Helsingin Barokkiorkesterin perinteinen joulukonsertti järjestetään tänä vuonna Ritarihuoneella Helsingissä. Juhlatunnelmaa luo arki-illan keskelle ranskalaisen barokkisäveltäjä Marc-Antoine Charpentierin musiikki ja Ritarihuoneen upea valaistu ympäristö. Konserttivierailla on myös mahdollisuus nauttia konsertin ohessa höyryävä kuppi glögiä tai muutama joulutorttu. Joulukonsertissa esiintyvät Helsingin Barokkiorkesterin lisäksi lauluyhtye Lumen Valo ja konsertin johtaa Aapo Häkkinen.
EMO Ensemblen Joulutarina
Uuteen kuoromusiikkiin keskittyvän EMO Ensemblen joulukonsertti on joulutarina, jossa vuoroin vakavamman, vuoroin viihteellisemmän kuorolaulun lomassa kuullaan Mika Waltarin tekstejä joulusta.
Zagros Balderissa – Kamarimusiikkia kaupungin sydämessä
Vuonna 1993 toimintansa aloittanut Zagros täyttää tänä vuonna 15 vuotta. Sibelius-Akatemian opiskelijoiden uuden musiikin yhtyeenä aloittaneen Zagrosin alkuaikojen idealistisuus, kokeilunhalu ja ennakkoluulottomuus ovat säilyneet toiminnan perustana koko 15-vuotisen taipaleen ajan. Zagrosin ohjelmistoa ovat leimanneet 1900-luvun modernit klassikot ja uusin nykymusiikki sekä näiden ennakkoluuloton yhdistäminen vanhemman kamarimusiikin mestariteoksiin.
Zagrosin oma konserttisarja Zagros Balderissa – Kamarimusiikkia kaupungin sydämessä sai alkunsa vuonna 2004 ja jatkuu edelleen. Syyskauden viimeisessä konsertissa 29.11. klo 19.00 Zagros juhlistaa 15-vuotista taivaltaan modernien klassikkojen sekä suomalaisen nykymusiikin parissa.
Arvio: ilmiömäinen Frank Peter Zimmermann
Frank Peter Zimmermannin sulava virtuositeetti lumosi Finlandia-talon yleisön torstaina HKO:n, kapellimestari John Storgårdsin ja Zimmermannin esittäessä toisena iltana peräkkäin Jean Sibeliuksen viulukonserton. Raskassoutuiseen, pateettiseen traditioon sortumaton esitys innoitti tuoreudellaan. Vaikka yksityiskohtien tasolla Zimmermannin vaivaton soitto saattoi tuntua epäsibeliaaniselta, laveammalla muodon tasolla sen luonteikkuus oli tasapainoista ja taiturillisuudessaan mykistävää.Sibeliuksen konserton ensimmäinen osa on kokonaisuudessaankin fragmentaarinen, kuin yksi jatkuva, suuri kadenssi. Zimmermann onnistui kuitenkin jatkuvasti eteenpäin katsovilla, mutta luontevilla fraaseillaan pitämään liikkeen tunnun yllä. Vaikeaksi tiedetty soolostemma ei tällä kertaa teettänyt ylimääräisiä, ”tunteikkaita” hidastuksia, vaan Zimmermannin soitto nauroi teknisille haasteille ja onnistui puhdistamaan ainakin minun peruskliseisiin tottuneita korviani. Zimmermann myös rauhoitti tarvittaessa ja soitti g-kieleltä äärimmäisen korkeista asemista poikkeuksellisen upealla äänellä ja puhtaasti. Vain osan lopussa pieni kiirehtiminen aiheutti lievää sekaannusta orkesterissa, joka pysyi muutoin hyvin solistin kelkassa.
Ensimmäisen osan tapaan myös kolmas osa oli tempoltaan totuttua nopeampi. Zimmermannin läpeensä musikantti, hurmioutunut soitto oli kuin lievästi koleerista, mutta ennenkaikkea elämänjanoista nousuhumalaa. Mykistävän täydellisesti onnistuneen toisen osan jälkeen viimeisen osan briljantit juoksutukset ja vaivattoman taipuisat rytmit saivat ilahduttavasti edelleen vastakaikua Storgårdsin johtaman HKO:n soittajilta, jotka kovasta temposta huolimatta pystyivät toteuttamaan Zimmermannin näyn tästä itselleen niin tutusta konsertosta.
Ylimääräisenä soitetuissa Niccolo Paganinin God save the Queen -variaatioissa Zimmermann vahvisti sen, kuinka hän uskomattoman liukkaassa tempossa pystyy aivan luontevasti, suorastaan helppoudella tuomaan uskomattomien teknisten haasteiden sijaan näkyville muusikkoutensa ja huumorintajunsa.
Konsertin muissa numeroissa pysyttiin sitä vastoin maan pinnalla. Erich Korngoldin nuoruuden teos Tänzchen im alten Stil (Pieni tanssi vanhaan tyyliin, 1919), jonka kantaesitys on varsin tuore tapaus ja tapahtunut Jyväskylässä viime vuonna juuri Storgårdsin toimesta, oli tunnelmaltaan kevyt ja viihteellinen teos. Nostalgisessa hengessä sävelletty harjoitelman viihteellisyys syntyi hyvällä tavalla musiikillisen materiaalin keveydestä sekä helppoudesta ja vähemmän mairittelevalla tavalla dramaturgisesti epäkiinnostavasta rakenteesta.
Brucknerin kuudes sinfonia on säveltäjänsä sinfoniasarjassa jokseenkin poikkeava teos. Se ei tunnu pyrkivän myyttisiin hengellisiin näkyihin eikä täyttymyksen tunteeseen vaan pitäytyy varsin yksioikoiseissa ilmaisussa. Hyvin brucknermaista on sen sijaan varsinkin ensiosan toisteisuus. Yhdessä hyvin riisutun tematiikan kanssa se herättää ainakin minussa kuulijana kaipauksen erilaisiin muotoiluihin – klassismin traditiosta kumpuavaan tyyliin muotoilla toistuvia asioita aina hieman eri tavoin. Myöhäisromanttinen liiottelevuus ei Bruckneriin toki sopisi, joten Storgårdsin ja HKO:n sinänsä hieno, partituurille uskollinen esitys teki kunniaa teokselle. Erityisesti pidin puupuhaltimien elävistä sooloista, mutta hatunnoston ansaitsevat myös vaskien laadukas suoritus Brucknerin kovin korkealle kirjoitettujen soolojen parissa.
Schubertista tämän päivän Wieniin
Vuonna 1958 kapellimestari Friedrich Cerhan ja säveltäjä Kurt Schwertsikin perustama wieniläinen Der Reihe -ensemble esiintyy 16.11. Hyvinkäällä Hyvinkää-salissa ja 17.11. Helsingissä Sibelius-Akatemian konserttisalissa läpeensä wieniläisellä ohjelmalla, jota ryydittää myös vierailevan pianistin, suomalaisen Emil Holmströmin teos viululle ja pianolle.
Luvassa läpileikkaus wieniläisyyteen, 1800-luvun alun Schubertista monikulttuuriseen nyky-Wieniin, jota edustaa 23 vuotta Wienissä asunut taiwanilaissäveltäjä, herra SHIH.