Amfion pro musica classica

Author Archives: Paul

raportti: Nitra – arkeologiaa ja avantgardea

Prof. Julius Fujak etualalla. Kuva © Eero Tarasti

Prof. Julius Fujak etualalla. Kuva © Eero Tarasti

Moni ei ole varmaankaan käynyt Slovakian Nitrassa, hyvä jos Bratislavassa. Nitrassa ollaan kuitenkin keskellä vanhan Euroopan kulttuuriperintöjä – mutta myös avantgarden ytimessä. Siellä juhlittiin vastarinnan 30-vuotisjuhlia. Amerikkalaisuus oli muotia, kulttihenkilönä musiikkielämässä nuori kapinallinen Marian Varga (1947-2017), joka poseeraa uhmakkaana LP:nsä kannessa – myöhemmistä painoksista tupakka jouduttiin sensuroimaan. Hän kirjoitti musiikkia kaikkiin tyylilajeihin, mutta estetiikka oli John Cagelta. Hän oli myös Nitran nykymusiikkielämän keskeisen figuurin, Julius Fujakin idoli.

Fujakin tuotanto on itse asiassa jo laaja, hän on julkaissut suuren määrä cd-levyjä, joissa useimmiten esiintyy kamariyhtye ja hän itse mukana improvisoiden mm. preparoidulla pianolla. Hän on harrastanut myös soundscape musiikkia nauhoittaen mm. ääniä Nitran kaduilta, supermarketeista, elävistä tilanteista. Kirjoitin välittömästi vaikutelmanani hänen musiikistaan kuunneltuani matkani jälkeen hänen levyjään monta kertaa autossa:

I get the feeling one is brought there musically to a kind of transcendental sphere, where time is different, where musical signs seem to float like in a gravitationless space. Some signs are very actorial but some are there just as references to hitherto unknown realities. It is a fascinating universe. To some extent it is musique concrète with noise and sounds whose origin is in nature or in synthesizers, but only to some extent. It certainly follows John Cage’s aesthetics as well… at least as far as I know it from my friend Daniel Charles and his book For the Birds – Dialogues with John Cage. Daniel Charles that great French music philosopher who also studied with Messiaen and was a great connoisseur of Heidegger and zen Buddhism would have written about you and liked you!

Julkaisimme Fujakilta levykansion sarjassa Acta semiotica fennica, Approaches to Musical Semiotics, otsakkeella Comprovisations. Kyseessä on siis improvisointi yhdessä – ja säveltäjän johdolla. Tästä saatiin elävä näyte konsertissa 13.11. Nitran ’Ponitrianskeho’ museossa. Sen järjesti Kulttuuritieteen osasto Nitran Konstantin-yliopistossa, johon Fujak nimitettiin hiljattain estetiikan professoriksi. Konsertissa, joka oli järjestetty vierailuni johdosta: ’koncert je venovaný prof. Eerovi Tarastimu’, esiintyivät pianisti Martina Janegová ja kitarataiteilija Ondrej Veselý (joka tekee väitöskirjaa kitaransoiton semiotiikasta), Duo Hyp(ia)nosis..sekä alussa Musicantica Slovaca, maan johtava vanhan musiikin yhtye. Heiltä on levykin v. 2013 ”Ket´ husári verbuvali”, jossa on ottomaanien valtakunnan musiikkia – turkkilaisethan ehtivät 1500-luvulla Slovakiaan saakka. Yhtyeessä soittavat Robert Zilik, Maria Zilikova-Mandakova ja Tomas Blazek (opiskellut myös Suomessa). Mutta heidän ohjelmistossaan oli myös minne-lauluja ja trubaduuriviisuja Occitaniasta Pierre Vidalin kokoelmasta. Vaikutteet olivat tulleet etelästä tänne saakka.

Julius Fujak julkaisi viime vuonna myös esseekokoelman Emanacie hudobnej semiosféry, jossa on pohdintoja Slovakian musiikin avatgardesta, Peter Faltinista, merkittävästä musiikin fenomenologista ja eksistentiaalisemiotiikasta.

Nitrassa kohtaa joka askeleella historiaa. Avantgardessa on muotia soittaa nykymusiikkia perinteisillä soittimilla kuten slovakialaiselle pitkällä huilulla puhaltaen ja puhkuen hälyääniä. Nitran historian museossa on arkeologisia löytöjä, mm. ikivanhoja soittimia. Kaiken huippuna on linna ja sen laella Nitran suojeluspyhimyksen St. Emmeranin kappeli. Nitra oli Pohjois-Euroopan varhaisimpia alueita, jonne kristinusko saapui jo 800-luvulla. Pyhimykset Kontantin eli Kyrilius ja Metodius Thessalonikista vierailivat siellä – hehän keksivät sitten kyrilliset aakkoset. Kyrilius puolusti paaville kansankielen käyttöä kirkoissa jo tuolloin.

J. Fujak & E. Tarasti

J. Fujak & E. Tarasti

Katedraali loistaa barokki-interiöörillään, mutta sen vanhin osa on goottilaista tyyliä 1000-luvulta. Sivukappelissa on munkkien rukoussyvennyksiä, jotka resonoivat merkillisesti, jos niissä laulaa matalia ääniä. Aivan kuin Iegor Reznikoffin meditaatio-koulussa. Barokkikirkon upeat alttaritaulut ja freskot ovat wieniläisen Gallimartin käsialaa. Mutta yhden alttarin takaa paljastui italialaistyylinen 1200-luvun maalaus. Taiteilijat liikkuivat Euroopassa tuohonkin aikaan. Urut rakensi Zorkowski joskus 1750, mutta ne renovoitiin kokonaan itävaltalaisen Paul Köglerin toimesta pari vuotta sitten. Sain kokeilla, mahtava äänikerrat ja sointivariaatiot. Pihalla oli kohti taivasta kohoava paavin musta patsas levitettyine viittoineen, paikalliset kutsuvat sitä kuulema ’Nitran batmaniksi’.

Ystävääni Julius Fujakiin kiteytyy tuo erityinen yhdistelmä perinteitä, historiaa, kansankulttuuria, oppineisuutta – ja radikaalia avantgardea. Ainoa ongelma on, että yksikään levykansio ei sisältänyt tietoja englanniksi! Kuinka kukaan voi oppia tuntemaan Slovakian nykytaiteen omaperäisyyttä, jollemme myös voi lukea siitä selostuksia. CD ja DVD ovat kansainvälisiä dokumentteja, jotka leviävät globaalisti. Olisi helppoa sujauttaa väliin englannin- tai edes saksan- tai ranskankielinen esittely!

– Eero Tarasti

arvio: Liszt saapui Suomeen I – Margit Rahkosen esitelmä HYMSin pianopiirissä 20.11.

Franz Liszt oppilaidensa ympäröimänä (Derek Watsonin elämäkerrasta).

Franz Liszt oppilaidensa ympäröimänä (kuva julkaistu mm. Derek Watsonin elämäkerrassa).

Oikeasti Liszt ei kylläkään soittanut Suomen suuriruhtinaskunnassa yhtäkään konserttia, vaikka läheltä piti. Hän vieraili Pietarissa 1842. Siitä on tuo hauska kohtaus Aleksandrovin elokuvassa (v. 1953) Mihail Glinkan elämästä. Liszt improvisoi salongille annetuista teemoista ja valitsee Beethovenin ja Haydnin sijaan tuntemattoman Glinkan Tshernomorin marssin tämän oopperasta Russlan ja Ljudmila. Lisztiä esittää filmissä sangen uskottavasti Svjatoslav Richter. Liszt kävi myös Virossa ja soitti Tarton yliopiston juhlasalissa; niin minulle kerrottiin kun kävin siellä.

Professori Margit Rahkonen tietää näistä Lisztin matkoista enemmän kuin varmaan kukaan muu. Hän avasi esitelmällään ”Lisztin vaikutus Suomessa” HYMSin pianopiirin sesongin (tilaisuudet ovat keskiviikkoisin klo 18 Topelian salissa C120).

Rahkonen on julkaissut mm. monografian Lisztin ainoasta suomalaisesta oppilaasta Alie Lindbergistä; Alie Lindberg. Suomalaisen pianistin taiteilijaura 1800-luvulla (Sibelius-Akatemian EST-julkaisusarja, 2004, 254 s.). Teos on myös ruotsiksi Pianisten Alie Lindberg, en åländsk ock europeisk musikprofil på 1800 talet. Mutta kyetäkseen ’kontekstualisoimaan’ kuten nykyisin hienosti sanotaan, tämän oikeastaan ahvenanmaalaisen pianistin elämän Rahkonen joutui perehtymään koko Lisztiä ympäröivään maailmaan. Kävi ilmi, että hänen vaikutuksensa suomalaiseen pianismiin oli syväluotaavaa hänen oppilaittensa kautta, jotka puolestaan opettivat sitten täälläkin. Voi Rahkosen tavoin todeta, että polveudumme kaikki Lisztistä aivan niin kuin jostain Kaarle Suuresta.

Liszt oli monipuolinen persoona, paitsi virtuoosi ja aikansa mediajulkkis, myös kansallisten musiikkikulttuurien suosija ympäri Eurooppaa. Hänen huippuoppilaansa oli Hans von Bülow, aivan erityyppinen älykkö, jota pidettiin liian fiksuna pianistiksi. Hänen kuivahko näkemyksenLisztin h molli sonaatista lykkäsi sen vastaanottoa pitkän aikaa. Liszt ei soittanut rahasta ja lahjoitti suuria summia hyväntekeväisyyteen. Hänellä oli ainakin yksi suomalainen kuulija August Schauman, joka kertoo siitä muistelmissaan (Venny Soldanin isä). Bayreuthissä 1876 suomalaisdelegaatio tietenkin tapasi Lisztin ja Richard Faltin ainakin jutteli hänen kanssaan siinä missä Richardinkin. Karl Flodin kertoi Lisztin konsertista Leipzigissa 1882. Aleksander Siloti soitti myös Dante-sonaattia siellä.

Pian Liszt oli säveltäjänä niin kuuluisa, että tuli aina tavaksi lopettaa konsertit Liszt-numeroilla. August Schauman kertoi myös Lisztin oppilaasta Sophie Bohrerista, jonka repertoaarissa oli 50 numeroa, jotka hän osasi ulkoa. Ennen konserttia hän pyysi yleisöä valitsemaan mitä halusivat. Hector Berlioz sanoi, ettei hänelle ollut mikään vaikeaa, mutta samalla piti ilmiötä pelottavana. Lisztin transkriptioita soittivat jo 1870-luvulla kaikki. Emil von Sauerin tulkinta Mazeppasta äänitteellä v. 1925 on oiva esimerkki. Kuulussa valokuvassa Weimarista 1884 on Liszt oppilaittensa ympäröimänä, siinä on mm. Moritz Rosenthal, Victoria Drewing, Mele Paramanoff, rouva Friedheim, Hugo Mansfeld, George Leibling, Aleksander Siloti, Arthur Friedheim, Emil von Sauer, Alfred Reisenauer, A.W. Gottschalk ja Louis Held.

Lisztillä oli naisoppilaita, mutta minne he katosivat? Hän luonnehti naisia seuraavasti: Elle avait petites mains… jolis doigts… beaux yeux…(Hänellä oli pienet kädet… sievät sormet… kauniit silmät…) Adele aus der Ohe muutti Amerikkaan ja esiintyi 500 kertaa solistina. Sophie Menter oli tunnettu ja häneltä on säilynyt äänite Un sospirosta. Alie Lindberg oli heidän joukossaan, hän eli 1849-1933. Hänen opettajansa Tausig oli kauhistuttava tyranni, mutta hän järjesti Alien Lisztin oppilaaksi. Liszt kirjoitti hänestä suosituksen. Mutta miksi sitten Helsingissä Martin Wegelius ei ottanut Alieta opettajaksi konservatorioonsa, kysyi Rahkonen puheessaan aiheellisesti. Hänen ohjelmistoaan pidettiin ehkä vanhanaikaisena, hän ei pitänyt sooloresitaaleja. Soittotapa erosi: pyöreät sormet, hän ei ollut Lisztin tyyppiä. Mutta hän oli silti ainoa suomalainen, joka teki uran ulkomailla.

Wegelius halusi Helsinkiin Lisztin koulukunnan. Tänne kutsuttiin siis seuraavia: Carl Pohlig, 1882-83, Ludwig Dingelberg, Carl Schuler, Ferruccio Busoni 1888-1890, William Dayas (1863-1903). Busoni oli tietenkin loistava, mutta häntä pidettiin myös liian älyllisenä. Kaikki em. soittivat Lisztiä ja opettivat. Ohjelmistossa oli konsertot, Totentanz, h-mollisonaatti, Dante-sonaatti, Unkarilainen fantasia, Transsendentaaliset etydit c ja f, Sposalizio, Liebestraum nro 3 ja Espanjalainen rapsodia. H-mollisonaatin soittivat Suomessa: L. Dingelberg 1885, B. Stavenhagen 1888, Arthur Friedheim 1889, W. E. Dayas, 1892, J Slivinska 1902, Elli Rängman 1906 ja 1909, Eduard Risler 1909 (ainoa ranskalainen pianisti; hän soitti mm. Marcel Proustin kutsuilla Pariisissa), Emil von Sauer 1911, Ignaz Friedman 1912 ja Busoni 1912; Elli Rängman oli voimakas figuuri, miehekäs, sanottiin, Ilmari Hannikainen opiskeli hänellä peräti yhdeksän vuotta, myös Kaisa Arjava oli hänen oppilaansa.

– Eero Tarasti

RSO:n ja Hannu Linnun Saariaho-levylle GRAMMY-ehdokkuus

Radion sinfoniaorkesterin ja ylikapellimestari Hannu Linnun Kaija Saariahon musiikkia sisältävä levy on ehdolla yhdysvaltalaisen Grammy-palkinnon saajaksi.

Ondinen julkaisema levytys sisältää Saariahon laulusarjan True fire, orkesteriteoksen Ciel d’hiver sekä harppukonserton Trans, jossa Yleisradio on yksi teoksen tilaajista. Laulusarjan solistina esiintyy Gerald Finley ja harppukonserton solistina Xavier de Maistre. Palkinnot jaetaan 27. tammikuuta Los Angelesissa. Ehdokkuus on ensimmäinen RSO:n historiassa.

Grammy -ehdokkuuden lisäksi RSO ja Hannu Lintu ovat ehdolla International Classical Music Awards (ICMA) -palkinnon saajaksi kolmessa kategoriassa – Saariaho-levy nykymusiikin kategoriassa, Sibeliuksen Kullervon levytys kuoromusiikin kategoriassa sekä Bernd Alois Zimmermannin musiikkia sisältävä levy kokoelmien kategoriassa. Palkinnot jaetaan 20.1.2020 Sevillassa.

RSO:n, Hannu Linnun ja levy-yhtiö Ondinen menestyksekäs yhteistyö on tuonut orkesterille useita klassisen musiikin tunnustuksia viime vuosina. Elokuussa 2018 Bartókin viulukonserttojen levytys palkittiin Gramophonella ja Sibelius-levy ICMA:lla.

Bartók-taltiointi pääsi lisäksi sijalle 27 yhdysvaltalaisen radiokanavan National Public Radion 50 parhaan albumin listalle, jossa klassisen musiikin levytyksiä oli mukana vain muutamia. Myös klassisen musiikin äänitteisiin keskittynyt Presto Classical -sivusto valitsi Bartókin vuoden 2018 sadan parhaan levytyksen joukkoon. Viimeisin kotimainen EMMA-palkinto myönnettiin RSO:n Lutoslawski-levylle.

Abel- ja Seele-kvartetit Kuhmon Talvessa

Abel-kvartetti

Abel-kvartetti

Kuhmon Kamarimusiikin talvikonsertti pidetään helmikuun 21. päivänä Kuhmossa osana Kuhmon Talvi -tapahtumaa. Konsertissa esiintyvät Kuhmon Kamarimusiikin kvartettiakatemian huippulahjakkaat nuoret kvartetit yhdessä festivaalin taiteellisen johtajan, alttoviulisti Vladimir Mendelssohnin kanssa. Kuhmoon tulevat suomalainen Seele-kvartetti sekä eteläkorealaisista nuorista koostuva Abel-kvartetti. Konsertin ohjelmassa ovat Mozartin Adagio ja fuuga, Schubertin Quartettsatz c-molli, Beethovenin jousikvintetto op. 29 C-duuri sekä Mendelssohnin jousikvintetto op. 87 B-duuri.

Vuonna 2013 perustettu Abel-kvartetti on opiskellut Christoph Poppenin ja Hariolf Schlichtigin ohjauksessa Mϋnchenissä ja Rainer Schmidtin opissa Baselissa. Yhtye on menestynyt monissa kamarimusiikkikilpailuissa ja saavutti ensimmäisen sijan kansainvälisissä Joseph Haydn -kilpailuissa Wienissä 2015 ja toisen sijan Lyonin ja August Everdingin kansainvälisissä kilpailuissa 2015 ja 2014. Vuonna 2016 yhtye voitti Sylvia-kilpailun Etelä-Koreassa ja sijoittui kolmanneksi Geneven kansainvälisessä musiikkikilpailussa. Yhtye on konsertoinut aktiivisesti mm. Dresdenissä, Wörthseessa, Lontoossa, Pariisissa ja eri puolilla Koreaa. Yhtye on kutsuttu Italian Cassalmaggioren musiikkifestivaalin ja Sveitsin Luganon Ticino Musica -festivaalin residenssikvartetiksi. Abel-kvartetti on saanut opastusta monien maailman johtavien jousikvartettien, mm. Artis-, Artemis-, Alban Berg-, Kuss, Apollon Musagéte-, Talich-, Carmina-, Danel- ja Casals-kvartettien, soittajilta. Yhtyeessä soittavat viulistit Eunsol Youn ja Soo-Hyun Park, alttoviulisti Sejune Kim sekä sellisti Hyoung Joon Jo. Kuhmon Kamarimusiikin kvartettiakatemian jäseneksi yhtye tuli syksyllä 2018.

Suomalainen Seele-kvartetti on perustettu vuonna 2015. Sen kaikki jäsenet ovat ansioituneita solisteja ja Sibelius-Akatemian nuorisokoulutuksen opiskelijoita. Kvartettia ovat opastaneet Sibelius-Akatemiassa Paavo Pohjola, Teemu Kupiainen ja nykyisin Atte Kilpeläinen. Mestarikursseilla heitä ovat opettaneet mm. Marko Ylönen, Meta4 sekä legendaarisen Borodin-kvartetin viulisti Mihail Kopelman. Kvartetti on saavuttanut ensimmäisen sijan Erkki Melartin -kamarimusiikkikilpailun II sarjassa vuonna 2016 sekä toisen sijan Rising Stars Grand Prix Berlin -kilpailussa 2017. Vuonna 2018 kvartetille myönnettiin Rondo Classicin Tempo -palkinto vuoden yhtye -kategoriassa. Kvartetti on esiintynyt eri puolilla Suomea sekä Virossa ja Englannissa. Seele-kvartetti on Kauniaisten musiikkijuhlien residenssiyhtye ja Kuhmon Kamarimusiikin kvartettiakatemian vieraileva jäsen.  Kvartetissa soittavat viulisti Rebecca Roozeman ja Amanda Ernesaks, alttoviulisti Kristian Sallinen sekä sellisti Tatu Kauppinen.

Kuhmon konsertti on osa kuhmolaisten kulttuuritoimijoiden Kuhmon Talvi -tapahtumaa. Tapahtuma on nyt ensi kertaa siirtynyt tammikuun alkupuolelta helmikuuhun, Etelä-Suomen hiihtolomaviikolle 16. – 23.2.2020. Silloin voi päivisin nauttia Kuhmon talviaktiviteeteista ja illat kulttuurista. Tapahtuman ohjelmassa on Kuhmon Kamarimusiikin konsertin ohella tangoja ja kantelemusiikkia, teatteria, kuvataidetta, luontokuvia ja tanssia. Tapahtuman koko ohjelma on luettavissa kotisivulta www.kuhmontalvi.fi.

Leif Segerstamin johtaman Turun filharmonisen orkesterin Beethoven-levytyksille ICMA-ehdokkuudet

--ls

Naxoksen vuonna 2019 julkaisemat Leif Segerstamin johtaman Turun filharmonisen Beethoven-levytykset ovat saaneet ICMA (International Classical Music Awards) ehdokkuuksia. Voittajat julkistetaan 21.1.2020.

Kesäkuussa julkaistu Christus am Ölberge – Elegischer Gesang on ehdolla parhaan kuorolevytyksen palkintokategoriassa ja syyskuussa julkaistu The Creatures of Prometheus parhaan sinfonisen levytyksen palkintokategoriassa.

Lisätietoja ICMA-palkinnosta ja koko ehdokaslista.