Category Archives: Levyarviot

”Kontrasteja.” Buxtehude, J.S. Bach, Sallinen, Hämeenniemi, Kaipainen, Kortekangas
Kari Vuola, urut
Alba 2012

Suomen uuden musiikin urkureiden eturivistöön lukeutuva Kari Vuola rinnastaa tuoreella levyllään J.S. Bachin ja Buxtehuden preludeja ja fuugia aikamme suomalaisiin urkuteoksiin. Uudet teokset muodostavat keskenään mukavasti kiinteän kokonaisuuden, sillä chaconneina tai passacaglioina niiden kaikkien rakennetta määrittää sointukierto.

Levyn otsakkeen peräänkuuluttamia kontrasteja näiden kappaleiden välille ei silti niinkään synny: pikemminkin niissä toistuu kiehtova tarina spiraalimaisesti syvyyksistä nousevasta ja kehittyvästä prosessista, joka kenties selkeimmin ilmenee Eero Hämeenniemen Passacagliassa. Oma jatkumonsa levyn sisällä hahmottuu Aulis Sallisen intiimistä Chaconnesta Jouni Kaipaisen kaksospoikiensa konfirmaatioon säveltämän Reunion Confirmed -passcaglian messiaenisen mysteerisyyden kautta Olli Kortekankaan Ciacconan äkeisiin sointuvuoriin.

Hämeenniemen, Kaipaisen ja Kortekankaan teokset ovat kaikki Vuolan kantaesittämiä, ja hän tulkitsee uutta ohjelmistoaan ihanteellisesti. Sen sijaan barokkiohjelmistossa nykyaika tuntuu paikka paikoin epäedullisesti sormissa: erityisesti Buxtehude jää artikulatorisesti epämääräiseksi, ja Bachien temporatkaisut kaipaisivat pohjoissaksalaisen kivikirkon suvereenia ryhtiä. Myös rekisteröinnit maistuvat joskus puisevilta. Uudessa musiikissa Naantalin luostarikirkon vuonna 1990 rakennetut urut loistavat edukseen.

Palmgren: pianoteoksia
Henri Sigfridsson, piano
Ondine 2012

Selin Palmgrenin sonaatti D-duuri op. 11 voi eurooppalaisessa kontekstissa vaikuttaa tyttömäisen piskuiselta ja vuonna 1901 myös jo hieman elähtäneeltä avoimessa lisztmäisyydessään, mutta aikanaan se oli käänteentekevä merkkipaalu suomalaisen pianismin historiassa. Palmgren hallitsi instrumenttinsa kypsästi ja kiinnittyi vankasti pianon traditioihin. Read More →

Strauss, Wagner, Mahler
Baijerin radion kuoro
joht, Peter Dijkstra
BR Klassik

Ensitahdeissa epäilyttää hiukan; onko Richard Strauss välttämättä parhaimmillaan kuoromusiikin saralla? Ja onko tämä kuorokaan nyt paras mahdollinen, pöpperöisestä massasta kun erottuvat lähinnä kireät sopraanot. Kuunnellessa korva tarkentuu ja mielipide kirkastuu. Read More →

Tahdon. Musiikkia hääseremoniaan.

Jan Lehtola, Kangasalan urut (1931) Helsingin Paavalin kirkossa

2CD Alba

Urut ovat erottamaton osa suomalaista hääperinnettä. Kun seremonian ehkä tärkein valinta, siis puoliso, on todennäköisesti jo hyvissä ajoin päätetty, voi riitaa viritellä vaikkapa häämarssista. Urkuri Jan Lehtola tuo kiistanappuloita lisää äänityksellä häämarsseista, joissa valinta käydään yleensä Erkki Melartinin ja Felix Mendelssohnin välillä. Rohkeimmat parit ovat päätyneet Toivo Kuulaan. Read More →

Süden – Gastón Solnicki on Mauricio Kagel. Kairos 0013172KAI.

I feeld good where I can work well. That is my homeland. – Kagel

Mauricio Kagelin (1931-2008) musiikillista tuotantoa voi vain luonnehtia hyvin monimuotoiseksi ja mielikuvitukselliseksi: kamarimusiikkia, videoteoksia, musiikkiteatteria, elektroakustista musiikkia. Yhtä suurta ja kaikenkattavaa nimittäjää on turha etsiä. Ehkä paras termi kuvailemaan Kagelin tuotantoa on teatterillisuus, mikä kuvailee Kagelin tapaa pitää musiikki konkreettisesti kiinnni arkipäiväisissä, sosiaalisissa ja yhteiskunnallisissa ilmiöissä. Read More →