Näin vuodenvaihteessa on tapana silmäillä tapahtumia syyskaudella. Palaan kauden alkuun eli elokuun loppuun; huomaan, että tämä blogi alkaa ja päättyy Venäjästä.
Elokuun lopulla oli Moskovassa Humanistisen yliopiston järjestämä symposium ’Venäjän formalismi 100 vuotta’. Mikä formalismi? Zhdanov ja Šostakovitšin kritiikki? Ei suinkaan. Venäjän formalismi oli värikäs taide- ja tiedesuuntaus 1910-ja 1920-lu vuilla, yksi Venäjän kulttuurihistorian luovimpia kausia. Se koski kaikkia taiteita, kirjallisuutta, elokuvaa ja musiikkia – eli muistetaan nimiä Andrei Belyi, Majakovski, Sergei Eisenstein, Igor Stravinsky ja Boris Asafiev. Tieteen puolella Vladimir Propp – jonka kansansatujen morfologia sai ideansa folkloristiikan suomalaiselta koulukunnalta, Krohneilta ja Antti Aarnelta, ja Mihail Bahtin. Mutta kun tarkemmin katsoo tätä koulukuntaa ovat lähes kaikki sen ideat ja käsittee lainoja ja metaforia musiikista. Jakobsonin: ’dominantti’, tekstiä hallitseva, kokoava prinsiippi. Lev Karsavinin ’sinfoninen subjekti’ ja ’sinfoninen yhteiskunta’. Dostojevskin romaanien ’tietoisuuksien polyfonia’. Vieraannuttaminen – brechtiläinen musiikkiteatteri jne. Read More →
Kulissien takaa -juttusarjan toisessa osassa kurkistetaan taas harjoituskoppiin. Pasi Eerikäinen on paneutunut Beethovenin viulusonaatteihin laajassa konserttisyklissä, ja Beethovenin kamarimusiikki on saanut orkesterimuusikkona leipänsä ansaitsevan viulistin kyseenalaistamaan vallitsevia esityskäytäntöjä. Jutun lopussa videoklippi harjoituksista pianisti Emil Holmströmin kanssa.
Tämänkertaisessa Eero Tarastin päiväkirjassa pääsemme professorin asiantuntevalla siivellä Kaija Saariahon passiomusiikin syövereihin, Mikkelin kaupunginorkesterin konserttiin, Edinburgh’hin muistelemaan musiikkitieteen merkkihenkilöä, Wien Modern -nykymusiikkifestivaalille sekä Berliinin filharmonikoiden Helsingin-vierailulle.