Rokahtava Mahler-veteraani David Zinman seilasi säveltäjän kuudennen sinfonian uhmakkaissa sävyissä kuin taitava kameramies muovaten teoksen hurmehoureisiin kerronnallista selkeyttä. Eri elementtien väliset yhteydet, siirtymät ja efektit otettiin esiin kuin filmin kuvakulmavaihdokset. Read More →
Defunensemblen Soikoon!-konsertti Musiikkitalon Camerata-salissa lähti vaivihkaa liikkeelle. Lavannurkassa viritellyt naamioitunut sellisti (Markus Hohti) oli jossain vaiheessa aloittanut Tiina Myllärisen Ballo in maschera -teoksen ja yleisö hiljeni vähitellen kuuntelemaan. Kantaesityksensä saanut ”naamiaistanssi” on monella lailla virkistävän omaperäinen teos. Se ei pyrkinyt piilottelemaan eikä silottelemaan jyrkkiä leikkauksiaan materiaalista toiseen. Myllärinen käyttää aivan estottomasti pitkiä lainauksia Bachin tanssisarjoista Straussin valsseihin, hän leikkelee ja pinoaa niiden palasia päällekkäin ja lomittain elektroniikan keinoin. Read More →
Jos lauantai-iltana halusi maistaa vuosisadanvaihteen Wienin kuohuvaa dekadenssia, saattoi mennä Bio Rexiin tutustumaan Keira Knightleyn, Viggo Mortensenin ja Michael Fassbenderin tähdittämään Freud-elokuvaan A Dangerous Method – tai sitten Musiikkitalolle kuuntelemaan Freudin ajan Wienin sointeja. Kyseessä oli Radion sinfoniaorkesterin kamarimusiikkifestivaalin ainut ”ajankuvakonsertti” muiden ohjelmien yhdistellessä eri aikakausia, ja ilta tarjosi mukavan läpileikkauksen varhaismodernismin murrokseen. Read More →
Pianisti Risto Laurialan soitossa on aina jotain hyvin grandiöösiä, vanhan ajan hehkua, jossa sankaruus kohtaa intiimiyden, Chopin Bachin ja pianisti yleisön. Sellosalin valitettavan vähälukuinen yleisö pidätti hengitystään ikuisilta tuntuneiden sekuntien ajan, kun Goldberg-muunnelmien aarian viimeinen sävel hiipui hitaasti hetkestä ikuisuuteen. Matka tähän pisteeseen oli pienten taisteluiden takana. Read More →
Beethovenin sello- ja viulusonaatit yhden kiertueen aikana.