Amfion pro musica classica

Author Archives: Paul

RSO-festivaali: Magnus Lindberg – uutuuksia, suurteoksia ja sielun veljiä

Radion sinfoniaorkesteri järjesti ensimmäisen oman festivaalinsa tammikuussa 2018. Yli 10 000 kuulijaa tavoittaneen tapahtuman teemana oli Beethoven.Seuraava RSO-festivaali pidetään 11.–31.10.2019 ja silloin keskiössä on orkesterin pitkäaikainen musiikillinen kumppani, säveltäjä Magnus Lindberg.

Ensimmäinen RSO:n esittämä Lindberg-teos oli Sculpture 2 vuonna 1981. ”Kappale oli varsinainen risukasa. Se ei pelästyttänyt orkesteria, vaan olen siitä lähtien saanut kasvaa säveltäjänä ja kartuttaa taitojani ensin Jukka-Pekka Sarasteen, sitten Sakari Oramon ja nyt Hannu Linnun johtaman hienon orkesterin kanssa”, Magnus Lindberg iloitsee.

Lähes neljänkymmenen yhteisen vuoden aikana RSO on esittänyt miltei koko Lindbergin orkesteriteosten tuotannon ja sävellyksiä on ollut ohjelmassa myös monilla ulkomaan kiertueilla. Viimeisin kantaesitys kuultiin Suomen 100-vuotispäivänä, jolloin RSO esitti ja levytti Lindbergin orkesteriteoksen Tempus fugit.

Ohjelmassa klassikot Kraft ja Aura sekä kaksi Suomen ensiesitystä

Festivaaliohjelman punaisena lankana on etsiä yhteyksiä menneisyyden ja nykyisyyden välillä, mikä on Magnus Lindbergin tuotannolle tyypillistä. ”Lindbergin musiikissa kuuluvat historian ihailu ja sen haastaminen. Hänen tuotantonsa on kiinteässä yhteydessä traditioon, ja sen tähänastiset tyylikaudet kertovat kiehtovasti niin säveltäjän omasta kehityksestä kuin häntä ympäröivän maailman ilmiöistä”, linjaa ylikapellimestari Hannu Lintu.

Beethoven-tapahtuman tapaan ohjelmassa on sinfoniakonsertteja, oopperaa, kamarimusiikkia, resitaaleja ja keskusteluja. Festivaalin huipentuma on samalla yksi syksyn konserttitarjonnan kohokohdista, kun Hannu Lintu johtaa 25.10. jo kulttimaineeseen kohonneen Lindbergin Kraftin sekä monumentaaliseenAuran. Suomen ensiesityksinä kuullaan juuri Lontoossa kantaesitetty Lindbergin kuoro-orkesteriteos Triumf att finnas till sekä Ensemble intercontemporainin tilaama uusi orkesteriteos.

Pekka Kuusisto esittää Lindbergin viulukonserton nro 1

Vierailevana orkesterina on Tapiola Sinfonietta, jonka solistina Pekka Kuusisto esittää Lindbergin 1. viulukonserton ja Laura Mikkola 1. pianokonserton. Teemasäveltäjä esiintyy itsekin muutamassa konsertissa niin pianistina kuin kapellimestarinakin.

Lindbergin sielun veljien – Igor Stravinskyn ja Robert Schumannin teoksia on ohjelmassa festivaalin kamarimusiikkikonsertissa. Chopin-kilpailun voittaja, juuri menestyksekkään debyytin RSO:n kanssa tehnyt pianisti Seong-Jin Cho on koonnut ohjelman, joka ilmentää Magnus Lindbergin rakkautta pianoon ja sen laajaan perusohjelmistoon.

Festivaali päättyy Fabio Biondin johtamaan, harvoin Suomessa esitettyyn Gluckin oopperaan Orfeo ed Euridice.


RSO-FESTIVAALI MAGNUS LINDBERG 11.–31.10.2019

11.10. klo 19
Mustavalkoinen rakkauteni

Seong-Jin Cho, piano
W. A. Mozart: Fantasia d-molli K 397
W. A. Mozart: Sonaatti B-duuri K 281
Franz Schubert: Wanderer-fantasia
Alban Berg: Sonaatti op. 1
Franz Liszt: Sonaatti h-molli

16.10. klo 19
Ääni ja vimma

Hannu Lintu, kapellimestari
Joonas Ahonen, piano
Emil Holmström, piano
Jouko Laivuori, piano
Magnus Lindberg, piano
Piia Komsi, sopraano
Anna Danik, mezzosopraano
Simo Mäkinen, tenori
Aarne Pelkonen, baritoni
Musiikkitalon Kuoro, valm. Niels Schweckendiek
Magnus Lindberg: Related Rocks
Igor Stravinsky: Les Noces
Magnus Lindberg: Kinetics
Magnus Lindberg: Triumf att finnas till, ensiesitys Suomessa

Ennen konserttia klo 18 Alalämpiö:
Festivaali alkakoon! Säveltäjä Magnus Lindberg ja ylikapellimestari Hannu Lintu esittelevät ohjelmaa

Myöhäisillan kamarimusiikki:
Joonas Ahonen, piano
J. S. Bach: Toccata G-duuri BWV 916
Igor Stravinsky (sov. Agosti): Kolme tanssia baletista Tulilintu
.
18.10. klo 19 Temppeliaukion kirkko
Dialogit

Tapiola Sinfonietta
Magnus Lindberg, kapellimestari
Laura Mikkola, piano
Pekka Kuusisto, viulu
Magnus Lindberg: Pianokonsertto nro 1
Magnus Lindberg: Viulukonsertto nro 1
Magnus Lindberg: Uusi teos, ensiesitys Suomessa (Ensemble intercontemporain -orkesterin tilaus)
J.S. Bach – Harrison Birtwistle: Bach Measures

20.10. klo 15 Harjoitussali PAAVO
Sieluni veljet

RSO:n muusikot
Igor Stravinsky: Oktetto
Magnus Lindberg: Maguey de tlalcoyote, ensiesitys Suomessa
Robert Schumann: Pianokvintetto

25.10. klo 19
Voima  

Hannu Lintu, kapellimestari
Magnus Lindberg, piano
Tuomas Lehto, sello
Giuseppe Gentile, klarinetti
Kazutaka Morita, patarummut
Naoki Yasuda, patarummut
Juhani Liimatainen, elektroniikka
Magnus Lindberg: Kraft
Magnus Lindberg: Aura

Myöhäisillan kamarimusiikki:
Laura Vikman, viulu
Jouko Laivuori, piano
J.S. Bach (sov. Schumann): Partita nro 2 d-molli BVW 1004

30.-31.10. klo 19
Juuret 

Fabio Biondi, kapellimestari
Caitlin Hulcup, mezzosopraano (Orfeo)
Helena Juntunen, sopraano (Euridice)
Tuuli Lindeberg, sopraano (Amor)
Helsingin kamarikuoro, valm. Nils Schweckendiek
Christoph Gluck: Orfeo ed Euridice

Arvio: Henrik Järvi soitti ja kertoi Palmgrenista

Selim Palmgren. Kuva © Museovirasto

Selim Palmgren. Kuva © Museovirasto

HYMSin pianopiirin ilta 7.3.2019

Selim Palmgren (1873–1951) oli epäilemättä merkittävin suomalainen säveltäjä, joka keskittyi pianolle säveltämiseen; hänen viiden pianokonserton sarjastaan nr. 2, ”Virta”, on saavuttanut jonkinlaisen kansalliskonserton aseman. Henrik Järvi valmistelee taiteellista tohtorintutkintoa Sibelius-Akatemiaan säveltäjästä. On varmasti hyödyllistä koota ajatuksia ja ideoita jo ennen väitöstä ja testata niitä erilaisilla yleisöillä. Helsingin yliopiston musiikkiseura on varmasti tähän sovelias paikka. Kuuluuhan Palmgrenin muotokuvakin Vanhan ylioppilastalon toisen kerroksen musiikkisalin galleriaan.

Palmgren sävelsi 50 vuoden ajan, joten hänen tuotantonsa läpäisee tyylikausia varhaisesta romantiikasta impressionismiin. Mutta onko Palmgen sittenkään impressionisti? Pikemminkin samoin kuin Carl Hirnin tapauksessa hänen musiikkinsa harmoninen perusta on täysin tonaalista joskin muunnesoinnuin rikastettua tekstuuria, mutta lähtemättä sellaisiin radikaaleihin muotoratkaisuihin kuin Debussy. Järvi soitti edustavan valikoiman harvoin kuultua Palmgrenia: Nordische Sommer op. 39, Pieni balladi (1913), Finska rytmer op. 31, Karjalan tanssi, sovitus Sibeliuksen laulusta Flickan kom…. sekä kappaleista op. 54 Kuutamo, ja kappaleista op. 71 Caprice barbaresque (1920). Mutta varmaan se Palmgren, joka ensimäisenä tulee kaikille mieleen on Meren, En routen ja Kolmikohtauksisen nokturnon Palmgren. Mannerheim-ihailijat tuntevat hänen marssinsa ylipäällikölle. Järvi soitti em. teokset erinomaisen sujuvalla ja virheettömällä tekniikalla.

Järven väitöksen pääidea kävi selväksi. Palmgren itse kertoi haluavansa luoda Euroopassa edustuskelpoisen suomalaisen pianomusiikin tradition – näin hän sanoi kirjeessään Robert Kajanukselle. Hän siis halusi kehittää ja luoda traditiota, mutta taustalla häämöttää toinenkin konteksti: suuri romantiikan pianotraditio, johon Palmgren ja monet kauden kotimaiset pianistit kokivat kuuluvansa tai ainakin tahtoivat kuulua. Erittäin monet olivat opiskelleet sellaisilla nimillä kuin Moscheles, Reinecke, Leschetizky, Grünfeld, Scharwenka, Siloti, Reisenauer, Cortot ja Krause. Heitä esiintyi myös tiheään Helsingissä, jossa kuultiin maailman mestaripianistien resitaaleja huomattavasti useammin tuolloin kuin nykyisin. Kieltämättä tässä jännitteessä kotimaisen tyylin, en sanoisi kotitekoisen, – ja suuren romanttisen perinteen välille sijoittuu Palmgrenin koko tuotanto pianolle. Leschetizkyn hahmo kummittelee taustalla, tuo kuuluisa autoritäärinen opettajahamo, jonka kerrotaan sanoneen, kun äiti toi ihmelapsensa kuultavaksi: ”Sisään!” … ja sitten: ”Soita”, ja sen jälkeen: ”Ulos”.

Järvi oli analysoinut Palmgrenin pianotyyliä ja löytänyt siitä seuraavat kategoriat: laulavuus kaikkein ylimpänä – tämähän oli juuri romantiikan pianoklangin ydin, ja se syntyi täydellisestä eläytymisestä; Alfred Cortot opetti Schumannin Kinderszenen-sarjastaDer Dichter spricht” -osaa sanomalla, että Il ne faut pas le jouer, il faut le rêver (Sitä ei pidä soittaa, se pitää uneksia), korkeavirtuoosiset elementit, improvisatorinen ote, kansanmusiikin käyttö, tietty inhimillisyys, elegisyys ja melankolia (minkä syynä Järvi piti äidin varhaista poismenoa); tietty välittömyys ja mahtailun karttaminen. Itse asiassa hän toteutti musiikissa samaa kuin Nuori Suomi -liikkeen taiteilijat kirjallisuudessa ja maalaustaiteessa.

Assistenttina luennoin aikoinaan Palmgenista ja soitin savikiekkolevyltä hänen omaa soittoaan ja ikävä kyllä rikoin levyn. Myöhemmin oppilaani Kimmo Korhonen julkaisi Palmgren-elämäkerran. Kuvanauhalla on säilynyt Palmgrenin soittoa uutiskatsauksessa vuodelta 1951. Joka tapauksessa Palmgren oli kansainvälinen kuuluisuus; jopa Sibelius katsoi tarpeelliseksi kirjoittaa päiväkirjaansa: ”Selim Palmgren ger en stor konsert i Berlin… Således blef han den första finnen – icke jag. Allt tyder på att jag är ur spelet.” (Juli 1913, Sibelius: Dagbok 1909–1944.)

Ja muistan kun tapasin Rio de Janeirossa vuonna 1976 Aloysyo de Alencar Pinton, Afrikan musiikin laitoksen johtajan, joka oli tehnyt pianistinuran Casadesus’n oppilaana Pariisissa: hän mainitsi Palmgrenin spontaanisti.

– Eero Tarasti

 

 

 

Kuhmon Kamarimusiikki mukana maailman suurimmassa taidetestauksessa

Kuhmon Kamarimusiikki saa vieraikseen yli 900 nuorta taidetestaajaa maaliskuun konsertteihinsa Kuusamossa ja Kuhmossa. Taidetestaajissa on kyse Suomen Kulttuurirahaston, Svenska kulturfondenin ja Suomen lastenkulttuurikeskusten liiton yhteisestä hankkeesta, joka mahdollistaa kahdeksasluokkalaisten koululaisten tutustumisen taiteeseen. Hanke on Suomen historian suurin nuorten kulttuurihanke. Se maksaa yli 20 miljoonaa ja se tavoittaa kolmen lukuvuoden 2017–2020 aikana kahdeksasluokkalaisista lähes 100 %.

Kuhmon Kamarimusiikki tarjoaa nuorille mahdollisuuden tutustua tyypilliseen kamarimusiikin konserttiin. Taidetestaajat matkaavat konserteissa maailman ympäri tunnissa. Matkalle vievät sävellykset Jean Sibeliukselta, Manuel de Fallalta, Johannes Brahmsilta, John Cagelta ja Vladimir Mendelssohnilta. Konsertin taiteilijat ovat kesän festivaalin konkarikaartia – esiintymässä ovat pianisti Irina Zahharenkova, viulisti Daniel Rowland, sellisti Martti Rousi ja taiteellinen johtaja, alttoviulisti Vladimir Mendelssohn.

Kaikille taidetestaajille on lähetetty etkoina eli ennakkomateriaalina tietoa tulevan konsertin sävellyksistä ja taiteilijoista sekä yleistä tietoa konserttikäyttäytymisestä. Taidetestaajien Kuhmon vierailussa ovat mukana Kuhmon Kamarimusiikin lisäksi Kuhmo-talo, Kalevalakeskus Juminkeko sekä Luontokeskus Petola. Kuhmon konserttiin Kuhmon ulkopuolelta tulevat käyvät tutustumisvierailulla jossakin kolmesta kohteesta ennen tai jälkeen konsertin. Kuhmoon tulijat ovat saaneet ennakkomateriaalia kaikista näistä kulttuuri- ja luonto-Kuhmon tärkeimmistä kohteista. Konserttikäynnin jälkeen kaikki saavat myös jatkomateriaalin, jossa käydään lävitse konserteissa koettua.

”Meille on suuri kunnia saada tällainen suuri joukko nuoria taidetestaajia konsertteihin”, kertoo Kuhmon Kamarimusiikin toiminnanjohtaja Sari Rusanen. ”Nuoret ovat todellakin oikeita testaajia, sillä he arvioivat taidekokemuksensa tarkoitusta varten kehitetyllä sovelluksella ja näistä palautteista syntyy maailman suurin organisoitu taidekritiikki.”  ”Kommenttien pohjalta tiedämme paremmin nuorten mieltymyksiä ja voimme kehittää yhteistyötämme koulujen ja nuorten kanssa”, toteaa Rusanen hankkeen merkityksestä. Nuorten kommentit ovat julkisia ja niitä voi lukea Taidetestaajien kotisivujen www.taidetestaajat.fi kautta. Arvioita on kertynyt tähän mennessä koko hankkeen osalta jo lähes 80.000.

Kuhmon konsertti täyttää Kuhmo-talon Lentua-salin 22.3. kokonaan. Kuhmoon ilmoittautuneita on tällä hetkellä 623. Koululaisia tulee koti-Kuhmon lisäksi Sotkamosta, Kajaanista, Paltamosta, Suomussalmelta, Juukasta, Lieksasta, Nurmeksesta ja Valtimolta. Kuusamon konserttiin 21.3. osallistuu 286 koululaista Kuusamon lisäksi Taivalkoskelta, Posiolta ja Sallasta.

Koulujen ja taideorganisaatioiden välisessä yhteydenpidossa on välittäjätahona toiminut Suomen lastenkulttuurikeskusten liitto. Eri puolilla Suomea työskentelee 19 aluekoordinaattoria, joilla on ollut tärkeä rooli yhteistyömallin luojina ja kehittäjinä. Kuhmon Kamarimusiikin ja koulujen välinen yhteistyö on tapahtunut Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun aluekoordinaattorin kautta.

”On suuri ilo, että Kuhmon Kamarimusiikki on Taidetestaajissa mukana ja Kainuun sekä naapurimaakuntien nuoret pääsevät tutustumaan kamarimusiikin saloihin. Etkot ja jatkot tukevat kamarimusiikkiin pureutumista, ja on mielenkiintoista nähdä millaisia arvioita nuoret konserttien jälkeen jättävät”, kertoo aluekoordinaattori Anne Pelttari.

Taidetestaajien vaikuttavuudesta on tekeillä kolme akateemista tutkimusta, joita toteuttavat Taideyliopisto, Jyväskylän yliopisto ja Nuorisotutkimusseura. Tutkimukset valmistuvat vuosina 2019 ja 2020.  Kuhmon Kamarimusiikki on mukana Nuorisotutkimusseuran tutkimuksessa.

Kuusamotalon konserttiin pääsee mukaan myös 100 henkeä yleisöksi. Kuhmo-talossa pidetään Taidetestaajien konsertin lisäksi yleisölle suunnattu konsertti 22.3. illalla. Silloin kuljetaan maailman ympäri kahdessa tunnissa

Alban Bergin ”Wozzeck” Kansallisoopperassa

Alban Berg

Alban Berg

Alistetun sotamiehen tarina Wozzeck nähdään Suomen Kansallisoopperassa Sir David McVicarin kiitettynä ohjauksena, joka sai ensi-iltansa Chicagossa marraskuussa 2015. Kansallisoopperan ensi-ilta on 22. maaliskuuta kapellimestari Hannu Linnun johdolla.

Alban Bergin (Wien 1885 – Wien 1935) Wozzeck kantaesitettiin Berliinissä 1925. Bergin vain kahdesta oopperasta se on varhaisempi, sillä keskeneräiseksi jäänyt Lulu sai ensiesityksensä 1937. Vielä lähes sata vuotta kantaesityksen jälkeen Wozzeck on edelleen hätkähdyttävän ajankohtainen. Tarina kertoo alistetusta sotamies Wozzeckista, joka on häikäilemättömän hyväksikäytön ja yhteiskuntajärjestelmän uhri. Huolehtiakseen rakastetustaan Mariesta ja heidän yhteisestä lapsestaan Wozzeck koettaa ansaita rahaa milloin parturoimalla, milloin tohtorin koekaniinina. Marie kuitenkin kiinnostuu rykmentinrumpalista, ja Wozzeck päätyy epätoivon vallassa tappamaan Marien ja lopulta itsensä.

Wozzeck on raivoisa tuskanhuuto, joka kumpuaa turhautumisesta ihmisen arvon unohtaneeseen yhteiskuntaamme ja jää kaikumaan vielä pitkään esiripun laskeuduttua. Wozzeck ja Marie ovat neuvottomia maailmassa, jossa elämää kehystää köyhyys, välinpitämättömyys ja epäoikeudenmukaisuus”, kuvailee ohjaaja Sir David McVicar. Tuotanto sai ensi-iltansa Chicagon Lyric Operassa marraskuussa 2015 ja on sen jälkeen nähty myös Genevessä.

Libreton Berg kirjoitti itse Georg Büchnerin näytelmän Woyzeck pohjalta. Berg näki näytelmän Wienissä vuonna 1914, vain muutamia viikkoja ennen maailmansodan kauhuja. Näytelmän uudenlainen näkemys ihmisen osasta ahdistavassa maailmassa sopi erityisen hyvin juuri siihen aikaan. Berg totesikin esityksen jälkeen: ”Eikö se ole fantastinen ja uskomaton? Jonkun pitää säveltää se!”

Yksitoista vuotta myöhemmin kantaesitettiin Bergin ooppera Wozzeck. Sodan myötä vanhat valtiot ja vanhat arvot olivat väistyneet ja uuteen maailmaan tarvittiin uudenlainen ooppera. Uutta oli paitsi realistinen aihe, myös oopperan musiikki: se on suurilta osin atonaalista, mutta Berg säilytti kuitenkin klassisen rakenteen.

Sotamies Wozzeckin rajua tarinaa sävyttävät moneen kertaan palkitun Vicki Mortimerin suunnittelemat lavastus ja puvut. Esitykset johtaa Hannu Lintu. Wozzeckin roolissa nähdään Olafur Sigurdarson, Mariena Helena Juntunen ja Rykmentinrumpalina Daniel Brenna. Muissa rooleissa esiintyvät mm. Tapani Plathan, Hubert Francis ja Anna Danik.

Markus Mantere musiikin historian professoriksi Sibelius-Akatemiaan

mv_markus_mantere_hires2

FT, dosentti Markus Mantere on valittu Taideyliopiston Sibelius-Akatemian musiikin historian professoriksi viisivuotiskaudelle 1.8.2019 alkaen.

Musiikin historian professori vastaa musiikinhistorian koulutuksen kehittämisestä yhdessä muiden toimijoiden kanssa sekä tutkimusyhteistyöstä Taideyliopistossa. Professuuriin kuuluvan opetusvastuun rinnalla Markus Mantere tutkii Suomen musiikkielämän rakentumista 1900-luvun alun vuosikymmeninä sekä maamme pianismin historiaa. Aiemmin hän on tutkinut muun muassa Suomen musiikkikoulutusinstituution historiallista taustaa ja musiikintutkimuksen oppihistoriaa.

– Näen erityisen tärkeänä yhteyden musiikin esittämisen ja historian opiskelun välillä. Soitonopiskelu on aina historiatietoista, ja myös historianopetuksessa on syytä pitää muusikon näkökulmaa ja historian soivaa tulkintaa esillä yhtenä tiedon tuottamisen näkökulmana, Mantere toteaa.

Markus Mantere (s. 1971) on väitellyt tohtoriksi Tampereen yliopistosta vuonna 2006 musiikintutkimuksen oppiaineesta. Lisäksi hänellä on PhD-tutkinto Brown Universitysta Yhdysvalloista vuodelta 2011. Aikaisemmin Mantere on työskennellyt Sibelius-Akatemiassa Musiikin ja näyttämötaiteen tutkijakoulun koordinaattorina (2007-2011) ja yliopistotutkijana vuodesta 2012 lähtien.

Tutkimuksellisin perustein täytettävä musiikin historian professuuri sijoittuu Sibelius-Akatemian klassisen musiikin osastolle sävellyksen ja musiikinteorian aineryhmään, joka on yksi osaston yhdeksästä yksiköstä. Aineryhmä järjestää mm. sävellyksen, musiikinteorian, musiikkianalyysin ja länsimaisen taidemusiikin historian opetusta. Taideyliopiston strategiassa (2017–2020) tutkimus on asetettu yhdeksi keskeiseksi painopistealueeksi.

Sibelius-Akatemian musiikin historian professorin tehtävän hakuaika päättyi 25.4.2018. Tehtävää haki seitsemän henkilöä, joista kolme kutsuttiin marraskuussa 2018 järjestettyyn soveltuvuuden arviointiin. Markus Mantereen nimitti tehtäväänsä Taideyliopiston rehtori Jari Perkiömäki Sibelius-Akatemian dekaanin Kaarlo Hildénin esityksestä.