Amfion pro musica classica

Category Archives: Arviot

Arvio: Ranskalaisia ja italialaisia makuja HeBon saksalaisohjelmassa

Julien MartinSkip Sempé ja Helsingin Barokkiorkesteri johdattivat yleisönsä Musiikkitalon suuressa salissa ranskalais- ja italialaisvaikutteiden pariin saksalaissäveltäjien musiikissa. Muffat’n, Bachin ja Telemannin alkusoitoissa ja sarjoissa soivat vaikutteet saivat nautittavan tasapainoisen käsittelyn solisteinaan nokkahuilisti Julien Martin ja sopraano Johannette Zomer.

Read More →

Arvio: Tyylikkäät kamarikuorot täyttivät Musiikkitalon

Astuessani Musiikkitalon konserttisaliin ensimmäinen huomioni kiinnittyi – jälleen, lukuisista käynneistäni huolimatta – lavasta pakenevaan ammottavaan, valtavaan tilaan, jonka IV Kansainvälisen Harald Andersén -kamarikuorokilpailun osanottajien tuli täyttää yhteissoinneillaan. Read More →

Arvio: Harvinaista herkkua – Ton Koopman ja Tapiola Sinfonietta

Etsaus Händelin Ilotulitusmusiikin esityksestä 15.5.1749

Ton Koopmanin (s. 1944), hollantilaisen kosketinsoitinmestarin ja vanhan musiikin spesialistin vierailu Tapiola Sinfoniettan johtajana nousi yhdeksi pääkaupunkiseudun konserttisyksyn tapauksista. Koopmanin aurinkoinen persoona hakee vertaistaan Sinfoniettan Haydn-ohjelmassa, ja aivan oma lukunsa oli Händelin Ilotulitusmusiikki, joka soi riemastuttavasti neljän cembalon, kahden marssirummun ja patarumpujen tarttuvassa kompissa.

Read More →

Arvio: Usvan ja marmorin arkkitehtuuria

Kuva: Pentti Nisonen

Tällä viikolla kansainvälisen musiikkielämän huomio kääntyi – ehkä vähän yllättyneenäkin – 130-vuotisjuhlakauttaan viettävään Helsingin kaupunginorkesteriin. Per Nørgård (s. 1932), Tanskan ja ehkä Pohjoismaidenkin tärkein elävä säveltäjämaestro kirjoitti keskiviikkona kantaesitetyn kahdeksannen sinfoniansa (2010–11) juuri HKO:lle ja kapellimestari John Storgårdsille. Hienoa kansainvälisyyttä ja kartalla olemista – ja mikä kunnia! Read More →

Arvio: Minihameita ja kylmänkirkasta modernismia

Yuja Wang, Veli-Matti PuumalaRadion sinfoniaorkesterin kauden avaus poikkesi tutusta alkusoitto–konsertto–sinfonia-kaavasta hienoisesti. Vasta 36 minuuttia kestäneen pianokonserton jälkeen kuultiin reilu kymmenminuuttinen kantaesitys, ja keskustelunkylläistä väliaikaa seurasi puolituntinen baletti, ei sinfonia. Järjestys toimi herkullisesti ja tasapainoisesti: romanttisen lavaleijonavirtuositeetin antiteesiksi nousseen kantaesityksen karheus ja äänen äärelle pysähtyminen pyöristyi konsertin päätteeksi värikylläiseen ja humoristiseen rytmi-iloitteluun.

Read More →