Äkkiseltään voisi kuvitella, että taidemusiikki elää suvaitsevaisuuden aikaa, jossa kaikenlaiset tyylit ja suuntaukset saavat elää ja kukoistaa rinnakkain vailla ennakkoluuloja. Read More →
Katso, ajan formulaa!
Olen monesti taksissa istuessani tuntenut olevani Häkkisen Mika. Hallitsen auton täydellisesti. Kaasusta se menee eteenpäin ja jarrusta pysähtyy, olen kuullut ja nähnytkin joskus. Monella ystävälläni kun on ajokortti. Taitavasti istun kuskin vieressä, ja jos osoite on vähän epäselvä, pystyn hienosti ohjaamaan puheellani allani jyrähtelevää kiiltävän hopeista Mercedestä. ”Seuraavasta vasemmalle, mennään tuonne mäen päälle.” Ja autohan liikkuu. Mistähän niille miljonäärikuskeille oikein maksetaan? Read More →
Wieniläiset menivät, lähtikö nälkä
Wienin filharmonikkojen konsertissa istuin aivan patarumpujen takana. Se oli paraatipaikka seurata Oramon ja orkesterin yhteispeliä ja herkutella vieressä ihanasti karauttelevilla vaskilla, mutta pitkiä aikoja vain seurasin patarumpali Erwin Falkin työskentelyä. Nykyään hallitsevan pedaalisysteemin sijaan ruuveilla käsin viritettävä patteristo vaati soittajalta jatkuvaa huomiota, ja hän myös paneutui vireen vahtimiseen kovalla moraalilla. Read More →
Harhaoppinen autenttisuus
Musiikissa esityksen autenttisuudella tarkoitettaneen uskollisuutta säveltäjän tahdolle ja pyrkimyksille, joiden suuntaa-antavana ilmaisuna voidaan pitää partituuria. Traditio taas viittaa ymmärtääkseni niihin vakiintuneisiin tulkintaratkaisuihin, joiden avulla partituurien monitulkintaisuuksia on totuttu ratkaisemaan. Read More →
Musiikista viis
Koska en ole milloinkaan ollut järin trendikäs tai muutenkaan nuuskinut aatteellisen ilmapiirin uusimpia virtauksia, olen päättänyt olla huolestumatta. En ole lainkaan huolissani taloudesta, vaalituloksesta, joulun säästä, television tanssikisan lopputuloksesta tai musiikin asemasta osana peruskoulun ja lukion opetussuunnitelmaa. Kaikkein vähiten suren viimeistä. Vaikka varmaan pitäisi, alalla kun ollaan. Read More →