Amfion pro musica classica

Author Archives: Paul

Kylmän maan kuningatar – radio-ooppera kahdessa näytöksessä

Riikka Talvitien ja Tommi Kinnusen Kylmän maan kuningatar on ainutlaatuinen, radiota varten tehty ooppera ja lajissaan ensimmäinen Suomessa lähes 70 vuoteen. Aiemmat varta vasten radioon toteutetut oopperat ovat Ahti Sonnisen Merenkuninkaan tytär vuonna 1949 ja Tauno Pylkkäsen Sudenmorsian, joka oli voittoisa Prix Italia -kilpailussa vuonna 1950.

Kylmän maan kuningatar etenee episodimaisesti pyörteen lailla pysähtymättä yhteen aikaan tai paikkaan. Kymmenet kansallishymnit, kalevalaiset myytit, erilaiset normit ja yritykset vapautua niistä sekoittuvat tarinaksi, jossa jokainen yrittää saada oman äänensä kuuluviin.

Teos on Ylen Suomi 100 -ohjelmistoa, ja sen on toteuttanut Radioteatteri yhteistyössä Radion sinfoniaorkesterin kanssa. Kylmän maan kuningatar on osa säveltäjä Riikka Talvitien taiteellista tohtorintutkintoa Taideyliopiston Sibelius-Akatemian Docmus-tohtorikoulussa.

Yle Radio 1 lauantaina 2.12.2017 klo 19.03
Teos on kuunneltavissa Yle Areenassa 30 vrk radiolähetyksen jälkeen.

Sävellys: Riikka Talvitie
Libretto: Tommi Kinnunen ja Riikka Talvitie
Dramaturgi: Juha-Pekka Hotinen
Ohjaus: Anni Klein
Äänisuunnittelu: Heidi Soidinsalo
Kapellimestari: Ruut Kiiski
Ääniteknikko: Pentti Männikkö
RSO:n musiikkituottaja: Laura Heikinheimo
Tuotanto: Pekka Savolainen, Yle Radioteatteri
Solistit:
Meeri Pulakka – Tyttö
Päivi Nisula – Emäntä
Teppo Lampela – Miniä
Petri Bäckström – Poika
Tuukka Haapaniemi – Vanha mies
Jussi Lehtipuu – Takoja
Aino Venna – Neito

Muusikot:
Sampo Lassila
Harri Kuusijärvi
Aleksi Trygg
Radion sinfoniaorkesteri

kirja-arvio: Sinfonikko sovinismin katveessa

leiviskä_kansi_72_dpi

Eila Tarasti: ”Nouse, ole kirkas” : Helvi Leiviskän elämä ja teokset. Kulttuuriperintöjen akatemia ry, Suomen Semiotiikan Seura ry. Helsinki 2017

Sibelius-Akatemian kirjaston nuottiosastossa vallitsi vielä 1950-luvuilla ja ehkä 60-luvun alussakin antiikin temppelien pyhä tunnelma. Lainauspöytää reunusti molemmin puolin matala valkoinen pylväsaita, josta vain harvojen valittujen oli sallittua astua sisään. Aitauksen takana oli kulttuurinjanoisia oppilaita vastassa laiha ja toimelias, alati hiukan hymyilevä täti. Hän oli säveltäjä Helvi Leiviskä, jonka säveltäjänammatista vain muutamilla nuorilla oli jonkinlaista tietoa. Toki teoksessa Suomen säveltäjät vuodelta 1945 oli hänen itsensä hän-muodossa kirjoittama artikkeli. Käytännöllisesti katsoen sama artikkeli ilmestyi sitten minä-muodossa Suomen säveltäjien uusitussa laitoksessa vuonna 1966. Musiikin tietokirjassa vuodelta 1956 hänestä oli kuvalla varustettu artikkeli, ammattinimike oli säveltäjätär. Eivät kaikki taloon päässeet nuoret välttämättä olleet näitä kirjoja nähneet tai hänen sävellyksiään kuulleet.

Kesällä 1963 Sibelius-Akatemian talossa tehtiin remontti ja nuottikirjasto siirtyi uusiin tiloihin vintille. Hyvästi antiikki. Yhdessä vaiheessa kirjaston aukioloaikoja lyhennettiin tunnilla, jotta työajan puitteissa saataisiin tehtyä tarvittavat järjestelytyöt. Todella nuottiosasto oli tunnin välillä suljettuna ja virkailijat lukkojen takana. Me pojat tuumimme töistä tietämättöminä, että sinne menivät vanhat tädit päiväunille. Tosiasiassa alkoikin Helvi Leiviskällä olla vaikeuksia unen kanssa. Arvostelijoitten ammattitautia vastaan hän käytti kofeiinitabletteja.

Uskonnollinen tausta

Tämä pikkuseikka ja satoja muita suurempia tulee esiin Eila Tarastin uudessa teoksessa. Se kuuluu periaatteessa sarjaan elämä ja teokset, mutta siinä luodaan tosiasiassa valokeila paitsi Leivisköitten sukuun myöskin itsenäisyytemme alkuvuosikymmenien uskonnollis-teosofiseen ajatteluun ruusu-ristiläisyyteen saakka. Näiden ihmisten käyttämä kieli ja ajatusmaailma on ällistyttävän  ihanteellista ja nimenomaan uskonnollisen ajattelun läpitunkemaa. Tarasti joutuu pohtimaan, miten tuo ajattelu ilmenee Leiviskän sävellyksissä ja toteaa, että luultavasti kirjoittaminen oli Leiviskälle keino ilmaista jotakin, mitä ei musiikissa voinut sanoa suoraan. ”Jos vertaa hänen kirjoituksiaan hänen musiikkiinsa, voi sanoa, että hänen esseensä ovat huomattavasti julistavampia ja ohjelmallisempia kuin yksikään hänen sävellyksistään.”

Aiheen laajuuden ja erilaisten käsittelytapojan takia Tarasti on joutunut suunnittelemaan kirjan rakenteen hyvin tarkasti. Alussa on kärsimättömille lukijoille tarkoitettu suppea elämäkerta. Säveltäjän vanhempien esihistoria käsitellään omana lukunaan. Varsinainen elämäkerta on laajuudeltaan noin kaksi ja puolisataa sivua, mutta sen lomaan on sijoitettu erilliset luvut säveltäjän sisaruksista, nuorena kuolleesta säveltäjäveljestä Auliksesta, tanssitaiteilija Ilta Leiviskästä sekä sisarista Sointu ja Anelma. Laulu-, piano- ja kamarimusiikkiteokset käsitellään erikseen, samoin sinfoniat ja Juha-elokuvan musiikki. Lopuksi luodataan säveltäjän ”musiikkifilosofiaa” sekä hänen suhdettaan Wagneriin ja Sibeliukseen.

Kirjeitä, arvosteluja

Tarastin elämäkerrallisena lähdeaineistoja on ollut suvun laaja kirjeenvaihto. Se osa aineistoa, joka koskee Leiviskän sävellystyötä on tarkoitus luovuttaa Kansalliskirjastolle. Helvi Leiviskän tekijänoikeuksien haltijana on arkkitehti, akateemikko Juha Leiviskä.

Helvi Leiviskä aloitti opintonsa Helsingin Musiikkiopistossa syksyllä 1919 aineinaan pianonsoitto sekä alkeisteoria. Tonaalisen järjestelmän jonkinasteinen hallitseminen oli tuohon aikaan ja paljon myöhemminkin äärimmäisen tärkeää. Kun tämän kirjoittaja joskus 1950-luvulla suoritti kenraalibasson soittotehtäviä niin tutkintoa seurasivat flyygelin vieressä opettaja Joonas Kokkonen ja rehtori Taneli Kuusisto. Kokkonen aukaisi oven kanslian kaikkein pyhimpään sanoilla ”uhri ensin”. Tuli mieleen, eikö näin merkittävillä musiikkimiehillä olisi ollut jotakin tärkeämpää tekemistä kuin kuunnella yksinkertaista sointujen naputtelua.

Helvi Leiviskän säveltäjänuran tärkeimmät opettajat olivat Suomessa Erkki Melartin ja Wienissä kontrapunktispesialisti Arthur Willner. Nimenomaan polyfonialla tuli olemaan merkitystä Leiviskän teoksissa. Tarasti ottaa esiin ajatuksen, että Leiviskä käytteli oppineita rakenteita ikäänkuin osoittaakseen hänkin hallitsevansa ne miesvaltaisessa yhteisössä.

Tuli mieleen, miten joskus 1960–70-luvuilla olin jossakin kritiikissä, kai Uudessa Suomessa tuonut esiin sen, että Bachin cembalosävellyksiä olisi parempi soittaa nykyaikaisella pianolla. Teemojen sukulaisuuksia ynnä muuta voisi tuoda paremmin esiin voimakkuusvaihteluilla. Taisi olla seuraavana päivänä kun puhelin soi. Siellä oli Helvi Leiviskä ainoana asianaan, että hän on samaa mieltä. Niinhän se tietysti on. Toisaalta mikään puolipedaali ei kykene korvaamaan cembalon helinää.  Pitäisikin kehittää sellainen digitaalicembalo, jossa jokaisen koskettimen tuottamaa perusraapaisua vielä vahvistettaisiin erikseen riippuen siitä voimasta/nopeudesta, jolla kosketinta painetaan.

Arvostelijan sana

Leiviskän sävellysten saamaa vastaanottoa havainnollistetaan lukuisilla lainauksilla sanomalehtiarvosteluista. Ne kuvastavat tietysti yhtä paljon kohdetta kuin kirjoittajaakin. Pienessä maassa vain asiantuntijoitten joukko oli pieni ja kaikki tunsivat toisensa. Kirjoittajien oli aseteltava sanansa tarkasti. Jonkin verran asiaa helpotti se, etteivät ketkään kirjoittajat olleet mitään ultramodernisteja.

Leiviskän asema nimenomaan naissäveltäjänä tietysti tulee siellä täällä esiin. Sulho Ranta toteaa arvioinnissaan 1. sinfoniasta Leiviskän viehtymyksen yksityiskohtiin kokonaisuuden kustannuksella ja kysyy: ”Olisiko tämä hienoinen epäloogisuus Leiviskän musiikin naisellinen piirre? Epäkäytännöllisyydenhän ei pitäisi olla tyypillisesti feminiinistä?”

Tarasti ihmettelee kuinka Ranta voi pitää yksityiskohtien runsautta epäkäytännöllisenä: ”Eikö se olepäinvastoin käytännöllistä otten huomioon musiikin soivan pinnan houkuttelevuuden ja vetoavuuden kuulijaan? (…) Jollei Rannan väitteitä voida todentaa millään tavalla partituurista, on kyseessä arvostelma, joka heijastaa yksinomaan Leiviskää ympäröineitä sovinistisia asenteita.”

La romance interrompue

Pastori Hannes Leiviskän perheen neljästä tyttärestä kukaan ei mennyt naimisiin, kolmesta pojasta sentään kaksi. Tarasti tuo esiin sen seikan, että isästään varhain yksin jääneessä sisarussarjassa Helvi vanhimpana joutui toimimaan ikäänkuin huoltajana vielä myöhäisiin vuosiinsa saakka. Avioliitto olisi ollut vielä uusi huoltotehtävä ja kenties este sävellystyölle. Ainoa varteenotettava sulhaskandidaatti oli pianisti Väinö Lahti. Heillä oli jatkuva kontakti sekä Wienissä että Suomessa. Helvin lopullinen hylkäyspäätös tapahtui ilmeisesti kesäkuussa 1931. Hänen päiväkirjassaan on 25.6. merkintä: ”Lähettänyt ratkaisevan päätökseni. Tahdon keskittyä sävellykseeni.”

Tieto oli ilmeisesti kova isku Väinö Lahdelle. Hänen kuoltuaan 1950 lähettivät Lahden leski ja poika ihmeellisen kirjeen Helvi Leiviskälle, jossa he totesivat etteivät olleet Helville katkeria mistään. Vielä pari kuukautta myöhemmin pianistin leski kirjoitti, että Väinö tosiaan lähti pois, mutta että hän on onnellinen, että voitti katkeruutensa sitä ennen.

Väinö Lahti on yksi niistä pianisteista, joiden uraa tai tulkintoja ei ole dokumentoitu järjestelmällisesti. Ei ole tiedossa onko hänen tulkintojaan säilynyt vaikkapa pikalevyillä. Lahti piti ensikonserttinsa 1928 ja esiintyi sittemmin sinfoniaorkesterin solistina. Vuonna 1933 hän esitti radiossa Beethovenin Appassionatan. Sattumalta osui silmään radio-ohjelma, jossa hän esiintyy 9. maaliskuuta 1937 Sakari Heikinheimon kanssa kahden pianon ohjelmalla.

LahtiVäinö

Elokuvamusiikkia

Erityisen ansiokkaasti Tarasti perehtyy Leiviskän säveltämään musiikkiin Nyrki Tapiovaaran elokuvaan Juha. Kyseessä oli ensimmäinen ns. läpisävelletty musiikki täyspitkään suomalaiseen elokuvaan. Linja on sittemmin jatkunut ainakin Kimmo Hakolaan asti, joskaan säveltäjät meidän aikanamme tuskin viitsisivät vaeltaa erämaahan kuvausta seuraamaan kuten Leiviskä Kitkajoen yläjuoksulle.

Tarasti toteaa, että Juha-elokuvan tempo on verkkainen. Tapiovaara on tavoittanut eräänlaisen  Theodor Adornon termiä käyttäen ’arkaaisen mykkyyden’. Leiviskän musiikin tärkeys tulee ymmärrettäväksi sen heijastaessa elokuvan henkilöitten sisäistä monologia. ”Parempaa säveltäjää kuin Leiviskä Tapiovaara ei olisi voinut saada, sillä Leiviskän musiikin ilmaisu oli aina luonteeltaan enemmän intro- kuin ekstorverttia, se karttaa ulkonaista pittoreskiutta, johon Madetoja ajautuu oopperakonventioiden mukaisesti tanssikohtauksissaan.”

Kun Juhan musiikki oli, Tarastia lainaten, pioneerityö suomalaisen elokuvamusiikin historiassa samoin kuin naisten musiikin alalla voitaneen esittää toivomus: Elokuvan musiikki pitäisi tallentaa uudestaan ja sovittaa tempot restauroituun kopioon.

Lopuksi

Eila Tarastin teos Helvi Leiviskästä on hieno ja monipuolinen saavutus, itseasiassa monien vuosien työn tulos. Teksti on elävöitetty kuvituksella ja nuottiesimerkeillä. Tekstikoko on silmälle mukava ja ladonta loogista. Kunnolla sidottua kirjaa on mukava lukea pitkästä aikaa, ei ole tarvetta hakata moukarilla jokaista aukeaa tasaiseksi. Teoksen otsikko ”Nouse ole kirkas” tuo etsimättä mieleen Joonas Kokkosen elämäkerran ”Voiko varjo olla kirkas”. Näitä kahta säveltäjää elähdytti  taidemusiikin kirkollisen alkuperän perintönä ajatus siitä , että jokin oli oikein ja jokin väärin. Diabolus in musica kummitteli taustalla, mutta salli hienojen sävelteosten tuottamisen.

— Petri Sariola

 

 

 

 

RSO juhlii 100-vuotiasta Suomen Muusikkojen Liittoa kantaesittämällä Antti Auvisen Turbo Arian

Antti Auvinen

Antti Auvinen

RSO esittää 90-vuotisjuhlakaudellaan yhteensä yhdeksän kantaesitystä, joista 24.11. on vuorossa Antti Auvisen teos Turbo Aria. Uusi teos on Yleisradion ja 100. toimintavuottaan juhlivan Suomen Muusikkojen Liiton yhteistilaus. Lisäksi konsertissa kuullaan Suomen ensiesityksenä Anders Hillborgin toinen viulukonsertto, jonka solistina esiintyy Lisa Batiashvili. Ylikapellimestari Hannu Linnun johdolla ohjelmassa on myös Erkki Melartinin Traumgesicht ja Aleksandr Skrjabinin Ekstaasin runoelma. Myöhäisillan kamarimusiikissa RSO:n puhaltajat esittävät Joonas Kokkosen puhallinkvinteton.

Konsertti lähetetään suorana lähetyksenä Yle Radio 1:ssä ja verkossa yle.fi/areena. Konsertin taltiointi nähdään kahdessa osassa Yle Teeman RSO Musiikkitalossa -ohjelmassa 3.12. ja 10.12. ja uusintana Yle TV1:ssä 9.12. ja 16.12.

Suomen Muusikkojen Liitto ry on vuodesta 1917 toiminut muusikkojen ammattijärjestö, johon kuuluu noin 3 300 jäsentä. Jäsenistössä on niin orkesterimuusikkoja kuin musiikin eri sektoreilla työskenteleviä freelancereitä. Liitto huolehtii alan yleisestä edunvalvonnasta vaikuttamalla mm. kulttuuripolitiikkaan ja lainsäädäntöön.

Antti Auvinen on tehnyt uuteen teokseensa monta lyhyttä samplea vanhoista oopperoiden ja kansansävelmien levytyksistä vuosilta 1904–1914. Näitä käsittelemällä hän on luonut looppien, rutinoiden ja liukujen äänimaailman, josta syntyy jännittäviä ääniä, sointeja ja rytmejä. Sampleilla Auvinen haluaa viitata mm. aikaan, jolloin ihmiset joutuivat lähtemään Suomesta pois toteuttamaan unelmiaan.

Anders Hillborgin tie taidemusiikin säveltäjäksi on kulkenut kuorolaulun, vapaan improvisaation sekä pop- ja rockmusiikin myötä. Jotain näistä kaikista on jäänyt muistumiksi hänen nykyiseenkin sävelkieleensä. Toinen viulukonsertto sai kantaesityksensä vuosi sitten Tukholmassa myös RSO:n kanssa esiintyvän Lisa Batiashvilin soittamana. Parikymmentä vuotta aiemmin sävellettyyn ensimmäiseen konserttoon verrattuna 2. viulukonserton soolo on rauhallisempi ja sisäistyneempi, mutta seassa on aina yllättäviä käänteitä.

Georgialaissyntyinen Lisa Batiashvili voitti toisen palkinnon Jean Sibelius -viulukilpailussa vuonna 1995, jolloin hän oli vasta 16-vuotias. Batiashvili on sittemmin soittanut ympäri maailmaa huippuorkesterien solistina, mm. New Yorkissa, Bostonissa, Chicagossa, Berliinissä ja Lontoossa. Kuluvalla kaudella hän toimii Rooman Santa Cecilia -akatemian nimikkotaiteilijana ja julkaisee Prokofjevin kahden viulukonserton levytyksen.

24.11. klo 19
Perjantaisarja 6
Muusikkojen liitto 100 vuotta

Hannu Lintu, kapellimestari
Lisa Batiashvili, viulu
Erkki Melartin: Traumgesicht op. 70
Anders Hillborg: Viulukonsertto nro 2, ensiesitys Suomessa
Antti Auvinen: Turbo A, kantaesitys (Ylen ja Suomen Muusikkojen Liiton tilaus)
Aleksandr Skrjabin: Ekstaasin runoelma op. 54

Myöhäisillan kamarimusiikki:
Yuki Koyama, huilu,
Jorma Valjakka, oboe
Giuseppe Gentile, klarinetti
Otto Virtanen, fagotti
Jukka Harju, käyrätorvi
Joonas Kokkonen: Puhallinkvintetto

Turun filharmonisen orkesterin kevätkausi on omistettu pianolle

Kuningasbasso
Kauden avaavat torstaina 11. ja perjantaina 12.1. klo 19 maestro Leif Segerstam sekä kuningasbasso Matti Salminen. Avajaiskonserteissa kuullaan Beethovenin EgmontMax Regerin sävelruno Die Toteninsel sekä Modest Musorgskin Kuoleman lauluja ja tansseja. Voimakas ja dramaattinen Egmont perustuu Johann Wolfgang von Goethen samannimiseen näytelmään. Yksi suosituimmista näyttämömusiikin teoksista kertoo kreivi Egmontin 1500-luvun sankarillisesta elämästä. Matti Salminen on yksi aikamme merkittävimmistä bassolaulajista. Edellisen kerran Salmista kuultiin Turun konserttitalossa elokuussa 2017 Turun musiikkijuhlien Parsifal-konserteissa.

Pianon kevät!
Keväällä kuullaan kuutta pianosolistia kuudessa konsertissa. Perjantaina 2.3. Paavali Jumppanen tulkitsee Brahmsin jämerän pianokonserton konsertissa, jossa kuullaan myös ylikapellimestari Leif Segerstamin johtamana hänen sinfoniansa nro 311 kantaesitys. Jumppanen esiintyy myös kamarimusiikkikonsertissa Tour de force la 3.3. New York Timesin “Islannin Glenn Gouldiksi” nimeämä virtuoosipianisti Víkingur Ólafsson esittää torstaina 8.3. niin ikään islantilaisen kapellimestari-säveltäjä Daníel Bjarnasonin Processions-teoksen. Teos tarjoaa rytmisiä yllätyksiä ja maagissävytteisiäkin sävelharmonioita koko pianon rekisterin laajuudelta. Pianisti Eldar Nebolsin esiintyy yhdessä orkesterin huippusuositun päävierailija Julian Rachlinin kanssa ja tulkitsee Beethovenin pianokonserton nro 4 torstaina ja perjantaina 15.–16.3. Norjalainen pianisti Håvard Gimse tarttuu perjantaina 6.4. Griegin pianokonserttoon. Olli Mustonen taituroi tuplaroolissaan pianistina ja kapellimestarina ja esittää torstaina ja perjantaina 19.–20.4.  Mozartin 26. pianokonserton, lisänimeltään ”Kruunajaiskonsertto”. Säteilevä Martina Filjak tulkitsee Ravelin pianokonserton perjantaina 18.5. Mikko Heiniön 70-vuotisjuhlakonsertissa.

Päävierailija Julian Rachlinin konserteissa klassisen musiikin hittejä
Julian Rachlin johtaa filharmonikoita kevään aikana kahdesti. Torstaina ja perjantaina 15.–16.3. kuullaan wieniläisklassismin ihastuttavia helmiä ja huhtikuussa 12.–13.4. Rachlin nähdään tuplaroolissa kapellimestarina ja viulistina. Konsertissa Rachlin tulkitsee Tšaikovskin elämäniloisen viulukonserton D-duuri.

Julian Rachlinin kaksivuotinen päävierailijasopimus astui voimaan syksyllä 2017. Syksyllä Rachlin esiintyi TFO:n kanssa konserteissa La dolce vita 9.–10.11. Ennen nimitystään Turun filharmonisen orkesterin päävierailijaksi Rachlin on esiintynyt orkesterin kanssa kolmesti: keväällä 2015, keväällä 2016 ja keväällä 2017. Turkulaisyleisö on ottanut Julian Rachlinin omakseen, ja kaikki Rachlinin konsertit ovat olleet lähes poikkeuksetta loppuunmyytyjä.

Nuorta voimaa
Helmikuussa kisailevat sellistit ja toukokuussa nuoret solistit – keväällä Turun filharmonisen orkesterin solisteiksi nousee maamme taitavimpia nuoria sellistejä ja tulevaisuuden tähtisolisteja. Huippusuosittu Klaus Mäkelä johtaa Sellokilpailun finaalikonsertit ja RSO:n soolokäyrätorvisti sekä useissa orkesterissa kapellimestarina vieraillut József Hárs Nuorten solistien konsertin. Turun XIII Sellokilpailun finaali järjestetään torstaina ja perjantaina 22.–23.2. klo 19 Konserttitalossa ja Nuorten solistien konsertti keskiviikkona 9.5. klo 19 Sigyn-salissa.

Muusikoiden omia ohjelmia

Katedraali soi -konsertissa torstaina 8.2. klo 19 Tuomiokirkossa kuullaan Turun filharmonisen orkesterin muusikoiden suunnittelema ohjelma. Konsertissa soittavat viulistit Maija Kontunen, Ilana Gothóni, Marjaana Holva, Susanna Suorttanen ja Juha Viljanen sekä sellisti Roi Ruottinen. Konsertti koostuu Vivaldin ja Händelin tunnelmallisimmista konsertoista. Konsertti alkaa olympiavuoteen 2018 sopivalla Vivaldin vauhdikkaalla ja voitokkaalla L´Olimpiade-oopperan alkusoitto-sinfonialla. Muusikoiden omia ohjelmakokonaisuuksia kuullaan myös kauden kamarimusiikkikonserteissa, joita on keväällä kolme: Tour de force lauantaina 3.3., 360° sunnuntaina 8.4. ja Fannyn muistolle sunnuntaina 6.5.

”Vuonna 2018 tulee kuluneeksi 340 vuotta Vivaldin syntymästä. Lisäksi 2018 on olympiavuosi, joten L´Olimpiade sopii teemaan hyvin. Vivaldilla on paljon teoksia ja todella hienoja tuntemattomampiakin konserttoja, mutta niitä ei kovin usein esitetä. On myös hienoa, kun orkesterin omat hyvät soittajat pääsevät solisteiksi”, kommentoi Maija Kontunen, jolla on päävastuu Katedraali soi -konsertin ohjelmistosuunnittelusta.


Åbo filharmoniska orkesters vårsäsong är tillägnad pianot

Basarnas kung
Säsongen inleds torsdagen 11.1 och fredagen 12.1 kl. 19 med maestro Leif Segerstam och basarnas kung Matti Salminen. Vid inledningskonserten spelas Ludwig van Beethovens Egmont, Max Regers tondikt Die Toteninsel samt Modest Musorgskijs Dödens sånger och danser. Den starka och dramatiska Egmont är baserad på Johann Wolfgang von Goethes skådespel med samma namn. Verket hör till den mest populära scenmusiken och berättar om greve Egmonts hjältemodiga liv under 1500-talet. Matti Salminen hör till vår tids viktigaste bassångare. Han uppträdde senast i Åbo konserthus i augusti 2017 på Åbo musikfestspels Parsifal-konserter.

Pianots vår!
Under våren uppträder sex pianosolister på sex konserter. På fredag 2.3 tolkar Paavali Jumppanen Brahms robusta pianokonsert vid en konsert, under vilken chefdirigenten Leif Segerstam även dirigerar uruppförandet av sin symfoni nr 311. Jumppanen uppträder även under kammarmusikkonserten Tour de force lördag 3.3. Den virtuosa pianisten Víkingur Ólafsson, av New York Times kallad för ”Islands Glenn Gould”, framför torsdag 8.3 verket Processions av sin isländske landsman, dirigenten och tonsättaren Daníel Bjarnason. Verket bjuder på rytmiska överraskningar och magiskt färgade tonharmonier över hela pianots register. Pianisten Eldar Nebols uppträder tillsammans med orkesterns mycket populäre förste gästdirigent Julian Rachlin och tolkar Beethovens pianokonsert nr 4 torsdag 15.3 och fredag 16.3. Fredagen 6.4 tar den norske pianisten Håvard Gimse sig an Griegs pianokonsert. Olli Mustonen är pianist och dirigent i sin dubbelroll, och på torsdag 19.4 och fredag 20.4 framför han Mozartspianokonsert nr 26, kallad ”Kröningskonserten”. Den strålande Martina Filjak uttolkar Ravels pianokonsert fredagen 18.5 vid Mikko Heiniös 70-årsjubileumskonsert.

Förste gästdirigent Julian Rachlins konserter bjuder på den klassiska musikens hittar

Julian Rachlin dirigerar filharmonikerna två gånger under säsongen. Torsdag 15.3 och fredag 16.3 får vi njuta av förtjusande wienklassicistiska pärlor och den 12-13.4. ser vi Rachlin i dubbelroll som dirigent och solist. Under konserten tolkar Rachlin Tjajkovskijs levnadsglada violinkonsert D-dur.

Julian Rachlins två-åriga avtal som förste gästdirigent trädde i kraft hösten 2017. Innan utnämningen till Åbo filharmoniska orkesters förste gästdirigent har Rachlin uppträtt tre gånger med orkestern. Åbopubliken har tagit Julian Rachlin till sig, och alla hans konserter har varit i princip slutsålda.

Ung kraft
I februari tävlar cellisterna och i maj de unga solisterna – under våren uppträder vårt lands duktigaste unga cellister och framtidens stjärnsolister som solister med Åbo filharmoniska orkester. Den populära Klaus Mäkelä dirigerar Cellotävlingens finalkonserter och RSO:s solovalthornist József Hárs, som gästat flera orkestrar som dirigent, dirigerar Unga solisters konsert. Åbo XIII Cellotävlings final arrangeras torsdag 22.2 och fredag 23.2 kl. 19 i Konserthuset och Unga solisters konsert onsdag 9.5 kl. 19 i Sigynsalen.

Musikernas egna program
Programmet för Katedralen klingar-konserten torsdag 8.2 kl. 19 i Domkyrkan är planerat av Åbo filharmoniska orkesters musiker. Vid konserten uppträder violinisterna Maija KontunenIlana GothóniMarjaana HolvaSusanna Suorttanen och Juha Viljanen samt cellisten Roi Ruottinen. Konserten består av Vivaldis och Händels stämningsfulla konserter. Konserten inleds med den för olympiaåret 2018 lämpliga fartfyllda och segerrika uvertyrsymfonin till Vivaldis opera L’Olimpiade. Musikernas egna program hör vi även vid säsongens tre kammarmusikkonserter: Tour de force lördagen 3.3, 360° söndagen 8.4 och Till minne av Fanny söndagen 6.5.

”År 2018 har det gått 340 år sedan Vivaldi föddes. Dessutom är 2018 ett olympiaår, så L’Olimpiade passar bra in i temat. Vivaldi har en stor produktion och verkligt fina, även okända konserter, men de framförs rätt sällan. Det är även fint att orkesterns egna duktiga musiker får en chans att uppträda som solister”, kommenterar Maija Kontunen som har helhetsansvaret för programplaneringen av Katedralen klingar-konserten.

Sibelius-Akatemiassa koulutettu taidejohtamisen ammattilaisia 20 vuotta

Taideyliopiston Sibelius-Akatemian Arts Management -koulutus täyttää 20 vuotta. Sen kunniaksi julkaistaan kirja, joka pureutuu taidejohtamisen ja yrittäjyyden ajankohtaisiin teemoihin niin kansallisesta kuin kansainvälisestäkin näkökulmasta. Teoksen Making Sense of Arts Management: Research, Cases and Practices kirjoittajat ovat kaikki jollakin tavoin vaikuttaneet Arts Management -koulutuksen kehittämiseen – joko opiskelijoina, opettajina tai tutkijoina.

Sibelius-Akatemiaan perustettiin kansainvälinen Arts Management -maisteriohjelma vuonna 1997. Tätä ennen Sibelius-Akatemian täydennyskoulutus oli jo useana vuonna järjestänyt kursseja muun muassa managerointiin ja musiikkibusineksen johtamiseen liittyen. Koulutus on koko ajan painottunut taideorganisaatioiden johtamiseen. Tärkeää on ollut yhdistää teoria ja käytäntö opiskelijalle mielekkääksi kokonaisuudeksi. Kahdenkymmenen vuoden aikana maisteriohjelmassa on koulutettu lähes 200 taidejohtamisen ammattilaista. Nykyisessä englanninkielisessä Arts Management -koulutuksessa korostuu kulttuuriyrittäjyys, ja opiskelijoista noin 10% toimiikin alan yrittäjinä.

– Opiskelijoiden taidejohtamisen ja yrittäjyyden osaaminen on vuosien varrella noussut huimasti ja ala on ammattimaistunut. Meillä on ollut opiskelijoita 25:stä eri maasta, mikä on vahvistanut koulutuksemme kansainvälisyyttä. Yrittäjyyttä, rahoitusosaamista sekä yhteiskunnallista vaikuttavuutta painottamalla olemme pyrkineet vastaamaan taide- ja kulttuurialan muutoksiin, toteaa Arts Management -koulutuksen ainejohtaja, professori Tanja Johansson.

Koulutus valmistaa opiskelijoita ymmärtämään taidealan rakenteita, toimijoita ja muuttuvia olosuhteita sekä käyttämään osaamistaan taidealan erilaisissa hallinnointi- ja johtamistehtävissä. Maisteriopinnot antavat valmiudet myös jatko-opintoihin. Ensimmäinen taidejohtamisen tohtori valmistui vuonna 2017, ja alan jatko-opinnot ovat vakiinnuttaneet paikkansa Taideyliopiston tohtorikoulutuksessa.