Amfion pro musica classica

Category Archives: Musiikkitalon Kuoro

3x Brahms

Kahdeksan kuukautta  ja yksi perjantai

Tunti Brahmsin Deutsches Requiemin alkuun. Musiikkitalon harjoitussalissa sukeutuu kuoro: uusiin sinisiin kuoropukuihin ja frakkeihin sukeltavia alttoja, sopraanoita, bassoja, tenoreita. Kalvosinnappeja hukassa, kainalolappuja asetellaan. Tavallista sähinää ja säätöä, kuorolaisille tuttua kymmenien tai satojen keikkojen takaa. Read More →

Sielunmessun paluu

Musiikkitalon Kuoron Brahms-produktio ei ole itselleni ensimmäinen kerta, kun olen mukana laulamassa Ein deutsches Requiemia. Kyseinen teos tuli omalla kohdallani vastaan ensin poikasopraanona Helsingin tuomiokirkon poikakuoro Cantores Minoreksen riveissä 24 vuotta sitten. Kuoromme pitkäaikainen johtaja, professori Heinz Hofmann, oli menehtynyt vuonna 1987 ja lauloimme tuon Brahmsin hienon suurteoksen Hofmannin muistokonsertissa 13.3.1988. Read More →

Päiväkirja: Yhdeksän kuukauden projektit


Joulukuu 2011

Mistä ihmeestä se harjoitussali löytyy?
Hikeä pukkaa ohimolle kun huohotan alas Musiikkitalon portaita, viimeinkin oikeaan suuntaan. Olo on innostuneen hämmentynyt ja hieman jännittääkin: täällä sitä nyt ollaan, menossa ihka uuden sinfoniakuoron ensimmäisiin harjoituksiin, yli kahdentoista kamarikuorovuoden jälkeen.
Näkyykö yhtään tuttua? Miten pärjään mataline ukkoalttoineni? Kinastellaankohan tässä kuorossa sukkahousujen väristä?
Hämmennystä lisää toinenkin seikka. Kotona raskaustesti on vastikään näyttänyt positiivista. Muutaman viikon jatkuneelle huonolle ololle oli vihdoin löytynyt selitys: uusperheeseemme oli tulossa viides lapsi. Read More →

Vuosi sitten

Vuosi sitten:  elokuun 20. päivä 2011, lauantai.
Siivoan 3-tasoasuntoamme. Kipitän kerroksesta toiseen: vieraiden pitäisi tulla klo 14.
Kello on 12.20. Kuuluu tukeva tömähdys. Liukastun portailta ja makaan eteisemme lattialla. Muutaman päivän päästä nilkkani on operoitu Töölössä. Seuraa 7 viikkoa sairaslomaa, kyynärsauvat ja täydellinen pysähtyminen. Read More →

Brahms-loppusuora alkoi!

Hyvänen aika mikä volyymi…! Deutsches Requiemin toisen osan unisono-angstailujen kajahtaessa kuulee, miten kesätauko on kypsyttänyt ääniä – ja itsenäinen harjoittelu tuonut varmuutta. Musiikkitalon Kuoron ensimmäisissä syystreeneissä soi jo ihan toisenlainen Brahms kuin kevätkauden päättyessä: voimaa ja soivuutta on tullut huimasti lisää, kun oma stemma on alkanut löytää paikkansa laulajan kehossa. Read More →