Category Archives: Konsertit

Carl-Maria von Weberiä (1786-1826) voidaan hyvinkin pitää saksalaisen romanttisen oopperan isänä, säveltäjänä, jota ilman olisi vaikea kuvitella Wagneria. Weber otti tehtäväkseen luoda aidosti saksalaista, ja siis myös saksankielistä oopperaa. Hänen läpimurtoteoksensa oli Der Freischütz, joka pystyi irtautumaan saksalaisen laulunäytelmän, Singspielin, rajoitteista hylkäämättä kuitenkaan sen hienoa perintöä.

Sen vuoksi onkin jännittävä nähdä, miten Suomen kansallisooppera nyt onnistuu Freischützin suomentamisessa. Teos esitettiin suomenkielisenä kansallisoopperassa viimeksi vuonna 1924 nimellä Noita-ampuja. Vanha käännöstyö on tehty osin uudestaan ja puheosuuksia on myös lisätty; muutoin produktio on kokonaan uusi, modernisoitu. Read More →

100-vuotias Elliott Carter saa seurakseen nuorten suomalaisten säveltäjien kappaleita. Ansiokas Uusinta-kamariyhtye jatkaa tasokasta uusimman musiikin vaalimistaan Juha T. Koskisen ja Ilkka von Boehmin kantaesityksillä sekä New Yorkissa toimivan Ilari Kailan pianokvinteton \”Kellojen kumarrus\” Suomen ensiesityksellä. Luvassa on jännittävä ja vauhdikaskin ilta.

Konserttia edeltää Suomen Wagner-seuran tilaisuus \”Wagner-laulajien kouluttamisesta\” klo 17.15-18.30 Kamarimusiikkisalissa. Aihetta alustaa musiikin lisensiaatti Outi Kähkönen.

On niitä muitakin tshekkiläisiä sinfonikkoja kuin Dvorák! Bohuslav Martinu (1890-1959) sävelsi kuusi sinfoniaa, joiden räiskyvät rytmit ja tarttuvat melodiat jäävät soimaan kuulijan mielessä. HKO esittää Martinun viimeisen sinfonian ”Fantaisies symphoniques” (1951-53) ja haastaa näin yleisönsä tutustumaan hänen muihinkin teoksiinsa.

”Kolme illuusiota” ovat vuonna 2008 100 vuotta täyttävän Elliot Carterin voimannäyte neljän vuoden takaa. Bostonin sinfoniaorkesterille ja James Levinelle sävelletty teos käsittelee nykyajan harhakuvitelmia, joiden perässä juoksevat niin yksilöt kuin kansakunnatkin. Micomicon on poimittu Cervantesin Don Quijotesta, jossa surullisen hahmon ritari yllytetään pelastamaan olematonta afrikkalaisvaltiota. Fons juventutis on ikivanha taru ikuisen nuoruuden lähteestä, jota kuolevaiset turhaan mutta tarmokkaasti etsivät. Thomas Moren Utopia on kirja, jossa luotiin unelma täydellisestä oikeudenmukaisesta yhteiskunnasta, jollaisia sekä Carter että Shostakovitsh ovat ehtineet nähdä kylliksi. (A. H.)