Amfion pro musica classica

Author Archives: Paul

Juniorikonsertti ti 12.11. tuo Helsingin kaupunginorkesterin ja musiikkiluokkalaiset yhteen nyt jo kymmenennen kerran

9.11.2019 22:59 , Jätä kommentti ,

Helsingin kaupunginorkesterin ja Helsingin viidensien musiikkiluokkien yhteinen Juniorikonsertti kuullaan jälleen Musiikkitalossa marraskuussa. Nyt jo kymmenennen kerran järjestettävän konsertin ohjelmassa on kaksi kantaesitystä: Timo Ala-Kotilan teos In Dulci Jubílo kaupunginorkesterille, junioriorkesterille ja lapsikuorolle sekä Veikko Valanteen säveltämä Lorelei, sinfoninen runo orkesterille op. 9. Suomen-ensiesityksensä saa korealaisen 10-vuotiaan säveltäjän Ji Ho Kimin teoksen Victory March. Konsertin taiteellisena ja pedagogisena suunnittelijana ja juontajana on Satu Sopanen.

HKO:n kanssa Musiikkitalon lavalle nousevat 5. musiikkiluokkien oppilaat Kaisaniemen, Oulunkylän ja Pakilan ala-asteen kouluista, Laajasalon ja Porolahden peruskouluista sekä Åshöjdens grundskolanista. Konserttia edeltää tiivis harjoitusperiodi yhdessä kaupunginorkesterin kanssa.

”Juniorikonsertti on osoitus siitä, mitä laadukkaalla musiikinopetuksella voidaan saada aikaan: oppilaat ovat valmistautuneet konserttiin kouluissa syksyn ajan musiikinopettajiensa johdolla ja saaneet ohjausta orkesteristemmoihin omilta soitonopettajiltaan. Lyhyen harjoitusperiodin aikana viilataan yhteissoittoa ja laulua kapellimestari József Hársin ja kuoronohjaaja Viena Kankaan kanssa”, kertoo Helsingin kaupunginorkesterin yleisötyön tuottaja Annika Kukkonen.

Konsertin orkesterinumeroita varten lapsille on kirjoitettu omat stemmat. Lapset valmistautuvat konserttiin Musiikkitalossa yhdessä kaupunginorkesterin tutormuusikoiden kanssa. Musiikkiluokkien oppilaista on koesoittojen kautta viime keväänä valittu solistit: viulistit Inari Puhakka ja Natalia Hódi sekä Inkeri Jyllinmaa, fagotisti Oona Kivi sekä trumpetisti Antti Lehmus.

Pakilan ala-asteen koulun musiikkiluokanopettaja Marja Pättikangas sanoo oppilaidensa odottavan konserttia hyvällä, iloisella ja hieman jännittyneelläkin mielellä.

”Juniorikonserttiin valmistautuminen on ollut oppilaille hienolla tavalla motivoiva projekti. Muiden musiikkiluokkalaisten tapaaminen lisää yhteishenkeä ja ohjauksen ja opastuksen saaminen ammattilaisilta antaa oppilaille arvokasta kokemusta. Esiintyminen Musiikkitalossa huipentaa kuukausien työn.”

Orkesteriteosten ohella konsertissa kuullaan kuorokappaleita, mm. Ann-Catrin Wulffin (nyk. Weckström) säveltämä teos Kom ihåg att vi är många. Teos kantaesitettiin kaksikymmentä vuotta sitten, vuonna 1989, Unicefin viettäessä tuolloin YK:n Lasten oikeuksien julistuksen 30-vuotisjuhlaa. Laulu on lasten muistutus kaikille aikuisille: ”Muistakaa lapsia! Huolehtikaa lapsista parhaanne mukaan!”

Kategoria: Konserttisuositukset

Karita Mattilalle toinen konsertti ensi kesän Oopperajuhlille

7.11.2019 22:47 , Jätä kommentti ,

Karita Mattila viettää 60-vuotisjuhlaansa ensi kesänä Savonlinnan Oopperajuhlilla. Suuri juhlagaala, joka myytiin loppuun pian julkistuksen jälkeen, saa jatkoa ja toisen esityksen maanantaille 27. heinäkuuta.

60-vuotisjuhlagaalan ohjelmassa kuullaan aarioita sopraanolle tärkeistä rooleista, kuten Ariadne, Tannhäuserin Elisabetta sekä Mattilan uusin rakkaus Isolde. Konsertin johtaa kapellimestari Hannu Lintu. Konsertin ohjelma löytyy Oopperajuhlien verkkosivulta tämän linkin kautta.

Ensi kesänä Oopperajuhlia vietetään 3.7.–1.8. Festivaalin ohjelmisto on tuoreen taiteellisen johtajan Ville Matvejeffin ensimmäinen ja tuo Olavinlinnaan koko joukon uusia, kansainvälisesti kiinnostavia nimiä. Karita Mattilan edellisestä konsertista Oopperajuhlilla tulee kuluneeksi kahdeksan vuotta.

Kategoria: Uutiset

Seuraavan RSO-festivaalin suunnittelee Nicholas Collon

5.11.2019 21:22 , Jätä kommentti ,

Toista kertaa järjestetty neliviikkoinen RSO-festivaali esitteli säveltäjä Magnus Lindbergin ja hänen sielunveljiensä tuotantoa 11.–31.10.2019. Tapahtumassa vieraili lähes 10 000 kuulijaa ja Yle Areenan sekä Yle Radio 1:n kautta konserttien verkko- ja radiolähetyksiä seurasi n. 100 000 kuulijaa konserttia kohden.

Suurimmaksi yleisösuosikiksi nousi Magnus Lindbergin kulttiteoksen, Kraftin esitys, joka täyttyi seisomapaikkoja myöten. Varsinaisen konsertin lisäksi Kraftin kenraaliharjoitustakin kävi kuuntelemassa yli 700 Helsingin Suomalaisen Yhteiskoulun peruskoululaista. Lisäksi RSO-festivaalilla kuultiin mm. Lindbergin piano- ja viulukonsertto, kamarimusiikkia sekä kaksi Suomen ensiesitystä – orkesteriteos Shadow of the Future ja kuoroteos Triumf att finnas till.

Teemasäveltäjä Lindberg kiittää vuolaasti ylikapellimestari Hannu Lintua, RSO:a ja yleisöä. ”Menneet viikot nimeäni kantavan festivaalin konserteissa ja tapahtumissa jäävät ikuisesti muistoihini melkeinpä unenomaisena mutta samalla uskomattoman intensiivisenä musiikin ja muusikkouden juhlana. Festivaali oli totisesti enemmän kuin osiensa summa. Tuo ylimääräinen rakkaus ja energia – sen tuotimme yhdessä yleisömme kanssa. Tunnen nöyryyttä, helpotusta ja suurta iloa.”

Myös orkesterin intendentti Tuula Sarotie on hyvin tyytyväinen neliviikkoiseen tapahtumaan. ”Yleisradion orkesterille on ollut kunniatehtävä luoda laaja katsaus suomalaisen säveltaiteen suurmiehen tuotantoon useiden vuosikymmenten ajalta.”

Festivaalin taltioituja lähetyksiä voi kuunnella toistaiseksi Yle Areenassa ja osa konserteista nähdään tulevina viikkoina myös Yle Teemalla ja Yle TV1:ssä.

Seuraavan RSO-festivaalin syksylle 2021 suunnittelee tuolloin kautensa aloittava uusi ylikapellimestari Nicholas Collon.

Kategoria: TIEDOTTEET

Meta4-jousikvartetti juhlistaa täysi-ikäistymistään Tapiola Sinfoniettan konsertissa

4.11.2019 22:40 , Jätä kommentti ,

Suomen kansainvälisesti menestyneimpiin jousikvartetteihin lukeutuva Meta4 juhlii täysi-ikäistymistään 8.11.2019 Tapiola Sinfoniettan konsertissa liidaavana kvartettina. Konsertin jatkoklubilla Meta4 kantaesittää Matthew Whittallin jousikvarteton nro  3.

Vuonna 2001 perustetussa Meta4-kvartetissa soittavat Antti Tikkanen (viulu) Minna Pensola (viulu), Atte Kilpeläinen (alttoviulu) ja Tomas Djupsjöbacka (sello). Kvartetin kansainvälinen ura käynnistyi vuonna 2004 Dmitri Šostakovitš̌ -kilpailun voitolla sekä̈ erikoispalkinnolla kilpailun parhaasta Šostakovitš-tulkinnasta. Lisäksi kvartetti on saanut mm. Suomi-palkinnon ja Jenny ja Antti Wihurin rahaston tunnustuspalkinnon.  Meta4 konsertoi aktiivisesti eri puolilla maailmaa. Lisäksi kvartetti on toiminut Oulunsalo Soi -juhlien taiteellisena johtajana, BBC:n New Generation -taiteilijana ja vuodesta 2008 alkaen Kuhmon Kamarimusiikki -festivaalin residenssikvartettina. Kvartetin levytykset ovat saaneet mm. Echo Klassik -palkinnon,  YLE:n Vuoden levy  -palkinnon sekä̈ Vuoden klassinen Emma -palkinnon.

Meta4 esiintyy konsertissa liidaavana kvartettina, eli kvartetin jäsenet toimivat soitinryhmiensä äänenjohtajina. Meta4 on valinnut juhlakonserttiinsa kolme teosta eri kokoonpanoille. Jörg Widmannin Oktetossa heidän kanssaan soittaa kolme Tapiola Sinfoniettan puhaltajaa – Olli Leppäniemi (klarinetti), Tero Toivonen (käyrätorvi), Jaakko Luoma (fagotti) – sekä Mikko Kujanpää (kontrabasso). Gustav Mahlerin sinfonian nro 10 osa Adagio kuullaan Vladimir Mendelssohnin ja Meta4:n jousiorkesterisovituksena ja Joseph Haydnin sinfoniassa nro 100 ”Sotilassinfonia” Tapiola Sinfonietta on mukana koko vahvuudessaan.

Jatkoklubilla, jossa on mukana myös kitaristi Jarmo Saari, Meta4 kantaesittää Matthew Whittallilta tilaamansa jousikvarteton nro 3 “Strange Geography”.  Whittall kertoo, että kokonaistunnelmaa luonnehtii tietynlainen pysyvyys: teos rakentuu pitkälti päällekkäisten rytmien polyrytmisistä sointikentistä, jossa melodisten ainesten osuus on hyvin vähäistä.

Kategoria: Konserttisuositukset

arvio: Rossinin erikoinen

3.11.2019 16:58 , Jätä kommentti ,
Rossini n. v. 1865

Rossini n. v. 1865

Pyhäinpäivänä kuuluu mennä kirkkoon kuulemaan vakavaa musiikkia. Mutta tällä kertaa Manifestum-kuoro Joonas Rannilan johdolla tarjosi jotain yllättävää muistorikkaassa Johanneksenkirkossa Helsingissä. Ohjelmassa oli Gioacchino Rossinin Petite messe solennelle, jota tuskin lienee täällä aiemmin kuultukaan. Oli siis tarpeen katsoa käsiohjelmaa, jossa Olli Tuunanen antoi asiantuntevaa taustatietoa. Rossini näet lopetti säveltämisen hyvissä ajoin ja asettui Pariisiin, nautintojen kaupunkiin viettämään sybariitin elämää. Jo aiemmin hänen mukavuuden halustaan kerrottiin, että jos sängystä putosi nuottilehti lattialle, hän mieluummin sävelsi sen kokonaan uudestaan kuin vaivautui nostamaan sen ylös. Aivan niin kuin kirjailija Gustave Flaubert kirjoitti sivukaupalla uudestaan romaaniaan, jos oli vahingossa käyttänyt samaa sanaa kahdesti liian lähekkäin. Joka tapauksessa kahdenkymmenen vuoden paussin jälkeen Rossini yhtäkkiä v. 1863 loi tämän Petite messen, joka ei tosin ole mikään pikkuteos, vaan toista tuntia kestävä mittava luomus. Sanoisin suorastaan sinfoninen. Tämä tuo mieleen sen faktan että Euroopan musiikissa oli kaksi suurta perinnettä: Italian laulutaide ja Saksan soitinmusiikki, tuo ”absoluuttinen”. Tämä teos voisi olla kuin kohtaus George Sandin romaanista Consuelo, taiteilijattaren tarina, jossa venetsialainen koloratuurisopraano joutuu Itävaltaan mystiseen linnaan ja tutustuu saksalaiseen kirkkomusiikkiin.

Jo Rossinin messun alku on aiheita hitaasti ja hartaasti kehittelevä, Kyrie kohoaa esiin asteittain kuoron polyfoniasta. Hyvin erikoislaatuinen on messun soinnillinen kuva: kuoroa säestää tai ohjaa kaksi pianoa ja urut. Pianot silloittavat messun eri osia mietiskelevillä ja pysäyttävillä taitteilla, jotka soivat kuin Mendelssohnin tai Schumannin karaktäärikappaleet. Yllättävin on Credon ja Sanctuksen väliin sijoitettu laaja pianosoolo. Se alkaa kuin Beethovenin surumarssi raskailla pisteellisillä mollisoinnuilla, mutta sitten tekstuuri vaihtuu yksiääniseksi. Se soi ensi alkuun kuin pianolle siirretty resitaatio, quasi parlando, mutta kun se jatkuu ja jatkuu siitä tulee lineaarista satsia, ja se soi kuin J. S. Bachin inventio. Tai kuin Rossinin Kunst der Fuge. ”Kyllä minäkin osaan!” Siirtymä pianosta urkujen kautta takaisin kuoroon on vaikuttava.

Kauttaaltaan messua dominoi erityisesti musiikin substanssin ja genren jännite tai jopa ristiriita. Messun laji edellyttää tiettyä vakavan sakraalia gebundene Stiliä. Fuugia toki on, ja niissä Rossini nauttii vauhdista ja rytmistä. Mutta musiikissa on paljon maallista, ettei sanoisi oopperamaista ja elämän iloa hieman enemmän kuin yleensä kirkkomusiikissa. Harmoninen kieli on edistyksellisempää kuin jossain Sevillan parturissa. Herra Wagner oli jo astunut näyttämölle. Musiikissa on dramaattisia taukoja ja Credo toistuu niin usein, että se toimii melkein kuin leitmotiivi.

Kaiken kaikkiaan siis merkillinen teos, mutta ehdottomasti kuulemisenarvoinen ja mielenkiinnon ylläpitävä.

Esityskoneisto oli myös huippulaatua. Joonas Rannila on etevimpiä nuoria vokaaliteosten johtajia. Hän pitää suuretkin ensemblet koossa hankalissa fugatoissa, osaa huipentaa dramaattisesti, mutta myös pysähtyä kuuntelemaan. Hänellä on varma ote kaikkeen mitä tekee lavalla. Solistikvartettina toimi Annika Leino, sopraano – kirkas ja ilmaiseva ääni – Jeni Packalén, mezzosopraano, jolla on erityisen vaikuttava alarekisteri, – Eero Lasorla, tenori – hän toi tähän italialaista tyyliä upealla bel cantollaan osaten kuitenkin myös vetäytyä ja sulautua oikealla hetkellä ryhmään – ja Heikki Kilpeläinen, basso, sangen kokenut ja professionelli oratoriolaulaja. Pianojen keskeisestä osuudesta huolehtivat Hans-Otto Ehrström ja Roope Gröndahl – jälkimmäinen muotoili taitavasti ja ekspressiivisesti pitkän soolonsa. Urkuja hallitsi taidokkaasti Olli Pyylampi. Itse Manifestum-kuoro elää Rannilan johdolla loistokauttaan.

– Eero Tarasti

Kategoria: Arviot