Viime perjantaina ensi-iltansa saaneen Pelléas ja Mélisanden voinee jo nyt nimetä kevään onnistuneimmaksi oopperatapaukseksi. Ensinnäkin on suurenmoista nähdä Debussyn uraauurtava ooppera käytännössä ensimmäistä kertaa Kansallisoopperan lavalla (viime kerrasta on jo noin puoli vuosisataa, ja silloinkin ooppera laulettiin suomeksi). Toiseksi Marco Arturo Marellin ohjaus onnistuu ihmeellisellä tavalla konkretisoimaan symbolistis-impressionistisen kertomuksen koko eksistentiaalisessa viiltävyydessään. Read More →
Arvio: Symbolistinen betonimaailma häikäisee
Reportaasi: MaerzMusik 2012
Berliinin tärkeimmässä nykymusiikkitapahtumassa MaerzMusikissa juhlitaan tänä vuonna John Cagea ja Wolfgang Rihmiä. Edellisen syntymästä tulee syyskuussa kuluneeksi 100 vuotta, kun taas Rihm täytti viime viikolla 60. Kuuntelin festivaalin konsertteja kolmena päivänä. Read More →
Arvio: Myyttinen säveltäjätapaaminen
Viime vuonna perustettu Ooppera Artico käynnisti toimintansa tulkinnoilla Gian Carlo Menottin Puhelimesta ja Francis Poulencin Ihmisäänestä. Vuosi tämän produktion jälkeen sopraano Laura Pyrrön, baritoni Jouni Kokoran ja ohjaaja Anselmi Hirvosen kolmikko jatkaa kiinnostavan kamarioopperan tiellä, tällä kertaa kaukana postmodernista kommunikaatioproblematiikasta. Read More →
Arvio: Kimaltelevaa kauneutta illan täydeltä
Radu Lupu ei ehkä ole nuoruutensa sormivoimissaan, eikä hän aina ole ihan täsmällinen tai muista jokaista nuottia, mutta nuo asiat tuntuvat täysin sivuseikoilta tasan sillä hetkellä, kun hänen koskettimensa muuttuvat kimmeltäviksi kultahipuiksi. Vaikka Beethovenin konsertot olisivat kuinka tuttuja, tuskin yhtään Lupun kaltaista uudistusmielistä näkemystä oli kuultu ennen Suomalaisen kamariorkesterin lauantaista konserttia. Read More →
Arvio: Suuren luokan elokuvakokemus
Vanha ja liian usein toistettu valhe ”elokuvan musiikki on hyvää silloin kuin sitä ei huomaa” muuttui emävalheeksi perjantaina Musiikkitalossa. Radion sinfoniaorkesterin elokuvakonsertti oli kuin kurkistus musiikkiraidan äänitykseen pimeässä studiossa, jossa mykkänä välkkyvä kuvanauha jakaa aistikokemukset kahtia kuulon ja näön yhteispeliksi. Musiikki oli kaikkea muuta kuin huomaamaton elementti suuren orkesterin pauhatessa täydellä voimalla. Ei tällaista koe missään elokuvateatterissa nykyään. Read More →