Sergei Rahmaninov: Romances
Dmitri Hvorostovski, baritoni; Ivari Ilja, piano
Ondine 2012
Sergei Rahmaninovin yksinlauluja on aina ilo kuulla natiivin tulkitsemana. Ondinen uudessa julkaisussa siperialaisbaritoni Dmitri Hvorostovski ja virolaispianisti Ivari Ilja möyrivät antaumuksella slaavilaisen intohimon ja elämäntuskan syövereissä. Säveltäjän lähes sadasta yksinlaulusta levylle on valikoitunut runsaasti varhaisia helmiä, joissa piano usein kohoaa poikkeuksellisen dominoivaan rooliin kuvaillen milloin huojuvaa maissipeltoa, milloin keväistä puroa tai kolkosti kumajavaa kelloa. Venäläismestarille tyypillinen muusiikillinen aaltoilu kulkee kauttaaltaan laulujen taustalla.
Talven viiman keskellä ei ollut vaikea eläytyä siihen riemulliseen kevään lupaukseen mikä kuuluisassa ”Vessenije vodyssa” (”Kevään vedet”, op. 14/11) huokui sekä Hvorostovskin jylisevän kauniista baritonista että Iljan heräävän virran virtuoosimaisesta pianotulkinnasta. Myös rakkauden tunnustuksissa parivaljakko kunnostautui yhä uudelleen ja uudelleen; sävyt vaihtelivat varovaisesta toiveikkuudesta voitonriemuun ja vastaavasti yksinäisyyden epätoivoon. Uskonnollissävytteisten laulujen osuus levyllä nousi niin ikään huomattavaksi, esimerkkinä mainittakoon mainio ”Vsjo otnjal u menja” (”Kaikki mitä minulla oli”, op. 26/2), jossa Jobiin vertautuva laulaja sarkastisesti kertailee koettelemuksiaan. Katoavan kauneuden teemojen huipentumana näyttäytyi puolestaan ”Vchera my vstretilis’” (”Tapasimme eilen”, op. 26/13). Tässä entisen rakastetun melankolisessa hyvästelyssä baritonimme yltää riipaisevan syvälliseen tulkintaan.
Hvorostovski on ääneltään kuin hiukan tummennettu ja aitovenäläinen versio walesilaistähti Bryn Terfelistä. Vertaus on siinäkin mielessä osuva, että Hvorostovski voitti aikoinaan Cardiffin laulukilpailun Terfelin jäädessä kotikentällään kakkoseksi. Ilja soittaa jäntevästi ja tukien, nousten tarvittaessa toiseksi vokalistiksi.
