Marjukka Riihimäki tunnetaan Suomen kuoromusiikkikentän yhtenä näkyvimmistä hahmoista sekä lukuisten kuorojen palkittuna johtajana. Näiden kuorojen osaamista on esitelty kaukanakin ulkomailla, viimeisimpänä Itävallan kuorokaupunki Grazissa – jopa voitokkaasti. Helsingin juhlaviikkojen loppuunmyyty sali sai nähdä Riihimäen työssään, mutta erikoisessa konserttiasusteessa, jonka pukeminen itsessäänkin on rituaali. Read More →
Arvio: Loppukesän laskoksissa
Arvio: Railakasta oopperahupia huippuvehkein
Jo pitkin kevättä nuoren musiikkiväen sosiaalinen media kuhisi uuden oopperaseurueen perustamisesta – tai ainakin sitä kovasti kuhisutettiin. Toisin kuin New Generation Opera -nimestä saattaa ymmärtää, ei sen ensiesiintyminen ollut yksin nuoren sukupolven voimannäyte. Kapellimestari-monitaituri Ville Matvejeffin (s. 1986) aloitteesta syntyneessä, nuoria solistilahjakkuuksia pursuavassa Don Giovanni -projektissa orkesterina on Tapiola Sinfonietta. Ohjaus on Erik Söderblomin (s. 1958) ja video-ohjaus elokuvaohjaaja Janne Suutarisen (s. 1973). Lisäksi ensiesiintyminen Helsingin juhlaviikoilla mm. Nokia näyttävänä yhteistyökumppaninaan lienee pelkkää fantasiaa lahjakkaimmillekin taideyliopistolaiskollektiiveille, samoin kuin julkkisvieraitakin kerännyt ensi-iltayleisö. Kyseessä onkin enemmän itse oopperaesityksen päivittäminen uuden sukupolven teknologiaa hyödyntäväksi, nuorta huippulaulajien joukkoa lainkaan väheksymättä. Tätä maailmalla tutuksi tullutta live videoscreen -trendiä kun on suomalaisessa oopperassa nähty vasta varsin vähän, vaikka kännykkäkamerat ovat kiinteä osa mm. nykypäivän tiedonvälitystä. Oli siis aikakin. Read More →
Arvio: Tristan ja Isolde asiantuntijoiden hampaissa
Amfion jatkaa kritiikin olemuksen tutkimista ja tuo jälleen lisää uudenlaista moniäänisyyttä musiikkiarvioihin. Amfionin toimittaja, musiikintutkija Cecilia Oinas ja Richard Wagnerin näyttämötulkintoihin erikoistunut teatteritutkija Jukka von Boehm kävivät katsomassa Kansallisoopperan Tristan ja Isolde -produktion 29.5.2013.
Kansallisoopperan Tristan ja Isolde on saanut poikkeuksellisen ylistäviä arvioita oopperakävijöiltä; myös meihin tekivät vaikutuksen paitsi erinomaiset solistit – jokainen laulaja oli sisäistänyt roolinsa upeasti – myös Kansallisoopperan orkesteri, jonka soittoa oli nautintoa kuunnella alusta loppuun. Tristanin osan esittänyt Robert Dean Smith ja Isolden roolia laulanut Marion Amman olivat upea ja äänellisesti yhteen sopiva pääpari, jotka osasivat käyttää laulutekniikkaansa viisaasti niin, että ääni kesti viimeiseen säveleen asti. Myös Lilli Paasikiven Brangäne on ehkä hienoin rooli, jonka olen Paasikiveltä Kansallisoopperassa kuullut. Read More →
Arvio: Näyttävää musisointia varmalla ohjelmistolla
Vuonna 1905 perustettu Göteborgin sinfoniaorkesteri on vakiinnuttanut paikkansa kansainvälisessä orkesterimaailmassa viimeisenä parina vuosikymmenenä: orkesterin ylikapellimestareina ovat tomineet niin Charles Dutoit, Neeme Järvi kuin Gustavo Dudamel (2007–2012), joka joutui peruuttamaan Helsingin juhlaviikoille tulonsa sairauden takia. Harmillisinta oli kenties se, että alkuperäisessä ohjelmassa ollut Anders Hillborgin vuonna 2010 valmistunut Cold Heat jäi pois ja tilalle otettiin Beethovenin Egmont-alkusoitto. Vaikka Egmont on upea teos, jäi ohjelmakokonaisuuteen kaipaamaan uutta musiikkia – erityisesti kun kyseessä olisi vieläpä ollut ruotsalaisen sävetäjän teos ruotsalaisen huippuorkesterin esittämänä. Read More →
Arvio: Rattlella huikea ote Bruckneriin ja Bouleziin
Epävakainen alkukesän sää saatteli askeliani keskiviikkoiltana kohti 50-vuotisjuhlakauteensa valmistautuvaa Philharmoniea, konserttisalia, jonka muotoa ihailin jo ensimmäisen CD-levyni takakansikuvassa kauan sitten. Myöhempi oppini on kertonut salin olevan myös alustisesti verraton.
Kotisalissaan ylikapellimestarinsa Sir Simon Rattlen johtamat Berliinin filharmonikot valmistautuivat illan konserttiin, jossa kuultaisiin Bruckerin seitsemäs sinfonia sekä orkesteriversiot Pierre Boulezin Notations-sävellyksistä. Read More →