalaisnäyttelijä Pauline Cheviller.

Suomen 100-vuotisjuhlavuosi huipentuu näyttävään Suomi juhlii! 100 vuotta mollia ja duuria -konserttiin 5. ja 6.12. Visualisoidussa konsertissa Suuren kuorogaalan ja yleisöhitti CircOperan ohjaaja Jere Erkkilä kuvittaa rakkaita ja koskettavia suomalaissäveliä lämmöllä ja pilke silmässä. Pietari Inkisen johtamassa juhlahetkessä laulavat mm. Camilla Nylund, Tommi Hakala ja Mika Pohjonen. Mukana ovat myös Oopperan kuoro, lapsikuoro ja orkesteri sekä Kansallisbaletin ja balettioppilaitoksen tanssijoita.

Toronton olympialaisten avajaisnumeron jälkeen ilmiöksi maailmalla noussut kanadalaissopraano Measha Brueggergosman omaa äänen, jollaista ei ehkä ole aiemmin kuultu Kansallisoopperassa. Measha laulaa yhtä sujuvasti niin Wagneria ja Straussia kuin jazzia, gospelia ja vaikkapa Joni Mitchelliä. The Many Sides of Measha -konsertissa 30.5. ovat mukana myös kapellimestari Nick Davies sekä Kansallisoopperan orkesteri ja kuoro.

Oopperaa verkossa

Oopperoiden, balettien ja konserttien ohella kauteen 2017–2018 kuuluvat entiseen tapaan esitykset, tapahtumat ja työpajat vauvoista senioreihin. Syksyn uutuus on alle kouluikäisille suunnatun Sevillan parturin ruotsinkielinen versio.

Esitysten suoratoistot Ylen ja HSTV:n kanssa jatkuvat myös ensi kaudella. Höstsonaten – Syyssonaatti nähdään Yle Teemalla ja verkossa Yle Klassisella sekä eurooppalaisessa The Opera Platform -palvelussa. Yle suoratoistaa verkossa myös Kalevalanmaan ja radioi Koodi ilolle -konsertin. HSTV puolestaan suoratoistaa mm. Suomi juhlii! -konsertin 5.12. Kaikki striimaukset nähdään aina myös Oopperan ja Baletin oman verkkopalvelun Stage24-osiossa.

Kauden 2017–2018 koko tarjonta, solistitiedot ja esityspäivät löytyvät verkkosivulta oopperabaletti.fi/kausi17-18.

Kategoria: Päävalikko, TIEDOTTEET

Sakari Oramo professoriksi Sibelius-Akatemiaan

24.3.2017 16:42 , Jätä kommentti ,
Sakari Oramo. Kuva © Benjamin Ealovega

Sakari Oramo. Kuva © Benjamin Ealovega

Kapellimestari Sakari Oramo on kutsuttu Taideyliopiston Sibelius-Akatemian orkesteri- ja kapellimestarikoulutuksen professoriksi viisivuotiskaudelle 1.1.2020–31.12.2024. Hän seuraa tehtävässä professori Atso Almilaa, joka jää eläkkeelle kautensa päättyessä 2019.

Sakari Oramo (s. 1965) on yksi kansainvälisesti kysytyimmistä ja arvostetuimmista kapellimestareista. Hän toimii parhaillaan BBC:n sinfoniaorkesterin ja Tukholman kuninkaallisen filharmonisen orkesterin ylikapellimestarina sekä Keski-Pohjanmaan Kamariorkesterin taiteellisena johtajana ja Kokkolan oopperan kapellimestarina.

Oramo valmistui Sibelius-Akatemian kapellimestariluokalta 1992 opettajanaan Jorma Panula. Hän on osallistunut myös Ilja Musinin ja Atso Almilan kursseille. Ennen kapellimestariopintojaan Oramo opiskeli viulunsoittoa Sibelius-Akatemiassa ja Utrechtin konservatoriossa Alankomaissa. Hän on työskennellyt muun muassa konserttimestarina Radion sinfoniaorkesterissa sekä perustajajäsenenä kamariorkesteri Avantissa ja esiintyy edelleen laajasti kamarimuusikkona ja solistina.

Aiemmin Oramo on toiminut Radion sinfoniaorkesterin ylikapellimestarina ja kapellimestarina sekä Birminghamin sinfoniaorkesterin musiikillisena johtajana. Hän on vieraillut yli 30 orkesterissa ympäri Eurooppaa ja Yhdysvaltoja. Opetustyötä hän on tehnyt muun muassa Birminghamin konservatorion, Uuden-Englannin konservatorion ja Tukholman kuninkaallisen musiikkikorkeakoulun orkesterien kanssa. Hän on toiminut myös nuorten kapellimestareiden mentorina.

Oramo kertoo olevansa erittäin innoissaan saadessaan jatkaa edeltäjiensä Jorma Panulan, Leif Segerstamin ja Atso Almilan hedelmällistä työtä ja kirittää koulutusta edelleen 2020-luvulle.

– Sibelius-Akatemia on säilyttänyt asemansa yhtenä maailman johtavista orkesteri- ja kapellimestarikoulutuksen opinahjoista jatkuvan kehittämisen ansiosta. Toimiminen nuorten, asiaan sen vaatimalla vakavuudella suhtautuvien opiskelijoiden kanssa merkitsee vuosikymmenien aikana kertyneen tietotaidon asettamista seuraavien sukupolvien palvelukseen, Oramo kuvailee.

– Klassisen musiikin alalla ei ole oikotietä perusasioiden ohi. Ammatti vaatii suurten kokonaisuuksien hallintaa, ja sen on ohjattava kunkin opiskelijan yksilöllisyyden ja valmiuksien muovaamista. Opiskelijat on tärkeää saattaa jatkuvasti alttiiksi toisille muusikoille ja yleisölle. Olen hyvin kiinnostunut jatkamaan ja laajentamaan yhteistyötä sekä Taideyliopiston sisällä että suomalaisten ammattiorkestereiden kanssa.

Sibelius-Akatemian dekaanin Kaarlo Hildénin mukaan on poikkeuksellista, että aktiivisinta kansainvälistä uraa tekevä kapellimestari haluaa omistautua koulutuksen kehittämiselle.

– Olemme etuoikeutettuja, kun saamme Sakarin kaltaisen henkilön jatkamaan perinteikästä professuuria.

Sakari Oramon nimitti Taideyliopiston rehtori Jari Perkiömäki dekaani Kaarlo Hildénin esityksestä.

Kategoria: Päävalikko, Uutiset

Kaija Saariahon tuorein ooppera Suomen ensi-iltaan

24.3.2017 16:39 , Jätä kommentti ,

Only the Sound Remains saa ensi-iltansa Suomen kansallisoopperassa 12.4.2017

Teos sai suuren suosion kantaesityksessään Amsterdamissa maaliskuussa 2016 ja se jatkaa Saariahon kansainvälisesti menestyneiden oopperoiden sarjaa. ”Kaija Saariahon sävellys kytkeytyy yhteen Julie Mehretun lavastuksen kanssa. Kuvat muistuttavat jostain epätodellisesta kauneudesta. Valoisa ja tumma, kaukainen ja läheinen, maallinen ja taivaallinen – kaikki kulkevat teoksessa käsi kädessä,” kuvaili deVolkskrantin toimittaja ensi-illan jälkeen.

Only the Sound Remains on kaksiosainen, japanilaisen nō-teatterin innoittama teos. Nō-teatterin idea perustuu buddhalaiseen ajatukseen siitä, että valo on enimmäkseen kätketty pimeyteen, sillä tavalliset kuolevaiset eivät kestäisi nähdä valoa. Only the Sound Remainsissa Saariaho paljastaa tuon valon.

Illan aikana kuullaan kaksi erillistä teosta: Always Strong ja Feather Mantle. Oopperassa tapahtuu ulkoisesti vähän, mutta se jättää tilaa jännitteelle, keskittymiselle ja symboliikalle. “Nämä tarinat ovat kiinnostavia, moniselitteisiä ja jättävät paljon tilaa musiikille. (…) Aihepiiri ja hyvin lyhyet tekstit tarjoavat tilaisuuden uudenlaiseen vokaalitekstuuriin ja myös uudenlaiseen elektroniikan käyttöön,” Saariaho kuvaili teostaan Rondo Classicissa.

Teoksen ohjaa Peter Sellars, joka on tehnyt aiemmin yhteistyötä Saariahon kanssa mm. ohjaten Kaukainen rakkaus -oopperan ensi-illan vuonna 2000. Lavastuksesta vastaa yksi aikamme kiitetyimmistä kuvataiteilijoista, New Yorkissa ja Berliinissä vaikuttava Julie Mehretu. Kapellimestarina toimii André de Ridder. Perinteisen oopperaorkesterin sijaan teoksessa soittaa jousikvartetti Meta4.

Rooleissa nähdään joukko amerikkalaistaiteilijoita: kontratenori Anthony Roth Costanzo, bassobaritoni Davone Tines ja tanssija Nora Kimball-Mentzos. Teoksessa esiintyy solistikvartetti, jossa laulavat sopraano Tuuli Lindeberg, mezzosopraano Katariina Heikkilä, tenori Matias Haakana ja bassobaritoni Nicholas Söderlund. Lisäksi Only the Sound Remainsissa esiintyvät kanteletaiteilija Eija Kankaanranta, huilisti Camilla Hoitenga ja perkussionisti Heikki Parviainen.

Kaija Saariaho: Only the Sound Remains
Ensi-ilta Suomen kansallisoopperassa 12.4.2017
Muut esitykset 15.4., 22.4., 27.4. ja 29.4.

Kategoria: Päävalikko, Uutiset

arvio: Jevgeni Onegin – venäläisistä venäläisin ooppera

18.3.2017 20:21 , Jätä kommentti ,

Tshaikovskin Jevgeni Oneginia, etten sanoisi Eugen Oneginia pitivät mm. Stravinsky ja Prokofiev kaikkein aidoimmin venäläisenä oopperana. Se on varmasti totta jo siinäkin mielessä, että siinä venäläinen romanssiperinne tunkeutuu oopperaan. Boris Asafiev alias Igor Glebov totesi kirjassaan tästä teoksesta, että seksti-intervallista tulee siinä ’intonaatio’ eli sellainen musiikillinen aihe, joka jää tajuntaamme pitkäksi aikaa esityksen jälkeenkin. Kuten Richard Taruskin on todennut, Tatjanan johtoaihe alkaa molliasteikon kuudennelta, mikä on tyypillisin intervalli venäläisissä kotiromansseissa varhaisella 1800-luvulla. Venäläiset ovat puhuneet musiikkinsa ’sekstisyydestä’ (sekstovost). Edellämainitun Asafjevin mielestä sekstiä on Jevgeni Oneginissa kahta tyyppiä: ensinnäkin ylöspäin kohoava asteikko ja rohkea hyppy tuntemattomaan: ”Ei ole epäilystäkään, Es ist kein Zweifel mehr,” ja toiseksi mollivariantti: laskeva asteikko yläterssiltä alakvarttiin, jota voi kutsua vaikka Lenskin sekstiksi. Sillä oli Tshaikovskille suuri merkitys. Tietenkin senkin alkuperä on eurooppalaisessa lied-musiikissa ja mm. Schubertilla. Mutta tuon kauden venäläiset muusikot ja älyköt myönsivät, että musiikista tuli venäläistä omaksumalla paras Euroopasta. Jos saksalainen musiikki oli aivot vailla sydäntä, ja italialainen sydän vailla aivoja, niin ainoastaan venäläisessä musiikissa oli sekä sydän että aivot.

Kuten kaikki tietävät, Tshaikovski kirjoitti Jevgeninsä nimenomaan nuorille konservatorio-opiskelijoille. Siksi oli sangen sopivaa, että tämä teos oli otettu Metropolian ohjelmaan. Tästä tosin seurasi, että teosta oli olennaisesti typistetty: puuttui alun pastoraalinen maalaisten kuoro ja hovin loisto. Niitä vain markeerattiin taustan kuvilla ja pelkällä orkesterilla. Mutta tästä oli myös se draamallinen seuraamus, että oopperasta tuli yksilöllinen tragedia, yhteisöllisyys jäi puuttumaan. Eräät seikat oopperassa tosin ovat ymmärrettäviä vain Pushkinin ajan sosiaalisten käytäntöjen kuten kaksintaistelujen kannalta.

Anselmi Hirvosen ohjaus ja visualisointi olivat tavoittaneet venäläisen sävyn, tässä ei pyritty mihinkään avantgardistiseen tulkintaan, kuten Savonlinnassa hiljattain nähty ukrainalaisen ohjaajan Regietheater-luomus. Oli ohjaus mikä tahansa, teos on klassikko, joka vaikuttaa aina. Sen psykologinen draama ja tilanteet kehittyvät kohti loppua, samalla kun musiikissa tapahtuu lainattujen elementtien ’sielullistuminen’ (Asafjev).

Orkesteri oli koottu niin kuin useimmiten tällaisissa projekteissa vähän sieltä täältä, suomalaisista ja virolaisista, eikä se ollut suuren suuri. Mutta Sasha Mäkilä osaa innostaa soittajansa loppua kohti huipentuvaan intensiteettiin. Myös Tshaikovskin ’keisarillinen tyyli’ pääsi esiin uljaassa poloneesissa kolmannessa näytöksessä. Mäkilä onkin opiskellut Venäjällä (samoin kuin ohjaaja), joten hänellä on erityistä ymmärrystä venäjäksi laulettua vokaalitekstiä ja koko teoksen maailmaa kohtaan. Hänen yhteistyönsä ohjaajan kanssa tuotti vaikuttavia hetkiä. Niistä vastasivat tietenkin myös oopperan roolihenkilöt. Varvara Merras-Häyrynen kohosi illan mittaan melkoiseen dramaattisuuteen, hänen äänensä oli erityisesti eduksi viimeisessä näytöksessä. Jevgeni Oneginin tulkitsi Samuli Takkula sangen uskottavasti ja vahvalla äänellisellä kvaliteetilla, hän sai esiin sopivasti myös Oneginin luonteen muita puolia kuin kovuuden Tatjanaa kohtaan. Olgana Elisabet Peitsalo sai esiin roolinsa lapsekkaan iloisuuden. Lenski taas ilmaisi roolinsa vaihtelevat mielialat myös äänellisesti erittäin sopivalla lyyrisellä tenorillaan. Kyseessä oli Heikki Halttunen, joka liikutti oopperan yhdellä huippukohdalla, aariallaan. Onneksi hänen annettiin vain laulaa se, vailla mitään erityistä näyttämöllistä teatraalisuutta. Ruhtinas Greminin aariaa taas monet odottavat yhtenä teoksen emotionaalisista taitteista, Visa Kohva sopi tähän rooliin siihen erittäin hyvin istuvalla äänellään. Muut roolit (Jutta Holmberg, Joonas Tuominen ja Joakim Pietarinen) olivat kaikki enemmän tai vähemmän karikatyyrejä, mutta musiikillisesti täysipainoisia. Paikoitellen salin akustiikassa on ongelmaa, kun laulullinen linja katoaa orkesteriin tietyillä sävelkorkeuksilla.

Kaiken kaikkiaan esitys tarjosi monelle oivan koekentän oopperan tuottamisessa ylipäätään; Helsingissä myös aina riittää innostunutta yleisöä tällaisiin tilaisuuksiin.

— Eero Tarasti

Pjotr Tshaikovski: Jevgeni Onegin
Helsingin Konseratorio, ke 15.3.2017 klo 18

Musiikinjohto: Sasha Mäkilä
Ohjaus: Anselmi Hirvonen
Metropolian ja Viron musiikki- ja teatteriakatemian orkesterit ystävineen
Valosuunnittelu: Tuukka Törneblom
Solistit:
Larina: Jutta Holmberg
Tatjana: Varvara Merras-Häyrynen
Olga: Elisabet Petsalo
Filipjevna: Natalia Vinogradova
Jevgeni Onegin: Samuli Takkula
Vladimir Lenski: Heikki Hattunen
Ruhtinas Gremin: Visa Kohva
Zaretski & Espanjan lähettiläs: Joonas Tuominen
Monsieur Triquet & Guillot & Talonpojan ääni: Joakim Pietarinen

Kategoria: Arviot, Päävalikko