Category Archives: Levyarviot

Beauty of the Baroque
Danielle de Niese, sopraano
Andreas Scholl, kontratenori
The English Concert, Harry Picket
Decca, 2011

Kolmekymppinen Danielle de Niese on rakentanut laulajan uraansa vähän eri reittejä kuin klassisen maailman kollegat yleensä, ehkä vähän viihde- ja pop-maailman ehdoillakin on menty. Plakkarissa on muun muassa TV:n kykykilpailun voitto 9-vuotiaana. Ulkonäköäkin piisaa ja jo teininä de Niese maistoi julkisuuden mehukasta nektaria omalla TV-show’llaan. Niinpä hän on noussut jo hyvin nuorella iällä taituroimaan oopperamaailman huteralla ja jyrkällä reunuksella, toistaiseksi varsin menestyksekkäästi. Ja onhan hänellä ääntäkin.

Uudella levyllään de Niese tulkitsee karamelliväreihin upotettuja barokkihelmiä ihanan suloisella kujerruksellaan, joka kuitenkin kaikessa makeudessaan jättää paikoin pintapuolisen lurittelun jälkimaun. De Niese annostelee suuria linjoja, ääritunnelmia ja dramatisointia ronskilla mitalla. Kyllähän Händelin Let the bright Seraphim kajahtaa uskottavasti, leveällä äänellä ja paksun puhdikkaasti, mutta Dowland-osastossa siirappiset liiallisuudet jättävät jo pienen ähkyn. Herkemmät nyanssit ja kapeammin soiva ääni toisivat kaivattua arvokasta kepeyttä.

Vähän lisäpotkua ja ryhdikkyyttä levylle tuo Andreas Scholl kantavalla kontratenorillaan. Laulajien välinen dialogi tuntuu kannustavan toinen toistaan aina vain herkempään ja värikkäämpään ilmaisuun, jopa pientä kilpailullisuutta on kuultavissa Monteverdin Pur ti miro -lemmenduetossa. Bachin kanssa de Niesen suurieleisyys tuntuu luontevammalta. Suuret kaarrokset ja syvältä kumpuava äänentuotto sopivat hartaisiin ja vakavampiin tunnelmiin muita levyn teoksia paremmin.

Harry Picketin johtama The English Concert ei jää laulajien varjoon vain taustayhtyeenä, vaan luo periodisoittimillaan pehmeitä, barokin kauneimpia puolia korostavia ja linjakkaita taustamattoja värikkäine hapsuineen.

Clementi Capriccios & Variations
Howard Shelley, piano
Hyperion, 2011

Muzio Clementi (1752–1832) oli aikansa arvostetuimpia pianisteja ja säveltäjiä, joka oli merkittävässä asemassa niin sonaattimuodon kehittäjänä kuin sormiteknisenä uudistajana. Kerrotaan hänen soittotaidoillaan nöyryyttäneen itse Mozartia iltamissa.  Mutta niin vain jäivät hänenkin teoksensa jonnekin historian hämäriin. Read More →

Hillborg: Eleven Gates – Oramo, Gilbert, Salonen
Anders Hillborg: King Tide, Exquisite Corpse, Dreaming River, Eleven Gates
Royal Stockholm Philharmonic Orchestra, Sakari Oramo, Alan Gilbert, Esa-Pekka Salonen
BIS, 2011

Ruotsalainen Anders Hillborg (s. 1954) on kiehtova ja monipuolinen säveltäjä, jonka tuotannon levytyksiä ei ole ollut liiaksi asti saatavilla. Levy-yhtiö BIS parantaa tilannetta uudella julkaisullaan, joka sisältää säveltäjän neljä laajahkoa orkesteriteosta. Read More →

Steve Reich: WTC 9/11, Mallet Quartet, Dance Patterns
Kronos Quartet, So Percussion, Steve Reich and Musicians
CD/DVD Nonesuch, 2011

Newyorkilaissäveltäjä Steve Reich (s.1936) palaa uudella levyllään vuosikymmenen taakse syyskuun yhdennentoista päivän tapahtumiin. Terrori-iskuja käsittelevä WTC 9/11 (2010) kuuluu Reichin ”dokumenttisävellysten” ketjuun. Kronos-kvartetille kirjoitetussa teoksessa Reich integroi ilmavalvonnan ja pelastuslaitoksen työntekijöiden sekä silminnäkijöiden autenttisia puhekatkelmia jousien materiaaliin luoden tiiviin ja vaikuttavan kokonaisuuden. WTC 9/11:n taustalta löytyy siis ilmeinen sukulaisuus Different Trainsiin (1988). Uudessa sävellyksessään Reich kuitenkin työstää dokumentaarista materiaaliaan aiempaa pidemmälle saaden täten puhemateriaalin sulautumaan entistä vahvemmin osaksi soitinyhtyettä.

WTC 9/11:n ensimmäinen osa kuvaa terrori-iskujen tapahtumapäivää lineaarisesti etevillä puhekatkelmilla, joiden melodinen sisältö muodostaa jousien materiaalin perustan. Avausosa on Reichia dramaattisimmillaan ja dissonoivimmillaan. Dokumentaarinen ote tuo esiin tapahtumien järkyttävyyden estäen kuitenkin sävellystä liukumasta sentimentaalisuuteen.

Toisessa osassa tapahtumat käydään uudelleen läpi, mutta nyt vuosikymmenen etäisyydeltä terrori-iskun silminnäkijöiden ja pelastustyöntekijöiden muistojen kautta. Reich pitää jälleen kuulijansa vahvasti otteessaan.

Viimeinen osa kurkottaa tuonpuoleiseen, kun Reich kohdistaa huomiomme vapaaehtoistyöntekijöihin, jotka suorittivat kuukausien ajan juutalaista shmira-seremoniaa tunnistamista odottaneiden iskujen uhrien ruumiiden äärellä, kunnes uhrit voitiin haudata. Osan materiaali koostuu puhekatkelmien ohella seremoniaan liittyvien pyhien tekstien autenttisista esityksistä. Osan loppu, jossa kuulija palautetaan tuonpuoleisen rajalta tähän maailmaan, on yksi Reichin tehokkaimmista musiikillisista ratkaisuista. Reich välttää musiikissaan kaikenlaista liioittelua ja antaa materiaalin puhua puolestaan. Kronos-kvartetti tekee jälleen kerran erinomaista työtä Reichin musiikin parissa.

Levyn muut sävellykset edustavat hyvin toisenlaista Reichia. Kahdelle marimballe ja kahdelle vibrafonille sävelletty viisitoistaminuuttinen Mallet Quartet (2010) kuuluu pitkään instrumentaalisävellysten jatkumoon, jonka juuret ovat Reichin 60- ja 70-lukujen varhaisteoksissa. Mallet Quartet  jakautuu kolmeen osaan, jotka muodostavat nopea-hidas-nopea -rakenteen, jonka sisälle Reich rakentaa jälleen kerran melodiakatkelmista erilaisia kaanonmuodostelmia. Keskiosa on poikkeuksellisen pelkistetty ja staattinen. Lyömäsoitinyhtye So Percussion on kotonaan Reichin sävellyksen parissa. Yhtyeen työskentelyä voi seurata myös lyhyeltä bonus-dvd:ltä.

Albumin päättää Reichin oma yhtye, joka esittää lyhyen Dance Patterns (2002) -sävellyksen kahdelle ksylofonille, kahdelle vibrafonille ja kahdelle pianolle. Koreografi Anne Teresa de Keersmaekerin ja ohjaaja Thierry de Meyn tilauksesta sävelletty teos sopii hyvin Mallet Quartetin rinnalle. Molempien rytminen energia ja kaanonmuodostelmat ilmentävät säveltäjänsä tyyliä puhtaimmillaan.

De Falla: Noches en los jardines de España. Obras para piano.
Javier Perianes, piano
BBC Symphony Orchestra, Josep Pons
Harmonia Mundi, 2011

Manuel de Falla (1876–1946) oli lyhyen ammattiin tutustumisjaksonsa päätteeksi jyrkästi kiertuepianistin uraa vastaan, eikä vuoden 1915 jälkeen palannut pääsoittimensa ääreen kuin satunnaisin ponnistuksin. Niinpä Fallan taidokas pianotuotanto mahtuu yhdelle täydelle CD-levylle. Pienuudessaan hänen tuotantonsa on harvinaisen tasalaatuista ja miellyttävää, hyvin helppotajuista ja ongelmitta kurkusta alas sujahtavaa margaritaa, unohtamatta sitä pientä söpöä aurinkovarjoa lasin reunalla. Espanjan aurinko pilkahtaa rivien välistä tuon tuostakin.

Säveltäjänä Falla tuntuu olevan varsinainen hybridi, joka ihan rehellisesti lainailee materiaalia kavereilta ja kollegoilta, eikä voi olla huomaamatta Pariisin, hänen toisen kotikaupunkinsa, vaikutusta sointiin. Hatun noston saavat sekä Debussy, Dukas että Satie, jonka Gymnopediet siirtyvät näppärästi teokseen Canción. Eipä ihme, että Fallaa on usein verrattu Chopiniin, toiseen pariisilaistuneeseen pianisti-emigranttiin, joka on ilmiselvä esikuva teoksissa Nocturno ja Mazurka.

Espanjalainen Javier Perianes hivelee koskettimia milloin samettisesti, milloin metallisesti. Sävyissä on vivahteikkuutta, eikä virtuositeettikaan jää kysymyksen alaiseksi. Hurjien vyörytysten Fantasia Bætican Perianes kääntää runollisesti virtailevaksi puroksi, vaikka mahdollisuudet olisivat myös barbaarisiin mittasuhteisiin kohoavaan norsutanssitulkintaan.

Fallan suurenmoisin teos lienee kolmiosainen Noches en los jardines de España (Yöt Espanjan puutarhoissa) pianolle ja orkesterille. Tunnelmat lipuvat hämärästä aamunkoittoon ja kiehkuravartisista kaunokeista kaktuksiin. Impressionistiseen maalailuun on onneksi jäänyt muutamia piikkejäkin. BBC Symphony Orchestra Josep Ponsin johdolla saa aikaan elokuvallisia kohtauksia kuin suoraan valkokankaalta koettuna. Myöhäisromanttisen paksu orkesterimassa hengittää raikasta ilmaa tunnelmien melodramaattista luonnetta korostaen. Perianesin piano tanssahtelee solistina maltillisesti ja tyylikkään hillitysti tekemättä irtiottoja orkesterin ja solistin veljellisestä käsikynkästä.