NYKY Ensemblen Les spectres du temps -iltama asettaa kovan tason nykymusiikkiin erikoistuneille konserteille, ja konserteille ylipäätänsä. NYKY on Sibelius-Akatemian vahvaluonteisimpia yhtyeitä. Toinen toistaan antoisampia ja ajateltuja kokonaisuuksia tarjoava. Alati vaihtuva kokoonpano ja soittajat eivät juurikaan erinomaista yhteissointia hetkauta. Nuoret muusikot yhteen saattaneilla tahoilla on tarkka vainu. Yhtyeen konsertteja edeltää intensiivinen harjoitusjakso, jonka aikana kokeneet, nykymusiikin tekniikoihin ja estetiikkoihin perehtyneet muusikot opastavat nuoria omaksumaan teoksien luonteet ja sävelkielet. Tänään spektraalimusiikin esittämiseen yhtyeitä perehdytti alttoviulisti Max Savikangas. Hänen laaja mikrotonaalisuuden tuntemuksensa ja spektriharmonioiden käytännön toteuttamisen taitonsa kuului. Siitä hänelle suurkiitos. Hivensävelet eivät kertaakaan pistäneet korvaan, vaan ne olivat selvästi osa harmoniaa. Read More →
Arvio: NYKY hätkähdytti jälleen yhteissoinnillaan
Arvio: Wagnerin syntymäpäiväkemut
En oikein tiennyt millaiseen tilaisuuteen päätyisin suunnatessani Isoon Pajaan sateisena tiistai-iltana. Ehtoon piti alunperin kulua Yleisradion tarjoaman huippufutiksen merkeissä, mutta kutsu mennä katsastamaan Metropolitanin Reininkulta pääkallopaikalla Pasilassa vei lopulta voiton potkupallosta.
Erinäisistä lähteistä kuulin, että tähän kaikille avoimeen tapahtumaan oli mahdollista pukeutua ”Wagnerin taiteen innoittamiin asuihin”. Live-musiikistakin liikkui huhuja. Pääosassa oli kuitenkin valkokangas ja Robert Lepagen ohjaaman Ring-paketin esikoinen, Das Rheingold, jota tähdittivät nähdyssä esityksessä (2010) mm. Bryn Terfel, Stephanie Blythe, Gerhard Siegel ja Eric Owens James Levinen johdolla. Kyse on oopperatalon historian massiivisimmasta projektista, joka edelleen pyörii täysille yleisöille New Yorkin humussa. Read More →
Arvio: Vuoroin vieraissa
Helsingin kaupunginorkesterin keskiviikkokonsertissa supisuomalaisuus peilasi itseään raikastaviin vieraisiin vaikutteisiin, kun kaksi ulkomaiden lämmössä viihtyvää metsien miestä, säveltäjät Leevi Madetoja ja Eero Hämeenniemi saivat kumpikin oman konsertinpuolikkaansa sanottavalleen. Molempien säveltäjien musiikki osoittaa rehtiä ja rohkeaa suoraselkäisyyttä valita oma tiensä kotimaisen musiikkielämän oletusarvoisesti asettamista urista ja kyntömaista piittaamatta. Read More →
Arvio: Teatterin ja oopperan välimaastossa
Kun muusikot ryhtyvät esityksen aikana kävelemään lavalla vetäen samalla kulisseista näyttämön halkaisevia nauhoja, syövät mandariineja, tai muuntautuvat seurapelejä harrastaviksi koketeeraaviksi ja ivallisiksi 1700-luvun pariisittariksi, tulee hakematta mieleen käsite kokeellinen musiikkiteatteri. Tarkoitan sitä tyylilajirypästä, jossa keskiössä on lavallisuus, visuaalisuus ja teatterilliset keinovarat, ja jossa puhtaasti musiikillinen sisältö on vain yksi osatekijä kokonaisuudessa. Read More →
Arvio: Missä on lava? Täällä, vaiko teissä?
Kansallisoopperan kaksoisiltaman mis-en-scène korosti talon tehtävää illuusion luojana. Töölöläiseskapismia, sukellusta Herttua Siniparran kuolemankaipuuseen seurasi katsaus oopperakomppanian sielunelämään, ruuveihin ja pultteihin. Read More →