Japanilainen Masaaki Suzuki tunnetaan Suomessa lähinnä Bach-guruna: cembalistina ja kapellimestarina, jonka huomattavimpana saavutuksena voidaan pitää yhä jatkuvaa Bachin kantaattien kokonaislevytystä yhteistyössä perustamansa Bach Collegium Japanin kanssa. Vierailulleen Tapiolan Sinfoniettan kapellimestarina Suzuki oli kuitenkin valinnut ohjelmiston, jossa liikuttiin ennemminkin orkesterin kotiseuduilla klassismin hengessä. Niin mielellään kuin Suzukin Bach-tulkintaa olisikin kuullut, oli valinta paitsi taiteilijaimagon kannalta ymmärrettävä ja mielenkiintoinen. Read More →
Arvio: Myytti ja muoto – maailmantähtiä Tapiolassa
Arvio: Myllättyä Schubertia
Äkkiseltään ajateltuna Schubertin liedsarjaa ja UKK:n kirjeitä yhdistää vain yksi sana; mylly. Tuomas Hannikainen on kuitenkin koonnut näistä kahdesta äärimmäisen erilaisesta ihmistuotoksesta teoksen, joka suuren suosion siivittämänä esitettiin nyt neljättä kertaa Urho Kekkosen Myllykirjeiden syntysijalla Tamminiemessä. Read More →
Arvio: Menottin Konsuli Sibelius-Akatemiassa
Hahmotettiinpa italialais-amerikkalaisen Gian Carlo Menottin Konsuli sitten musikaalimaiseksi oopperaksi tai oopperamaiseksi musikaaliksi, oli se lajityyppinsä menestyneimpiä uusia teoksia 50-luvun alussa. Ei ole vaikea ymmärtää miksi; kylmän sodan näyttämöllä avoimen poliittinen sekä korostavan ihmiskeskeinen kannanotto herätti vastakaikua, varsinkin kun ooppera taiteenmuotona tarjosi korkeakulttuurisen mahdollisuuden heittäytyä Hollywoodin melodraaman vietäväksi. Read More →
Arvio: Täyden kympin resitaali
Saksofonisti Joonatan Rautiolan (s. 1983) Vuoden nuori muusikko -konserttia Tampere-talon Pienessä salissa voi pitää resitaalikonsertin malliesimerkkinä. Pro Musica -säätiön tukeman solisti-illan teokset olivat soitinta valaisevia, jännittävän erilaisia ja häikäisevän taidokkaasti esitettyjä. Myös konsertin kokonaisdramaturgia oli suunniteltu oivallisesti. Mikä hienointa, konsertti tarjosi yleisölle varmasti uudenlaisen kuvan saksofoniin – täysiverisenä klassisena instrumenttina, josta löytyy lukemattomia sävyjä. Vieläkin monille tulee soittimesta väistämättä mieleen jazz, mutta sitä en ajatellut konsertin aikana sekuntiakaan: tässä oltiin aivan omanlaisensa tradition sydämessä. Read More →
Arvio: Ennakkosuosikit pitivät
Kun vasta toista kauttaan käynnistelevässä, 2000-luvun musiikkiin keskittyvässä konserttisarjassa alkaa tulla samoja ja samantyylisiä säveltäjiä vastaan tuon tuosta, saattaa alkaa miettiä taiteellisen suunnittelun näköalojen laajuuden ja taiteellisen profiilin suhdetta. Jo viimekuisesta KLANG-konsertista tutut, nyt sarjassa jo kolmatta kertaa esiin nostetut Lotta Wennäkoski ja Mark Andre olivat onnekkaasti hieman epätasaisen Suomen Solistiyhdistyksen konsertin ehdotonta sävellyksellistä aatelia – ja teokset helmiä myös säveltäjiensä tuotannossa. Read More →