Amfion pro musica classica

Author Archives: Paul

arvio: Romantiikan loistoa Ritarihuoneella

Risto-Matti Marin oli yksi konsertin pianisteista

Risto-Matti Marin oli yksi konsertin pianisteista

Suomen Chopin-Seura oli saanut ajatuksen järjestää Ritarihuoneella konsertin stipendirahastonsa hyväksi yhteistyössä Steinway-tehtaan kanssa, joka oli lainannut saliin upean D-mallin flyygelin. Talossa ei ole nimittäin vielä ikiomaa flyygeliä, joskin toivotaan, että sellainen pian saadaan ja joku taho ryhtyy tärkeän kulttuurihankkeen sponsoroijaksi. Ritarihuone on nimittäin konserttisalina sinänsä varsin attraktiivinen, sen juhlavat vaakunaseinät virittävät mielen oikealle aaltopituudelle – erityisesti ottamaan vastaan klassis-romanttisen musiikin sanomaa. Ohjelman olivat koonneet professori Erik T. Tawaststjerna ja Hui-Ying Liu vaihtelevasti kolmeen säveltäjään keskittyen: Schubertiin, Chopiniin ja Lisztiin. Schubertia edustivat Tawaststjernojen duon alkusoittona tulkitsema Fantasia f-molli täynnä wieniläistä Sehnsuchtia ja tanssillisuutta, nähtynä ikään kuin etäisinä muistumina. Se on hieno duo, kuin yksi soittaja lavalla. Toinen Schubert-numero, Es-duuri-impromptu, taas kuului Risto-Matti Marinin osastoon. Se on kaikkien tuntema hieman etydimäinen karakterikappale, joka astuu ulos raameistaan lopun accelerandossa ja kiihkossa. Erik T. Tawaststjerna juonti koko konsertin englanniksi.

Mutta Schubertien väliin sijoittui valikoima Chopinin etydejä. Tämän vaativan tehtävän oli ottanut Marko Mustonen, varsinainen virtuoosi, Kajaanista tätä nykyä, mutta takanaan nuoresta iästä huolimatta loistava ura kansainvälisillä lavoilla. Hän on etydeissä elementissään, koska nauttii vaikeuksista ja vauhdin hurmasta. Mutta hänen tulkinnoissaan on huomattavaa, miten hän hallitsee tekstuurin myös esteettisesti, osaten vetäytyä oikeissa paikoissa ’eksistentiaaliselle’ tasolle, hiljentäen virtuositeetin äkkiä pianissimoon jonkinlaisena understatementina. Tällainen oli C-duurietydi kaikessa briljanssissaan. As-duurietydin ’tuulikannel’ -melodia oli johtavana äänenä, tämä oli sitä Jan Hoffmanin kuuluttamaa Schönheit und Poesie, kauneutta ja runoutta, kuten hän kerran sanoi kurssillaan. Cis-mollietydi oli tempoltaan ääripäässä ja suorastaan päällekäyvä. Sille vastakohdan muodosti Ges-duurietydin perhosmainen kuviointi mustilla koskettimilla. As-duurietydi op. 10 on erittäin vaikea, koska aksentointi tunnetusti koko ajan vaihtelee kaksi- ja kolmijakoisen ja staccatojen välillä, väliääni saa laulaa E-duuritaitteessa peukalolla. Kun koko konsertin teemana oli ’Rakkaus ja vallankumous’, oli selvä, että lopuksi tulisi Vallankumousetydi. Marko Mustosta on saatava useammin pääkaupungin lavoille. Sitä paitsi hän on musiikkitieteen maisteri. Lisztin transsendenttietydi Villi metsästys oli kuin ylimääräinen numero, metsästystopokset vietynä tekniikan tuolle puolelle.

Väliajan jälkeen palattiin Chopiniin, ja Marin soitti Barcarollen, samettisella soinnilla, kohottaen keskitaitteen ilmeikkääseen huipennukseen. Lisztin Petrarca-sonetti osoitti, miten Liszt ei ole koskaan pelkkää sointia ja tekniikka, vaan kaikki on ilmaisevaa, takana on aina koko romantiikan literääri kulttuuri. Marin on myös kuin kotonaan näissä romantiikan keskeisissä nimissä, ja itse asiassa tuli ajatelleeksi, miten klassinen oli sekä Schubertin että Chopinin musiikki-ihanne. Chopin aloitti aina säveltämisen soittamalla ensiksi tunnin Bachia.

Viimeisenä numerona oli Irina Zahharenkovan, virolaisen pianistin soittama Chopinin h-mollisonaatti. Hän oli uusi tuttavuus vaikka huomasin, että hän oli juuri esittänyt Tshaikovskin erittäin vaikeaa pianotrioa toisella lavalla Helsingissä. Zahharenkova on saanut erinomaisen koulutuksen ja Chopin pysyi ehdottomasti sonaattimuodon rajoissa. Hän fraseeraa ilmeikkäästi ja antaa jokaisen teeman kasvaa ja kehittyä kuin omassa rauhassaan. Tässä ei ollut mitään hysteriaa, johon tekstuuri saattaa monen myös houkuttaa. Kun kuuli hänen melodista linjaansa tuli ehdottomasti mieleen Marcel Proustin puhe ’Chopinin pitkäkaulaisista teemoista’. Hänen soitossaan basson akordit eivät milloinkaan häiritse musiikin vokaalista linjaa ja sen sukulaisuuttaa italialaiseen oopperaan. Zahharenko antaa koruilulle aikaa, mutta finaalin presto oli myös hurjaa menoa, mutta: aina kuitenkin ohjakset käsissä.

Ritarihuoneen salista noin puolet oli käytössä, flyygeli sijoitettuna toiseen päähän, jolloin saatiin akustiikaltaan suotuisa pitkulainen tila. Yleisössä oli runsaasti helsinkiläistä tunnettua musiikkiväkeä, entisiä Sibelius-Akatemian rehtoreita ja pianisteja.

— Eero Tarasti

Konsertti Suomen Chopin-yhdistyksen stipendirahaston hyväksi
Ritarihuone, Helsinki, 5.2.2018 klo 19

Juontajana Professori Erik T. Tawaststjerna
Chopin, Liszt, Schubert
Hui-Ying Liu, Risto-Matti Marin, Marko Mustonen, Erik T. Tawaststjerna ja Irina Zahharenkova, piano

Myös Piotr Anderszewski peruuttaa – tilalla RSO:n solistina esiintyy Víkingur Ólafsson

Kapellimestari Lionel Bringuierin lisäksi myös pianisti Piotr Anderszewski on joutunut peruuttamaan esiintymisensä RSO:n kanssa 7.-8.2. sairastumisen takia. Uudeksi solistiksi saatiin Islannin Glenn Gouldiksi kutsuttu Víkingur Ólafsson. Kapellimestarina Bringuieria paikkaa Klaus Mäkelä.

Ohjelmasta jää pois Esa-Pekka Salosen Helix ja Rimski-Korsakovin Scheheradzade ja tilalla kuullaan Schumannin Alkusoitto, scherzo ja finaali sekä Sibeliuksen 2. sinfonia. Solistinumerona säilyy Mozartin pianokonsertto nro 24.

Konsertti 7.2. lähetetään suorana lähetyksenä Yle Radio 1:ssä ja verkossa yle.fi/areena. Konsertti nähdään kahdessa osassa Yle Teeman RSO Musiikkitalossa -ohjelmassa 11.2. ja 18.2. ja uusintana Yle TV1:ssä 17.2. ja 24.2.

Juilliardin musiikkikorkeakoulusta valmistunut Víkingur Ólafsson on yksi sukupolvensa kiinnostavimmista pianisteista. New York Timesin kriitikko Anthony Tommasini kutsui häntä Islannin Glenn Gouldiksi elokuisen New Yorkin konsertin jälkeen ja Gramophone puolestaan kuvaili islantilaista ”hengästyttävän nerokkaaksi pianistiksi” Philip Glass -levyn julkaisun yhteydessä.

Voitettuaan kaikki mahdolliset musiikkipalkinnot kotimaassaan, Ólafsson teki kansainvälisen läpimurtonsa solmittuaan merkittävän levytyssopimuksen Deutsche Grammophonin kanssa 2016. Tuolloin levytetyn Glass -levyn jälkeen tänä vuonna julkaistaan Bachin pianoteoksia sisältävä taltiointi.

Kuluvalla kaudella Ólafsson esiintyy mm. Los Angelesin filharmonikoiden, Hampurin radion sinfoniaorkesterin, Japanin radion sinfoniaorkesterin ja Berliinin konserttitalon orkesterin solistina. Resitaaleja hän pitää mm. Kölnin filharmoniassa, Hampurin Elbphilharmoniessa, Wienin Konzerthausissa ja Lontoossa. Ólafsson on myös ruotsalaisen Vinterfest -tapahtuman, Reykjavik Midsummer Music -festivaalin ja Icelandic Weekend at Liepaja -musiikkiviikonlopun taiteellinen johtaja.

Ólafsson on tunnettu nykymusiikin tulkki ja hän on työskennellyt läheisesti mm. Philip Glassin ja Daníel Bjarnasonin kanssa. Viime kaudella hän esitti Haukur Tómassonin uuden konserton Los Angelesin filharmonikkojen ja Esa-Pekka Salosen johdolla.

Klaus Mäkelä korvaa Lionel Bringuierin RSO:n konserteissa 7.-8.2. 

Kapellimestari Lionel Bringuier on joutunut peruuttamaan esiintymisensä  Radion sinfoniaorkesterin kanssa 7.-8.2. ja hänen tilallaan orkesteria johtaa Klaus Mäkelä. Ohjelmasta jää pois Esa-Pekka Salosen Helix ja Rimski-Korsakovin Scheheradzade ja tilalla kuullaan Schumannin Alkusoitto, scherzo ja finaali sekä Sibeliuksen 2. sinfonia. Solistina esiintyy edelleen Piotr Anderszewski, joka tulkitsee Mozartin pianokonserton nro 24.

Klaus Mäkelä (s. 1996) on uusimpia menestyksekkään suomalaisen kapellimestariperinteen jatkajia. Hän opiskeli orkesterinjohtoa Sibelius-Akatemiassa Jorma Panulan johdolla. Myös sellistinä tunnettu Mäkelä voitti toisen palkinnon ja yleisön suosikki -erikoispalkinnon Turun XII sellokilpailussa vuonna 2014. Hän on esiintynyt monien suomalaisien sinfoniaorkestereiden solistina sekä kamarimuusikkona tärkeimmillä suomalaisilla musiikkijuhlilla.

Kuluvalla kaudella hän debytoi merkittävien orkesterien kapellimestarina ympäri Eurooppaa, Pohjoismaita, Yhdysvaltoja, Kanadaa ja Japania. Syksyllä 2018 hän aloittaa Ruotsin radion sinfoniaorkesterin päävierailijana ja Tapiola Sinfoniettan taiteellisena partnerina. Illan konsertti on Mäkelän debyytti myös RSO:n johtajana.

Ensi kaudella Mäkelä vierailee johtamassa mm. Minnesotan ja Galician sinfoniaorkestereita, Tokion kaupungin sinfoniaorkesteria, Hampurin radion sinfoniaorkesteria sekä Tukholman, Helsingin, Tampereen ja Turun filharmonikkoja.

Suomen Kansallisoopperassa (SKOB) Mäkelä johti Mozartin Taikahuilun joulukuussa. Hänet nimitettiin myös Esa-Pekka Salosen assistenttikapellimestariksi SKOB:n Wagnerin Ring-produktioon, joka alkaa vuonna 2019.

Klaus Mäkelä johtaa Rossinin Stabat Materin Urkuyö ja Aarian avajaiskonsertissa

Gioacchino Rossinin mestariteos Stabat Mater kuullaan Urkuyö ja Aaria -festivaalin avajaiskonserteissa 7. ja 8. kesäkuuta Tapiolan kirkossa. Konsertit järjestetään yhteistyössä Urkuyö ja Aarian, VocalEspoo-festivaalin ja Tapiola Sinfoniettan kanssa. Teoksen esittää huippukokoonpano, jossa kapellimestari Klaus Mäkelän johdolla solisteina laulavat Aurora Marthens, sopraano, Tuija Knihtilä, mezzosopraano, Tuomas Katajala, tenori ja Petri Lindroos, basso. Kuoron muodostavat EMO Ensemble ja VocalEspoon juhlakuoro ja orkesterina soittaa Tapiola Sinfonietta.

Gioacchino Rossini (1792–1868) aloitti Stabat Materin säveltämisen vuonna 1831 lopetettuaan oopperoiden säveltämisen yhtäkkiä 38-vuotiaana. Sävellettyään 39 oopperaa, muun muassa Sevillan parturin, Otellon, Tuhkimon sekä Matka Reimsiin – ja Wilhelm Tell -oopperat uskomattomalla menestyksellä kahden vuosikymmen aikana, hänestä oli tullut aikansa supertähti ja maailman rikkain säveltäjä. Vihdoinkin hän oli vapaa keskittymään lempiharrastukseensa, ruuanlaittoon. Kuitenkin hän alkoi vuonna 1831 madridilaisen arkkidiakonin tilauksesta säveltää kirkkoteosta Stabat Materin tekstiin. Tämä runokokoelma 1200-luvulta kuvaa Jeesuksen äidin Marian tuntemuksia ja tuskaa poikansa ristin juurella.

Lopullinen kymmenosainen versio Stabat Materista valmistui vasta 1841 ja sai ensiesityksensä tammikuun 7. päivä 1842 Pariisissa. Pian tämän jälkeen Gaetano Donizetti johti teoksen Bolognassa myrskyisällä menestyksellä. Teos sai valtavan suosion ympäri Eurooppaa ja jo ensimmäisenä vuonna se esitettiin 29 kaupungissa. Stabat Materista tuli mestariteos, jota muut säveltäjät, muun muassa Richard Wagner, Gabriel Fauré ja Francis Poulenc arvostivat korkealle ja pitivät esikuvanaan. Teoksen tunnetuin osa on tenoriaaria Cujus animam.

Urkuyö ja Aaria -festivaalin kesän 2018 muu ohjelma julkistetaan helmikuun lopulla. Stabat Materin esitysten jälkeen festivaali jatkuu konserteilla Espoon tuomiokirkossa aina torstaisin klo 21 elokuun 30. päivä saakka.

Stabat Mater -konsertit kuuluvat myös 3.–9.6.2018 pidettävän VocalEspoo -festivaalin ohjelmaan.

Gilmore-voittaja Piotr Anderszewski esiintyy RSO:n solistina

Piotr Anderszewski

Piotr Anderszewski

Yllättäväksi ja häkellyttäväksikin tulkitsijaksi kuvailtu pianisti Piotr Anderszewski soittaa Mozartin pianokonserton nro 24 RSO:n solistina 7.–8.2. Musiikkitalossa. Kapellimestari Lionel Bringuierin johdolla ohjelmassa on myös Esa-Pekka Salosen Helix sekä Nikolai Rimski-Korsakovin Scheherazade.

Konsertti 7.2. lähetetään suorana lähetyksenä Yle Radio 1:ssä ja verkossa yle.fi/areena. Konsertti nähdään kahdessa osassa Yle Teeman RSO Musiikkitalossa -ohjelmassa 11.2. ja 18.2. ja uusintana Yle TV1:ssä 17.2. ja 24.2.

Puolalainen Piotr Anderszewski tunnetaan poikkeuksellisen itsekriittisenä ja tinkimättömänä taiteilijana. Hän on saavuttanut aseman yhtenä aikamme arvostetuimmista pianisteista ja sai 2002 pianisteille joka neljäs vuosi myönnettävän suuren Gilmore-palkinnon. Kuluvalla kaudella Anderszewskin ohjelmassa ovat esiintymiset mm. Wienin filharmonikkojen, Lontoon Philharmonia-orkesterin ja Hampurin Elbphilharmonie-orkesterin solistina. Soolokonsertteja hän pitää mm. Amsterdamin Concertgebouwssa ja Lontoon Barbicanissa.

Anderszewski on saanut levytyksistään lukuisin palkintoja ja tunnustuksia. Hänen Szymanowski-levynsä sai 2006 Grammophone-palkinnon parhaasta soitinmusiikin levystä. Hänen Schumann-levylleen myönnettiin 2011 Echo Klassik -palkinto ja 2012 kaksi BBC Music Magazinen palkintoa. Bachin Englantilaisten sarjojen levytys sai 2015 sekä Grammophone-palkinnon että Echo Klassik -palkinnon.

Ranskalainen Lionel Bringuier lukeutuu sukupolvensa kiinnostavimpiin kapellimestareihin. Hän aloitti syksyllä 2014 Zürichin Tonhalle-orkesterin ylikapellimestarina ja musiikillisena johtajana ja päättää kautensa kesällä 2018. Kuluvalla kaudella hän vierailee mm. Leipzigin Gewandhaus-orkesterin, Ruotsin radion sinfoniaorkesterin sekä Gulbenkian-sinfoniaorkesterin johtajana.

Bringuier toimi vuosina 2009–2012 Orquesta Sinfonica de Castilla y Leónin musiikillisena johtajana. Hän on johtanut mm. New Yorkin ja Münchenin filharmonikkoja, Chicagon sinfoniaorkesteria, Clevelandin orkesteria ja Philharmonia-orkesteria.