Amfion pro musica classica

Category Archives: Päävalikko

Houkutteleva tarjous

6.3.2009 10:10 , Jätä kommentti ,

”Haetaan rehtoria 1.8.2009 alkavalle toimikaudelle – työsuhteen jatkuminen 1.1.2010 jälkeen epävarmaa”. Edellisen kaltaisen työnhakuilmoituksen ilmestyminen tämän vuoden tammikuussa oli hämmentävää. Kuka lähtisi tekemään rehtorin töitä viideksi kuukaudeksi niin, että työpaikan jatkuvuudesta ei ole takeita? Näinä maailmantalouden aikoina? Mutta niin vain rehtoriehdokkaaksi asettui kolme henkilöä ja työpaikka – sen nimi oli Sibelius-Akatemia.

Tämän hieman nurinkurisen tilanteen Sibelius-Akatemialle aiheuttaa yliopistouudistus, jonka lakiesitys on tällä hetkellä käsiteltävänä eduskunnassa. Mikäli eduskunta hyväksyy uuden yliopistolain tämän kevään aikana, astuu uusi laki voimaan 1.1.2010. Tällöin yliopistot, kuten Sibelius-Akatemia, muuttuvat itsenäisiksi oikeushenkilöiksi ja suomeksi sanottuna irtautuvat valtiosta. Tämä aiheuttaa monenlaista muutosta, myös rehtorin valintaan.

Sibelius-Akatemian nykyisen rehtorin toimikausi päättyy 31.7.2009 ja uusi rehtori valitaan 12.3. pidettävässä vaalissa. Rehtorin valitsee Sibelius-Akatemiaa laajasti edustava n. 100 hengen vaalikollegio, josta opiskelijoita on kolmasosa. Uudessa yliopistossa rehtorin valitsee kuitenkin hallitus. Alustavan päätöksen mukaan Sibelius-Akatemian uuden yliopiston hallituksessa olisi kahdeksan jäsentä: neljä ulkopuolista ja neljä yliopistoon kuuluvaa, joista yksi opiskelija. Uusi hallitus voisi halutessaan jyrätä vaalikollegion tekemän päätöksen ja vaihtaa rehtorin.

Maailma on ennustajia pullollaan, vaikka tulevaa tuskin pystyy ennustamaan yksikään oraakkeli. Olisi äärimmäisen omituista, mikäli uuden yliopiston hallitus ei päättäisi jatkaa nyt valittavan rehtorin tointa. Sibelius-Akatemia tulee käymään läpi suuria muutoksia vuodenvaihteen molemmin puolin ja rehtorin osuus muutosten ohjaajana ja läpiviejänä on ratkaiseva. Jokaisen yrityksen johto ymmärtää, että suurien mullistusten keskellä keskeisten työntekijöiden vaihtaminen ei ole kannattavaa. Toivottavasti tämä näkemys on vallalla myös uudessa hallituksessa.

Rehtorivaaliin asettuivat ehdolle Sibelius-Akatemian nykyinen rehtori ja musiikin tohtori Gustav Djupsjöbacka, musiikin tohtori Veli-Markus Tapio sekä pianomusiikin professori Erik T. Tawaststjerna. He kaikki kolme ovat oman alansa kiistattomia asiantuntijoita, vahvoja klassisen musiikin osaajia ja laajan musiikillisen tietämyksen omaajia. Vaalin teemoina esiintyivät muun muassa uusi yliopistolaki sekä akatemian talouden tasapainottaminen, mutta suuria eroja ehdokkaiden välille ei saatu edes ylioppilaskunnan järjestämässä vaalipaneelissa, jossa ylioppilaskunta ja paneelin kuulijat tenttasivat ehdokkaita. Miten vaalissa lopulta käy – se jää nähtäväksi.

Ei ole kuitenkaan helppoa toimia luovan alan organisaation johdossa. Jos huipulla tuulee, niin väitän taideyliopiston huipulla käyvän puhurin olevan vielä keskimääräistä voimakkaampaa. Kyse ei ole siitä, että ”ailahtelevat taiteilijat” aiheuttaisivat toimillaan ja mielipiteillään kaaosta, vaikka sitäkin lienee joskus esiintynyt. Asiantuntijoilla eli muusikoilla ei vain välttämättä ole yhteistä mielipidettä edes oman alansa sisällä, puhumattakaan että konsensus löytyisi muita musiikin lajeja edustavien muusikoiden kanssa. Rehtorin välillä mahdottomaltakin vaikuttava tehtävä on johtaa työyhteisöä näiden moninaisten mielipiteiden keskellä.

Kaikesta edellä mainitusta huolimatta Sibelius-Akatemian rehtorin työ on kuitenkin erittäin mielenkiintoinen. Rehtorilla on näköalapaikka suomalaiseen musiikki- ja yliopistokenttään, jossa häntä asemansa puolesta myös kuunnellaan. Ison organisaation ja sen moninaisten toimijoiden luotsaaminen on haastavaa, mutta taatusti palkitsevaa. Suuri osa rehtorin työajasta kuluu Sibelius-Akatemian edustamiseen sekä Suomessa että ulkomailla ja rehtorin suhdeverkostot ovatkin laajat.

Ei siis ollenkaan hassumpi toimenkuva – täytyykin pitää mielessä.

Kirjoittaja on Sibelius-Akatemian ylioppilaskunnan puheenjohtaja.

Kategoria: Artikkelit, Päävalikko

Uusi viulukoulu Savonlinnaan

4.3.2009 10:09 , Jätä kommentti ,

Suomen Kulttuurirahasto on myöntänyt tämän vuoden suurimman yksittäisen apurahan, 240 000 euroa, Elina Vähälälle ja Janne Malmivaaralle viulukoulun perustamiseen ja toimintaan Savonlinnassa. Viuluakatemiaksi nimetyn koulun tavoitteena on tukea lahjakkaiden suomalaisten nuorten viulistien koulutusta ja tarjota korkeatasoista, kurssimuotoista opetusta täydentämällä musiikkiopistojen ja konservatorioiden toimintaa. Viulukoulu aloittaa syksyllä 2009 yhteistyössä Savonlinnan musiikkiakatemian kanssa. Opetuksesta vastaa Vähälän ja Malmivaaran lisäksi Ana Chumachenco.

Viisivuotiseen projektiin valitaan huhtikuun lopussa ja toukokuun alussa Savonlinnassa ja Helsingissä pidettävissä koesoitoissa yhteensä tusinan verran 9–18 -vuotiasta viulistia. Heille pidetään kolmasti vuodessa neljän päivän viululeiri ja kesäisin viikon mittainen kurssi, joilla opiskelijat saavat päivittäin opetusta kaikilta kolmelta pedagogilta. Ensimmäinen kurssi pidetään tämän vuoden loka-marraskuun vaihteessa.

Hankkeen taustalla on Kuhmon viulukoulu, joka toimi vuosina 1987–1992, ja jossa sekä Vähälä että Malmivaara opiskelivat. Sen primus motor oli Kuhmon kamarimusiikin perustaja Seppo Kimanen, jonka aloitteesta ikään kuin viulukoulun jatkeeksi perustettiin myös kamariorkesteri Virtuosi di Kuhmo. Kuhmossa opettivat kansainvälisen huipputason viulistit Zinaida Gilels, Ilja Grubert ja Pavel Vernikov. ”Heidän kanssaan sai mahdollisuuden hypätä seuraavalle tasolle ja omaksua entistä vaikeampia kappaleita nopeammassa tahdissa kuin aiemmin,” Elina Vähälä kertoo. ”Opiskellessa teki harppauksia kuin Vekkulan portaissa: uudet tekniset taidot antoivat mahdollisuuden tehdä uusia musiikillisia ratkaisuja, ja rohkeammat tulkinnalliset ideat saivat harjoittelemaan tekniikkaa.” Janne Malmivaaran mukaan Kuhmon opettajat eivät kuitenkaan tukahduttaneet vaativuudellaan, vaan ”siellä työskenneltiin hyvässä hengessä. Oppilaat ystävystyivät metsän siimeksessä keskenään ja tapahtui positiivista vertailua: jos joku oli oppinut vaikka tietyn jousilajin, itsekin teki mieli mennä sitä harjoittelemaan.” Vähälä jatkaa: ”Opettajat myös valitsivat repertuaarin hyvin, eivätkä samaa kappaletta soittaneet muut juuri sillä hetkellä.”

Myös Savonlinnassa halutaan lahjakkuudet kontaktiin keskenään. ”Eri opettajilta saa eri näkökulmia. Kun pohtii, mikä ratkaisu sopii itselle, oppii itsenäistä ajattelua”, Vähälä kertoo. Oppilaita uuteen kouluun valittaessa ikähaarukka on haluttu pitää laveana. ”Kypsyyttä tärkeämpää on soveltuvuus kurssille, eli riittävän soittotaidon lisäksi pitää olla halu ja valmius kovaan työntekoon, sillä sitä soitonopiskelussa vaaditaan”, Malmivaara muotoilee. Aluksi pidetään yksityistunteja, jotta oppilaat ja opettajat voisivat rauhassa tutustua toisiinsa. Myöhemmin toimintaan voidaan liittää myös kamarimusiikkia ja kenties muutakin soittoa tukevaa opiskelua, jos rahoitus saadaan jatkumaan. Tarkoitus on, että oppilaan oma opettaja on yhteistyössä viulukoulun kanssa. Elina Vähälä kertoo: ”Kuhmon aikoina omalla opettajallani Lahdesta oli useita oppilaita koulussa. Hän oli aina mukana kursseilla seuraamassa – näin uudet opit kantoivat vuoden ympäri.”

Vähälän ja Malmivaaran mielestä Kulttuurirahaston myöntämä apuraha on myös kommentti Sibelius-Akatemiassa ja ammattikorkeakouluissa käynnissä olevaa ydinosaamisen alasajoa ja jatkuvaa ”uudistamista” kohtaan. ”Edelleenkin tärkeintä on mestari-kisälli -suhde”, sanoo Janne Malmivaara, joka toimii Sibelius-Akatemiassa viulunsoiton lehtorina. Vähälä jatkaa: ”Opiskelijoiden asenne on heikentynyt, eikä opiskelu joidenkin mielestä saisi olla rasittavaa.” Malmivaaran mielestä pedagogit toimivat vastuuttomasti, jos paapovat ammattiopiskelijoita. ”Työnhakutilanteet ovat kuitenkin armottomia! Viulunsoitto ei saa olla yksi aine muiden joukossa. Olen kuitenkin huomannut, etteivät motivoituneimmat kärsi lukujärjestyksen tiiviydestä. Aikaa on, jos sen käyttää oikein.”

Opiskelu Sibelius-Akatemiassa on muuttunut omista ajoista huonompaan suuntaan. Vähälä kertoo: ”Silloin sanottiin, että soittakaa niin paljon kuin jaksatte ja tehkää tukiaineita siinä sivussa. Opiskelu tietysti myös kesti kauemmin. Nyt on rahoituksen varmistamiseksi jatkuva ukaasi päällä, että ellet tee tukiaineita tietyssä aikataulussa, et saa instrumenttiopetusta. Tämä on kuitenkin se ikä, kun pitäisi laajentaa repertuaaria aktiivisesti ja ehkä jopa käydä kilpailuissa nähdäkseen, mitä muut osaavat ja missä kohtaa itse on menossa. Jos maisteriohjelman putki ei anna riittävästi aikaa soittimen opiskeluun, täytyy osa työstä tehdä jo ennakkoon.” ”Viulukoulullamme on nyt hyvä mahdollisuus tukea musiikkiopistojen ja konservatorioiden perustyötä ja johdattaa lahjakkaita nuoria eteenpäin kohti ammattilaisuutta”, sanovat Vähälä ja Malmivaara.

Viuluakatemian yhteystiedot löytyvät täältä.

Kategoria: Haastattelut, Päävalikko

Musiikki synnyttää kuvia, eli johdatus cymatiikkaan

2.3.2009 17:48 , Jätä kommentti ,

Korvaamaton Pliable kirjoittaa saksalaisen valokuvaajan ja tutkijan Alexander Lauterwasserin työstä ääniaaltojen näkyväksi saattamisen eli ”cymatiikan” (engl. cymatics) parissa. Kyse on ilmiöstä, jossa esimerkiksi metallilevylle siroteltu hiekka asettuu ääniaaltojen mukaiseksi muodostelmaksi, Read More →

Kategoria: Artikkelit, Päävalikko

Plácido Domingolle miljoona dollaria (lisää)

26.2.2009 9:42 , Jätä kommentti ,

Epäilemättä merkittävän karriäärin laulajana, oopperanjohtajana, humanitäärinä ja nuorten taiteilijoiden tukena tehnyt Plácido Domingo on voittanut ensimmäisen Birgit Nilsson -palkinnon. Nilsson, joka lauloi yhdessä Domingon kanssa jo vuonna 1969, valitsi palkinnon saajan itse ennen kuolemaansa 2005. Tulisiko summa silti jollekin toiselle taholle suurempaan tarpeeseen?

Ruotsalainen Birgit Nilsson (1918–2005) oli valovoimaisimpia dramaattisia sopraanoja. Hänen perustamansa maailman suurimman klassisen musiikin palkinnon sääntöjen mukaan se jaetaan huippuluokan laulajalle tai kapellimestarille. Myös oopperaproduktio tulee kyseeseen, kunhan näyttämötoteutus on säveltäjän hengen mukainen. Herää kysymys, miten Mozartia aiotaan konsultoida asiassa.

Kategoria: Päävalikko, Uutiset

Muusikko! Tule pois ansioluettelon takaa

25.2.2009 9:25 , Jätä kommentti ,

Johanna Korhosen kolumni tämän päivän Helsingin Sanomissa on niin hyvä, että haluaisin liittää sen tähän kokonaisuudessaan! On kuitenkin tyydyttävä siteeraamaan.

Korhosen mukaan konserttien käsiohjelmien elämäkertatiedot antavat vaikutelman ”kuivakasta, suorituskeskeisestä, ylenpalttisen kilpailuhenkisestä ja huomionkipeästä” muusikkoporukasta. Olen itsekin hämmästellyt sitä, kuinka kokemuksellisten ja merkityksellisten asioiden – kuinka minusta tuli minä? – sijaan tyydytään ”painamaan jonkinlainen apurahahakemuksen liite” käsiohjelmaan.

”Tutkintojen nimikkeet ja vuosiluvut esitellään yksityiskohtaisesti. Jos näännyttävä ponnistelu on tuottanut huippuarvosanat, tämä mainitaan erikseen.” (Joskus näitä tekstejä lukiessa tuntuu, ettei Sibelius-Akatemiasta edes voi valmistua muuten kuin parhain arvosanoin.) ”Kaikkein eniten muusikot arvostavat voittamiaan kilpailuja tai saamiaan huomionosoituksia. Ajatella: nyt soittava porukka on saanut jo 1980-luvun alussa Vuoden levy -palkinnon!”

Korhonen kysyy, josko muusikko pelkää yleisöään niin suuressa määrin, ettei uskalla astua lavalle paljastamaan itseään ennen kuin on näännyttänyt kuulijan suoritusluettelollaan. ”Rakas muusikko! Tule jo pois sieltä ansioluettelosi takaa. Kyllä me uskomme, että hallitset instrumenttisi; kuulemmehan sen itsekin, kun pääset vauhtiin… Kerro meille mieluummin työsi ytimestä, musiikista ja musiikin tekemisestä.”

Sivumennen sanoen, tätä kohti me Sibelius-Akatemian DocMus-yksikön tohtorikoulutettavat yritämme pyrkiä: verbalisoimaan musiikin tekemistä ja omaa, vuosien ja taas vuosien itsetutkistelun myötä syntynyttä suhdetta siihen.

Mainittakoon vielä pari valtavirrasta poikkeavaa esiintyjää: Steven Isserlisin ja Markku Korhosen esittelyissä on saanut mukavasti tietoa ihmisestä soittimen takana.

Kategoria: Artikkelit, Päävalikko