Amfion pro musica classica

Category Archives: Konsertit

Sävelharvinaisuuksia Gallen-Kallelan museossa su 11.8.

Gallen-Kallelan museossa Espoon Tarvaspäässä sunnuntaina 11.8. klo 18  kuullaan musiikkia Agnes Tschetschulinilta, Ida Mobergilta ym. suomalaisilta ja pohjoismaisilta 1800-luvun säveltäjänaisilta   Nainen ja Viulu -konserttisarjan viidennessä konsertissa. Pienimuotoisen musiikin kirjoittaminen oli naissäveltäjille väylä saada musiikkiaan kuuluville ja esitetyksi aikana, jolloin säveltävä nainen oli erikoisuus. Etenkin salonkimusiikki oli hyvin suosittua viime vuosisadan vaihteessa, ja romanssi löytynee lähes jokaisen säveltäjän teosluettelosta. Tässä konsertissa kuullaan viehättäviä harvinaisuuksia naissäveltäjien kynästä.

Nainen ja viulu V: Romanssi
Mirka Malmi, viulu
Tiina Karakorpi, piano
Susanna Välimäki, juontaja

Konserttisarja Nainen ja Viulu on viulisti Mirka Malmin suunnittelema kokonaisuus pohjoismaisten naisten säveltämää viulu- ja kamarimusiikkia vuosilta 1850–1950..

Alustava ohjelma:

  • Agnes Tschetschulin (1859–1942):
    Finska Gardets marsch
    Gavotte
    Stemmingsbillede
    Alla Zingaresca
  • Ida Moberg (1859–1947):
    Marcia
  • Betsy Holmberg (1860–1900):
    Scherzo
  • Anna Lindeman (1859–1938):
    Serenade op.12 nro 1
  • Agathe Backer Grøndahl (1847–1907):
    Taagedans op. 68 nro 1
  • Borghild Holmsen (1865–1938):
    Romanse norvégienne op. 15
  • Valborg Aulin (1860–1928):
    Elegie op. 8. nro 3
  • Amanda Maier-Röntgen (1853–1894):
    Sechs stücke für Clavier und Violin
    1. Allegro vivace
    2. Allegro con moto
    3. Lento
    4. Allegro molto. Leidenschaftlich
    5. Tranquillamente
    6. Allegro, ma non troppo. Frisch, schwedisch – un poco tranquillo – Andante con moto – Presto – Tempo 1
  • Laura Netzel (1839–1927):
    Romance op. 40
    Chanson Slave op. 53

Konserttilippu sisältää museon pääsymaksun sekä näyttelyopastuksen klo 17.

http://www.gallen-kallela.fi/nayttely_tapahtuma/nainen-ja-viulu-romanssi/

arvio: Wieniläiset linnassa

Kurt Schreibmayer (Frank), Anja-Nina Bohrmann (Adele).  Kuva ©Aleksi Mustonen / Savonlinnnan oopperajuhlat

Kurt Schreibmayer (Frank), Anja-Nina Bohrmann (Adele). Kuva ©Aleksi Mustonen / Savonlinnnan oopperajuhlat

Savonlinnan oopperafestivaalin varmasti odotetuimpia tapauksia oli Wienin Volksoperin vierailu lajissa, jossa he ovat tietenkin ylittämättömiä: wieniläisoperetissa. Johann Straussin Fledermausinhan kaikki tuntevat ja tietävät odottaa musiikissa suosikkikohtiaan. Näin sen ensimmäisen kerran Wienissä v. 1967 Theater an der Josefstadtissa. Siitä jäi mieleeni lähinnä se, miten orkesteri soitti tunnetun valssin vailla mitään rubatoja, aivan eksaktisti tahdissa, mikä onkin kaikkein vaikuttavinta.

Miksi operetin nimi on Lepakko? Juonessa kaverukset lempinimiltään Perhonen ja Lepakko olivat pilailleet, mutta leikki oli päättynyt siihen, että kaikki nauroivat lepakolle. Nyt oli hänen eli herra Falken vuoro kostaa Gabriel von Eisensteinille keksimällä draaman, johon tulevat mukaan tahtomattaan kaikki operetin henkilöt.

Johann Straussin musiikin tuoreus yllättää yhä. Hänen taitonsa yhdistää italialaisen opera buffan elementtejä saksalaiseen laulunäytelmään, ja jalostaa sangen kansanomainen volkstümlich huumori wieniläiseksi hienostuneisuudeksi, kepeydeksi ja melankoliaksikin. Fledermaus on läpileikkaus koko Wienin atmosfääristä Ka und Ka kautena, eli keisarillisena ja kuninkaallisena valtakuntana, joka on sulauttanut lukemattomat kulttuurit itseensä. Niitä muistellaan eksoottisina elementteinä, kuten Rosalinde Unkaria csardasissaan. Lukekaa Stefan Zweigin Eilispäivän maailma (Die Welt von Gestern) niin pääsette tunnelmaan. Ollaan maailmassa, jossa nautinto, oli se mitä tahansa, on numero yksi eli kuten venäläinen ruhtinas Orlofsky, tässä versiossa housurooli, toteaa: chacun à son goût. Toinen operetin motto kuuluu: Onnellinen se joka unohtaa sen mitä ei voi muuttaa.

Lepakon kolmesta näytöksestä vain viimeinen, joka tapahtuu poliisin putkassa, sopii sellaisenaan Savonlinnan kivimuureihin, mutta pienin keinoin loihdittiin kuitenkin wieniläisen kodin ja ruhtinaan palatsin miljööt. Wienin Valtion baletin osuus oli hyvin tärkeä toisen näytöksen huipentavassa tanssikohtauksessa, Unter Donner und Blitz -polkkineen. Luonnollisesti orkesteri on keskeinen tässä teoksessa ja olikin ilo kuulla teatterin omia soittajia sangen professionellin ja kokeneen Alfred Eschwen johdolla. Esitys sinänsä oli hioutunutta ja vauhdikasta yhteistyötä laulajien kesken ja roolivalinnat kaikki osuvia. 2.8. esityksessä oli päällä kakkosmiehitys. Kreivi Eisensteinina sangen virtuoosinen lavatähti Morten Frank Larsen, joka taisi huumorin kaikki keinot. Rosalindena sopivan tuhtia arvokkuutta tavoitteleva Melba Ramos, Adelena äänellisesti erittäin loistokas Rebecca Nielsen. Falkena eli Lepakkona tavallaan demonisuuteen vivahtava Alexandre Beuchat, mikä rooli hieman muistuttaa Cosí fan tutten Don Alfonsoa. Alfredina Alexander Pinderak, vahva bel canto -tenori mitä ääntä tarvittiin noihin loputtomiin lainauksiin ooperarepertuaarista mukaan lukien Wagnerin Lohengrin. Orlofskyna uskottava Annely Peebo ja vankilanjohtaja Frankina Daniel Oehlenschläger. Suurimmat aplodit taisi saada vanginvartija Frosch, groteski hahmo. Eniten ehkä nauratti kohtaus, jossa hän kysyy Alfredin ammattia ja tämä vastaa: Oopperalaulaja. Missä? Wienin Volksoperissa. Frosch alkaa heti kaivaa tälle taskustaan kolikkoja almuina, jotta ostaisi oopperanjohtajaparalle edes muutaman sämpylän. Muutama kohtaus oli sovitettu suomalaisia varten kuten Hei huulia hillallaa -kansanlaulu.

***

Lepakot ovat mukavia eläimiä. Niitä asuu kesähuvilamme ullakolla. Kerran elokuussa siellä vieraili suomalainen kirjallisuuden professori. Oli ilta ja ukkonen. Keskustelimme saksalaisesta taiteesta ja filosofiasta. Illallispöydän hämärässä ihmettelin, miksi vieraamme teki omituisia väistöliikkeitä päällään. Häntä kiersi lepakko! Aikansa lenneltyään se asettui takan reunalle roikkumaan ja lähti pian ulos. Mutta vieraamme antoi lahjaksi tuoreen kirjansa ja kirjoitti siihen omistuksen: Goethe, Nietzsche, Fledermaus / Hier fühle ich mich zu Haus!

– Eero Tarasti

Lauri Supposen Union of Precarious Musicians -sävellyskonsertti

Lauri Supponen. Kuva © Mirva Niemi

Lauri Supponen. Kuva © Mirva Niemi

Today (absurdly) unnecessary work continues to be imposed.

This is the spectacle we are assisting today.
Balance and imbalance.
The continuation of the cycle.
(We Want It All, Nanni Balestrini)

Union of Precarious Musicians (lyhyesti: Unioni) on ensimmäinen sävellyskonserttini, debyyttiesitys, joka rakentuu vuosina 2017-2019 kirjoittamani samannimisen syklin ympärille.

.
Sykli kuullaan ensimmäistä kertaa yhtenä kokonaisuutena, kahtena kesäiltana Helsingin Kirjan talolla perjantaina 7. ja lauantaina 8. kesäkuuta 2019 klo 19.30.
.
Syklin neljää teosta yhdistävät teemat prekaarisuus ja järjestäytyminen. Prekaarisuus on soinnin haurautta ja tilanteita veitsenterällä. Prekaarisuus on myös muusikon työn todellisuutta vakituisia työsopimuksia ja niiden tuomaa turvaa karttavassa yhteiskunnassa.
.
Syklin ensimmäinen osan Marcialongan sävelsin Petteri Kipolle keväällä 2019. Toinen osa on duo kahdelle esiintyjälle, love heavy light, jonka Kaisa Kortelainen ja Jerry Piipponen kantaesittivät joulukuussa 2018. Kolmas osa Solsirépifpan on Kaaos Ensemblen tilaus, jonka he kantaesittivät lokakuussa 2017. Viimeisen osan, Ubi Calamari yhdeksälle soittajalle, kantaesittivät norjalainen Aksiom Ensemble Kööpenhaminan Klang-festivaalilla toukokuussa 2018
.
Muusikot muodostavat järjestäytyneen kokoontumisen, Unionin, jonka yhteisenä tehtävänä on irrottautua vakiintuneista rakenteista ja unelmoida vaihtoehtoisista tavoista järjestäytyä. Syklin päättävä teos Ubi Calamari ottaa avoimesti kantaa kansalaispalkan puolesta. Muita avainsanoja: yksinäisyys, tasapaino, tasavertaisuus, juhlistaminen ja yhteisö.
.
Ohjelma:
Lauri Supponen: Unioni eli Union of Precarious Musicians -sykli

Marcialonga

A sports commentary on the European labour market for solo percussion
Petteri Kippo

love heavy light

A self-help manual for two performers
Kaisa Kortelainen, Jerry Piipponen

Solsirépifpan
 or Soon We’ll All Be Busking
A broken & melted set-list for a one-hand band who’d rather stay home and watch the Moomins
Kaaos Ensembe: Martta Jämsä, Anna-Sofia Anttonen, Mikael Rechardt & Jerry Piipponen

Ubi Calamari* 
(ekS)
A growth-critical cantata to promote the instatement of Universal Basic Income
Unioni: Martta Jämsä, Anna-Sofia Anttonen, Roosa Lampela, Mikael Rechardt, Maritta Manner, Petteri Kippo, Joonas Pekonen, Joasia Cieslak & Eero Marttila
(*Ubi Calamarin epilogi esitetään myöhemmin ilmoitettavassa paikassa konsertin jälkeen.)
.
Konsertti kestää n. 1h30 ilman väliaikaa.
.

Candomino ja Musica Vocale virolaisten kuorosäveltäjien äärellä

Musica Vocale

Musica Vocale

Espoolainen Candomino ja Liedon kamarikuoro Musica Vocale tuovat musiikkiterveisiä Suomenlahden takaa ”Eesti õhtud – Kaikuja Virosta” -konsertissa ma 3.6. klo 19.30 Olarin kirkossa Espoossa. Konserttivierailu on Musica Vocalen ensimmäinen Olarissa.

”Eesti õhtud – Kaikuja Virosta” -konsertissa yhdistyvät virolainen musiikki ja suomalainen kansallisromantiikka. Teoksia kuullaan mm. Arvo Pärtiltä, Urmas Sisaskilta, Cyrillus Kreekiltä, Jean Sibeliukselta, Leevi Madetojalta ja Selim Palmgrenilta. Lisäksi konserteissa muistetaan Jaakko Linjaman 110-vuotisjuhlavuotta rakastetulla Myrsky-teoksella ja kuullaanpa myös Jouko Linjaman Candominolle säveltämää tuotantoa.

Musica Vocalea johtava Tomi Satomaa palaa konsertin myötä juurilleen Olarin kirkkoon. Jo pienenä kirkon flyygelin alla pyörineelle Satomaalle Olarin kirkkoon liittyy paljon muistoja: hän on laulanut Candominon riveissä isänsä Tauno Satomaan johdolla kymmenen vuotta. Tomi Satomaa on yksi ikäpolvensa merkittäviä urkureita ja kirkkomuusikkoja Suomessa. Satomaa työskentelee tällä hetkellä aktiivisesti konsertoivana urkurina, kanttorina Liedon seurakunnassa ja kuoronjohtajana. Paraisten vokaaliyhtyeenä aloittaneen Musica Vocalen Satomaa perusti vuonna 2011 ja kuoro on toimintansa aikana noussut Satomaan johdolla pienestä lauluyhtyeestä korkeatasoiseksi kamarikuoroksi.

Esko Kallion johtama Candomino osallistui tänä keväänä Tallinnan 16. kansainväliseen kuorokilpailuun sijoittuen toiseksi kamarikuoro-sarjassa. Kilpailumatkalta saadun musiikillisen inspiraation ensimmäiset hedelmät kuullaan tässä konsertissa.

Suuri Kuorogaala Kansallisoopperassa

Kansallisoopperan kuoron kausi huipentuu 24.–28.5.2019 Suureen kuorogaalaan, jossa kuullaan joukko oopperataiteen vaikuttavimpia kuorokohtauksia.

Vuonna 2015 juhlistettiin kuoron 70-vuotispäivää Suurella kuorogaalalla. Ohjaaja Jere Erkkilän ja puku- ja lavastussuunnittelija Anna Kontekin käsissä gaalasta tuli enemmän kuin konsertti. Näyttävä spektaakkeli sai suuren suosion, ja siksi esityksiä järjestetään nyt kolme: 24., 27. ja 28.5.

Ohjelmassa ovat mm. Boris Godunovin kruunajaiskohtaus, kuorokohtaus Trubaduurista sekä matruusien kuoro Lentävästä hollantilaisesta. Mukana on myös hienointa kuoromusiikkia suomalaisista oopperoista, kuten loppukuoro Kaarle-kuninkaan metsästyksestä, häjyjen tulo Pohjalaisista sekä Punaisesta viivastatuttu Onko Suomessa kevät?

Esitykset johtaa Kansallisoopperan ja -baletin päävierailija, kapellimestari Patrick Fournillier. Jere Erkkilän ohjaaman visualisoidun gaalan solisteina laulavatMika PohjonenJyrki KorhonenRoland Liiv ja Daphne Bečka. Puvustus ja lavastus ovat Anna Kontekin käsialaa. Mukana ovat myös Suomen kansallisoopperan orkesteri, Kansallisoopperan lisäkuoro ja lapsikuoro sekä Kansallisbaletin tanssijoita.

Suomen kansallisoopperan kuoro on maan ainoa ammattikuoro. Sen kaikki 50 jäsentä ovat oopperalaulajia, joita on nähty usein myös solistirooleissa. Kansallisoopperalla on ollut kuoro jo yli sata vuotta, ja vuodesta 1945 toiminta on ollut täysin ammattimaista.