Viime vuosien ns. Regietheater on perustunut ajatukseen, että ohjaaja rakentaa oman versionsa alkuperäisen päälle, useimmiten, etenkin Wagnerin tapauksessa, lattean ja ikävän. Tuntuu kuin nykyohjauksen päämäärä olisi tehdä Wagnerista näyttämöllisesti mahdollisimman iljettävää ja vastenmielistä, ettei kukaan vain pääsisi nauttimaan musiikin loistosta tai liikuttumaan draamasta. Kaikki kaunis, hellä, arvokas, haltioitunut, ihmeellinen, huumaava, sadunomainen on ollut pannanjulistettua jo Adornon päivistä lähtien. Erikoista on, että tätä ideaa pidetään yhä ’modernina’, jota kaikkien aikaansa seuraavien tulisi noudattaa. Read More →
Arvio: Wagner voi olla kaunistakin – Tristanin ensi-ilta Helsingissä
Arvio: Pyhä kolminaisuus – tekniikka, muotoilu ja musiikki
Erään puolentoista vuoden takaisen luennon päätteeksi kuulin Uljas Pulkkiksen mainitsevan silloin työn alla olleesta konsertosta pianolle, jossa hän tavalla tai toisella toisi esiin katkelmia tai muistumia rakastamastaan viime vuosisadan alun taidemusiikista. Vaikka lopputulos ei ollut viittauksista rakentuva kollaasi, kuten evästys saattoi antaa ymmärtää, se toki selittää Helsingin Design-museossa tällä viikolla kuusi kertaa kuultavan virtuaalikonserton nimen: 1900. Read More →
Arvio: Onko muna kanaa viisaampi?
Toisin kuin ehkä saattaa odottaa konsertilta, jonka ohjelmassa on sävellysoppilaiden ja heidän opettajiensa teoksia, kevään viimeisessä KLANG-sarjan konsertissa ei mestari–kisälli-asettelu juurikaan tuntunut. Monimuotoisuus loisti läpi koko konsertin lähes jokaisen teoksen puhuessa omalla kielellään. Siba-saundi oli taka-alalla. Illan neljä kantaesitystä on kaikki sävelletty kuluneen syksyn ja kevään aikana. Nuoret säveltäjät saivat mahdollisuuden työstää teoksiaan kevään aikana Uusinnan työpajoissa. Yhteistyö oli aistittavissa teoksien sulavuudessa ja uskaliaisuudessa. Read More →
Arvio: On uskottava tulppaanien kasvamiseen
Musiikkitalon naulakoiden luona ja kahvilan puolella jylläsi jännitys jo pari tuntia ennen konsertin alkua, kun yleisö saapui etuajassa katsomaan Luciano Berion Sinfoniasta (1968–69) kertovaa dokumenttia Voyage to Cythera. En itse ehtinyt paikalle, mutta onnekseni elokuva löytyy verkosta. Säveltäjä kollegoineen erittelevät teoksen kolmatta osaa, Mahlerin 2. sinfonian scherzon (In ruhig fließender Bewegung) rangon päälle rakennettua vaikutusten risteystä. Kythera oli aikoinaan vilkas valtakuntien kauppasatama, ja rauhallisen soljuvasta massasta kuulemmekin kahdeksan laulusolistin luoman toripäpätyksen saattelemana lastuja 1900-luvun taidemusiikin koulukuntien lippulaivoista. Tämä konsertin polttopiste oli tänään asetettu siististi säveltäjän kotimaansa musiikin kontekstiin, tai ainakin sen Italian, mikä luki Berion passissa. Teoksella on kuitenkin juurensa muualla kuin yhdessä maassa tai ajassa. Read More →
Arvio: Mieskuoron mallia
Pietarin Mariinski-teatterin mieskuoro on parina viime vuonna vieraillut ahkerasti Helsingissä. Torstaina 25.4 kuoro veti parin tunnin sisään peräti kaksi keikkaa, ensin täysmittaisen a cappella -kavalkadin Helsingin tuomiokirkossa klo 17 ja sitten yhdessä RSO:n sekä suomalaisten Dominante- sekä Murtosointu-kuorojen kanssa massiivisen konsertin (ohjelmistossa mm. Jyrki Linjaman Vanitas ja Wagnerin Das Liebesmahl der Apostel) Musiikkitalolla klo 19. Read More →