Monella Yhdysvaltojen isoista orkestereista on oma kesäfestivaalinsa – Bostonilla Tanglewood, Chicagolla Ravinia, ja Clevelandilla on oma kesäpaikkansa Blossom Music Center vajaan tunnin ajomatkan päässä orkesterin kotisalista. Clevelandin orkesteri esiintyy Blossom Pavilionissa, jota pidetään yhtenä maan parhaista ulkoilma-areenoista. Toiminta siellä alkoi vuonna 1968 George Szellin ollessa orkesterin ylikapellimestari, ja kesäkauden pituus on kasvanut alkuperäisestä kuudesta viikosta nykyiseen reiluun kymmeneen viikkoon.
Tämänvuotinen Blossom-festivaali alkoi ”Fourth of July” -viikonlopun isänmaallisilla juhlakonserteilla. Avajaiskonsertin toista puoliskoa koristi
Glee-TV-sarjan takia USA:ssa huippusuosittu laulajatar Idina Menzel, ja paviljonkia ympäröivä nurmikenttä olikin tämän vuoksi mustanaan ihmisiä. 
Aspenin musiikkitelttaan verrattuna suurin ero on se, että Blossomin paviljonki on ikäänkuin kuopassa, jolloin ympäröivältä nurmelta on erittäin hyvä näkyvyys orkesterilavalle. Kuuluvuutta parannetaan siten, että lavalta kuuluva musiikki soitetaan paviljongin reunalle asetetuista kaiuttimista pienellä viiveellä (60- ja 70-luvuilla viive tehtiin nauhasilmukan avulla!). Itse paviljongin sisällä musiikkia ei vahvisteta, ellei kyseessä ole viihteellisempi ohjelmisto.
Seuraavan päivän konsertti koostui kauttaaltaan patrioottisista orkesterihiteistä. Sousan kappaleita oli tietysti ohjelmassa paljon, ja jostain syystä amerikkalaiset pitävät myös Tsaikovskin 1812-alkusoittoa isänmaallisena sävelmänä (!). Ilotulitusfirma hoiti alkusoiton orkesteraatioon kuuluvien kanuunoiden täsmälaukaisun joten siihen ei tarvittu apulaiskapellimestarin herkkää kättä. Sen sijaan vastuulleni jäi Amerikan lipun avaaminen oikealla hetkellä Sousan ”The Stars and Stripes Forever” -kappaletta joka oli konsertin virallisen ohjelman päätös. Sanomattakin on selvää että molemmat avajaiskonsertit päättyivät ilotulitukseen, kuten myöskin 4. heinäkuuta ollut puhallinorkesterikonsertti, jonka herkkäkorvaisena päätin jättää väliin. 
Toinen viikko piti sisällään ylikapellimestari Franz Welser-Möstin ainoat konsertit festivaalilla. Ensimmäisessä niistä soitettiin ainoastaan Brucknerin kahdeksas sinfonia, ja yleisömäärä jäi arvatenkin pieneksi. Viikonlopun toisessa konsertissa oli hieman parempi osanotto, mutta ohjelma oli yhtä ”kesäinen” sisältäen Adamsin viulukonserton (solistina moottorikäsi Leila Josefowicz) ja Brucknerin viidennen sinfonian. Outo ohjelmavalinta liittyi Clevelandin orkesterin seuraavan viikon residenssiin New Yorkin Lincoln Centerissä, jossa orkesteri soitti kokonaisen sarjan Adamsia ja Bruckneria (jota Welser-Möst yrittää markkinoida ”minimalismin isoisänä”).
Orkesterimme pitäessä hauskaa New Yorkissa jäin itse Clevelandiin, jossa festivaalin lippua piti korkealla Blossom Festival Orchestra. Se on koottu paikallisista soittajista kesän ajaksi vain muutamaa konserttia varten. Ensimmäinen festivaaliorkesterin konserteista olikin kesän tähän mennessä suosituin tapahtuma, Disneyn Pirates of the Caribbean -elokuvan esittäminen valkokankaalta siten, että orkesteri soittaa elokuvan soundtrackin livenä. Kapellimestarina oli kokenut studiokettu Richard Kauffman, joten kaiken olisi pitänyt sujua kuin tanssia vain, mutta todellisuus oli paljon jännittävämpi. Disney kokeili uutta teknologiaa produktiossa (joka oli muuten USA:n ensiesitys) ja kenraaliharjoituksen aikana klikkiraita alkoi pikkuhiljaa liukua erilleen kuvasta! Harjoitukset pistettiin hetkeksi poikki teknikoiden yrittäessä korjata vikaa, ja pienen paniikin jälkeen asia saatiin siedettävään kuntoon.
Itse esitys sujui kommelluksitta ja ainakin nurmelle synkronisaatio tuntui pelaavan hyvin. Tai voihan olla että hauska piknik-seurue ja tilkka rommia pehmensi vaikutelmaa sopivasti!
