Helsingissä sataa ja tulee. Sateenvarjo kääntyy toistuvasti nurin. Lähdin liian myöhään, konserttihan alkaa tosiaan jo kuudelta ja nyt on ruuhkainen perjantai-ilta. Konserttikutsussa pyydettiin pukeutumaan lämpimästi. Askeleita kiristäessäni alkaa islantilaisvillapaita kutittaa sadetakin alla. Olen lupautunut arvioimaan spatiaalisen John Cage -konsertin, joka järjestetään Espan Lavalla – keskellä sateisinta lokakuuta. Read More →
Arvio: Syksyn coolein nykymusiikkikonsertti
Arvio: Elgar- ja Britten-fanien juhlaa
Helsingin kaupunginorkesterin brittiläisessä illassa kuultiin herkullinen kattaus myöhäisromanttista ohjelmistoa saarivaltiosta: Tippettin konsertto kahdelle jousiorkesterille, Brittenin Serenadi ja Elgarin Enigma-muunnelmat. Vierailevana kapellimestarina HKO:ta johti musiikin maanmies, 88-vuotias grand old man Sir Neville Marriner. Read More →
Arvio: Ranskalaisia ja italialaisia makuja HeBon saksalaisohjelmassa
Arvio: Tyylikkäät kamarikuorot täyttivät Musiikkitalon
Astuessani Musiikkitalon konserttisaliin ensimmäinen huomioni kiinnittyi – jälleen, lukuisista käynneistäni huolimatta – lavasta pakenevaan ammottavaan, valtavaan tilaan, jonka IV Kansainvälisen Harald Andersén -kamarikuorokilpailun osanottajien tuli täyttää yhteissoinneillaan. Read More →
Arvio: Harvinaista herkkua – Ton Koopman ja Tapiola Sinfonietta
Ton Koopmanin (s. 1944), hollantilaisen kosketinsoitinmestarin ja vanhan musiikin spesialistin vierailu Tapiola Sinfoniettan johtajana nousi yhdeksi pääkaupunkiseudun konserttisyksyn tapauksista. Koopmanin aurinkoinen persoona hakee vertaistaan Sinfoniettan Haydn-ohjelmassa, ja aivan oma lukunsa oli Händelin Ilotulitusmusiikki, joka soi riemastuttavasti neljän cembalon, kahden marssirummun ja patarumpujen tarttuvassa kompissa.