Berliinissä kiertely avaa silmiä ja korvia aivan erityisellä tavalla. Mitten kaupunginosan katukylttien päältä löytyy pieniä marionettinukkeja, joiden vaihtuvat asennot kommunikoivat ympäristön kanssa. Joidenkin metroasemien katonrajaan on piilotettu symboleja tai hahmoja, jotka paljastuvat junan penkiltä vain tietystä kulmasta katsottaessa. Usein kaikista vaikuttavinta on se mitä ei enää ole: tietty sodassa tuhoutunut rakennus tai kokonainen aukio, puretun muurin jättämät arvet… Read More →
Reportaasi: Pilkahduksia MaerzMusik-festivaalilta
Arvio: Kevät, ennen ja jälkeen
Museomaisuus. Onko kyseessä voimavara; perspektiiviä antava aikakone? Edellispäivän RSO:n konsertin mainingeissa toinen amfionisti pohti sitä miten ”menneen aikakauden omanlaisuus korostuu parhaiten törmäyksessä oman aikamme musiikkiin”. Sama kysymyksenasettelu pätee Kansallisbaletin kolmoisiltamaan, jonka paraatikappaleena poseerasi kaikessa groteskiudessaan 100-vuotisjuhlaansa toukokuussa viettävä Kevätuhri, alkuperäisenkaltaisiin kuoseihin puettuna. Illan kolme kontrastoivaa teosta käsittelivät paitsi tanssin ja musiikin suhdetta eri näkökulmista, mutta selkeästi myös esittelivät Kansallisbaletin taituruutta ja kykyä astua näihin näkökulmiin. Kolme silmäystä nykybalettiin. Read More →
Arvio: Avaruutta ja avartavuutta kahdelta aikakaudelta
Klassinen sinfoniaorkesterikonsertti puolustaa paikkaansa mainiona ikkunana menneisyyteen. Museomaisuus on nähtävä voimavarana, sillä mikäpä olisi parempi perspektiiviä antava aikakone kuin inhimillisen toiminnan osa-alueista voimakkaimmin nonverbaaliseen, henkilökohtaiseen tunnemaailmaan ankkuroituva musiikki. Menneen aikakauden omanlaisuus korostuu parhaiten törmäyksessä oman aikamme musiikkiin, mikä onnistuu ketterästi saman illan aikana monivuosisataisen spektrin taitavan kokoonpanon käsivarsilla. Orkesteri on vakio yhtälössä, jonka muuttujina eri vuosikymmenet ja -sadat peilaavat itseään. Read More →
Arvio: Angela Hewitt ja 33 hetkeä Lahdessa
Kanadalaispianisti Angela Hewitt oli mahduttanut Hämeen-vierailulleen myös resitaalin kahden Sinfonia Lahden kanssa esittämänsä konsertin lisäksi. Perjantai-illan ohjelmistona olivat J.S. Bachin ikoniset Goldberg-variaatiot – sehän sopi, etenkin kun edellispäivänä säveltäjämestarin syntymästä oli kulunut tasan 328 vuotta. Lahden musiikkiopiston Kalevi Aho -salin kamariakustiikka loi musisointiin välittömyyttä: soittajan jokainen kosketus piirtyi esille ääriviivojaan myöten, irtonaisena ja kaiun hohdosta riisuttuna. Read More →
Arvio: Kaiho-festivaalin tunnelmia
Pianisti Tuija Hakkilan organisoima kolmipäiväinen Kaiho-festivaali Leppävaaran Sellosalissa keskittyi tänä vuonna Robert Schumannin kamari- ja liedtuotannon ympärille. Schumannin musiikin lisäksi kuultiin Franz Lisztin, Fryderyk Chopinin ja Felix Mendelssohnin pianoteoksia, Carl Loewen sekä Clara Wieck-Schumannin lauluja sekä Franz Lachnerin puhallinkvintetto. Ehdin kuuntelemaan neljästä konsertista kolme, sillä perjantain avajaiskonsertti jäi osaltani valitettavasti väliin. Read More →