27.4.2011 19.00 Musiikkitalo
Anu Komsi, sopraano
Sakari Oramo, kapellimestari
Radion sinfoniaorkesteri
Debussy: Faunin iltapäivä
Szymanowski: Kuusi satuprinsessan laulua, op. 31
Melartin: Sinfonia nro 3
Jukka Tiensuun uuden laulusarjan kantaesityksen siirtyminen ei jäänyt harmittamaan, niin muikea impressionismikombo syntyi Debussyn aistikkaasta Faunin iltapäivästä ja Szymanowskin salamyhkäisestä Satuprinsessa-laulusarjasta. Read More →
Maailmassa on liuta kelpo pianisteja, melkoisesti hyviä ja jonkin verran huippuja. Sitten on Grigori Sokolov. Venäläinen, 62-vuotias, jäyhä, arvokasta etäisyyttä yleisöönsä varjeleva, ylipapin elkein liikkuva jätti. Rinta rottingilla, käsi tyylikkäästi selän takana käyden hän astelee pianon ääreen, kumartaa vähäsen ja samaa liikettä jatkaen istuutuu valtaistuimelleen; alkaa kokoillan totuuden saneluhetki. Jokakeväinen riitti koettiin nyt ensimmäistä kertaa Musiikkitalossa. Read More →
Jüri Reinveren Puhdistus-ooppera lunasti komeasti teokseen liittyvät odotukset. Kantaesityksensä saanut ooppera perustuu moninkertaisesti palkitun kulttikirjailijamme Sofi Oksasen romaaniin, josta on myös näytelmäversio. On erittäin ilahduttavaa, että nuoremman polven säveltäjien teokset pääsevät vihdoinkin Kansallisoopperan suurelle näyttämölle. Varovaisesta konservatiivisyydestään tunnettu tilaajaosapuoli saattoi olla tyytyväinen tulokseen, sillä Reinvere jatkaa melkeinpä yllättävän uskollisesti suomalaisen eeppisen oopperan perinnettä. Read More →
Rokahtava Mahler-veteraani David Zinman seilasi säveltäjän kuudennen sinfonian uhmakkaissa sävyissä kuin taitava kameramies muovaten teoksen hurmehoureisiin kerronnallista selkeyttä. Eri elementtien väliset yhteydet, siirtymät ja efektit otettiin esiin kuin filmin kuvakulmavaihdokset. Read More →
Defunensemblen Soikoon!-konsertti Musiikkitalon Camerata-salissa lähti vaivihkaa liikkeelle. Lavannurkassa viritellyt naamioitunut sellisti (Markus Hohti) oli jossain vaiheessa aloittanut Tiina Myllärisen Ballo in maschera -teoksen ja yleisö hiljeni vähitellen kuuntelemaan. Kantaesityksensä saanut ”naamiaistanssi” on monella lailla virkistävän omaperäinen teos. Se ei pyrkinyt piilottelemaan eikä silottelemaan jyrkkiä leikkauksiaan materiaalista toiseen. Myllärinen käyttää aivan estottomasti pitkiä lainauksia Bachin tanssisarjoista Straussin valsseihin, hän leikkelee ja pinoaa niiden palasia päällekkäin ja lomittain elektroniikan keinoin. Read More →