Amfion pro musica classica

Category Archives: Levyarviot

Uusien julkaisujen arvioita

Levyarvio: Alkukantaista kinailua ja sellolla rouheasti

Chopin & Mendelssohn Cello Sonatas
Mendelssohn: sonaatti sellolle ja pianolle n:o 2, op. 58
Chopin: sonaatti sellolle ja pianolle op. 65
Mendelssohn: sanaton laulu sellolle ja pianolle op. 109
Chopin: valssit op.64 sov. Karl Davydov

Pieter Wispelwey, sello
Paolo Giacometti, piano

Onyx, 2011

Pieter Wispelwey on iskenyt näppinsä taas kultaiseen suoneen, eikä muuta taida oikein osatakaan, priimaa kun tuppaa aina tulemaan. Tällä kertaa mukaan on temmattu pianisti Paolo Giacometti, joka mielellään suosii fortepianoja raskaiden nykyflyygeleiden sijaan. Read More →

Levyarvio: Kalevalaa Tapiolalaisittain


Rautavaara: Marjatta the lowly Maiden. Works for Children’s Choir

Tapiolan kuoro, Tapiolan nuoret sinfonikot, johtaa Pasi Hyökki

Ondine, 2011

Alati nuorekas Tapiolan kuoro on pian 40-vuotta jatkuneen yhteistyön kruununa omistanut kokonaisen levyn Einojuhani Rautavaaran lapsikuoromusiikille. Levyn nimikkoteos, mysteerinäytelmä Marjatta matala neiti (1977), edustaa tarinan tasolla kristillistä kalevalaa kiehtovimmillaan ja muotoutuu Rautavaaran käsittelyssä myös supisuomalaisen lapsikuoromusiikin huipentumaksi. Read More →

Levyarvio: Sibeliusta vain fanaatikoille


The Sibelius Edition: Miscellaneous Works
Harri Viitanen, Jorma Hynninen, Dominante-kuoro/Seppo Murto, Hannu Jurmu, Ylioppilaskunnan Laulajat/Matti Hyökki, Sinfonia Lahti/Osmo Vänskä ja Jaakko Kuusisto, Johan Simberg, Tempera-kvartetti, Andrew Barnett, Folke Gräsbeck, Radion sinfoniaorkesteri/Jean Sibelius
BIS

13 levyboksia. 68 cd:tä. 80 tuntia, 30 minuuttia ja yksi sekunti. BISin The Sibelius Edition on epäeilemättä kattavin levytyskokoelma kansallissäveltäjämme musiikkia. Read More →

Levyarvio: Menevää kuoroherkkua

Tüür: Ärkamine, Rändaja õhtulaul, Insula deserta
Viron filharmoninen kamarikuoro, Sinfonietta Riga, johtaa Daniel Reuss
Ondine, 2011

Erkki-Sven Tüür on vakiinnuttanut paikkansa Arvo Pärtin rinnalla Viron tärkeimpiin kuuluvana nykysäveltäjänä. Tüürin oma ääni on helppo erottaa Ondinen uudella Tüür-levyllä, joka esittelee kuoromusiikkiin painottaen säveltäjän orkesterituotantoa läpimurtoteos Insula desertasta tänä vuonna kantaesitettyyn teokseen Ärkamine (Herääminen) sekakuorolle ja kamariorkesterille. Read More →

Levyarvio: Makeimmat barokkisuosikit

Beauty of the Baroque
Danielle de Niese, sopraano
Andreas Scholl, kontratenori
The English Concert, Harry Picket
Decca, 2011

Kolmekymppinen Danielle de Niese on rakentanut laulajan uraansa vähän eri reittejä kuin klassisen maailman kollegat yleensä, ehkä vähän viihde- ja pop-maailman ehdoillakin on menty. Plakkarissa on muun muassa TV:n kykykilpailun voitto 9-vuotiaana. Ulkonäköäkin piisaa ja jo teininä de Niese maistoi julkisuuden mehukasta nektaria omalla TV-show’llaan. Niinpä hän on noussut jo hyvin nuorella iällä taituroimaan oopperamaailman huteralla ja jyrkällä reunuksella, toistaiseksi varsin menestyksekkäästi. Ja onhan hänellä ääntäkin.

Uudella levyllään de Niese tulkitsee karamelliväreihin upotettuja barokkihelmiä ihanan suloisella kujerruksellaan, joka kuitenkin kaikessa makeudessaan jättää paikoin pintapuolisen lurittelun jälkimaun. De Niese annostelee suuria linjoja, ääritunnelmia ja dramatisointia ronskilla mitalla. Kyllähän Händelin Let the bright Seraphim kajahtaa uskottavasti, leveällä äänellä ja paksun puhdikkaasti, mutta Dowland-osastossa siirappiset liiallisuudet jättävät jo pienen ähkyn. Herkemmät nyanssit ja kapeammin soiva ääni toisivat kaivattua arvokasta kepeyttä.

Vähän lisäpotkua ja ryhdikkyyttä levylle tuo Andreas Scholl kantavalla kontratenorillaan. Laulajien välinen dialogi tuntuu kannustavan toinen toistaan aina vain herkempään ja värikkäämpään ilmaisuun, jopa pientä kilpailullisuutta on kuultavissa Monteverdin Pur ti miro -lemmenduetossa. Bachin kanssa de Niesen suurieleisyys tuntuu luontevammalta. Suuret kaarrokset ja syvältä kumpuava äänentuotto sopivat hartaisiin ja vakavampiin tunnelmiin muita levyn teoksia paremmin.

Harry Picketin johtama The English Concert ei jää laulajien varjoon vain taustayhtyeenä, vaan luo periodisoittimillaan pehmeitä, barokin kauneimpia puolia korostavia ja linjakkaita taustamattoja värikkäine hapsuineen.