Hollannin kuninkaallinen Concertgebouw-orkesteri juhlistaa 120-vuotista taivaltaan kymmenellä ilmaiseksi verkosta ladattavalla sinfonialla. Mukana on esimerkiksi Schubertia, Sibeliusta, Mahleria ja Brahmsia.
Sinfoniat löytyvät täältä.
Hollannin kuninkaallinen Concertgebouw-orkesteri juhlistaa 120-vuotista taivaltaan kymmenellä ilmaiseksi verkosta ladattavalla sinfonialla. Mukana on esimerkiksi Schubertia, Sibeliusta, Mahleria ja Brahmsia.
Sinfoniat löytyvät täältä.
Taidekeskus Salmelan järjestämään Merikanto-laulukilpailun karsintaan osallistui 112 laulajaa, joista välierään valittiin 17. Kilpailu järjestetään nyt kolmatta kertaa. Välierään valituissa on seitsemän sopraanoa, neljä mezzosopraanoa, kaksi tenoria, kolme baritonia ja yksi bassobaritoni. Joukossa on sekä jo asemansa vakiinnuttaneita laulajia että tuntemattomampia nuoria lahjakkuuksia, ei kuitenkaan yhtään bassoa. Laulajat valitsi kilpailun tuomaristo eli Aarno Cronvall, Gustav Djupsjöbacka, Cynthia Makris ja Gabriel Suovanen.
Merikanto-laulukilpailun välierä järjestetään 5. heinäkuuta Mäntyharjun kirkossa. Samana iltana myös MTV3-kanavalla kello 18 suorana nähtävään finaaliin valitaan kuusi laulajaa.
Neljän vuoden välein järjestettävä Merikanto-laulukilpailu on tarkoitettu lahjakkaille, jo esiintymiskypsyyttä omaaville nuorille laulajille. Kilpailuun voivat osallistua kilpailuvuonna 34 täyttävät tai sitä nuoremmat Suomen kansalaiset tai Suomessa asuvat muiden maiden kansalaiset. Merikanto-laulukilpailun tavoitteena on Oskar ja Aarre Merikannon mittavan sävellystyön esiin nostaminen.
Joskus konsertti-ilmoituksissa näkee kirjoitettavan fortepiano, joskus taas pianoforte. Onko kyseessä sama soitin?
Cembalisti, pianisti Matias Häkkinen vastaa:
Pianon nimen juuret ovat sen aikanaan vallankumouksellisina pidetyissä ominaisuuksissa. Se on kosketinsoitin, jolla oli mahdollista soittaa hyvin selkeästi sekä pehmeästi että voimakkaasti, eli italiaksi kehittäjänsä Bartolomeo Christoforin sanoin:
”Un Arpicembalo di Bartolomeo Cristofori di nuova inventione, ch fa’ il piano, e il forte, (a’ due registri principali unisoni, con fond di cipresso senza rosa…)”
Tästä siis nimi pianoforte, suomeksi hiljaa-voimakkaasti, joka myöhemmin on monissa kielissä, kuten suomessa, lyhentynyt vain pianoksi, vaikkakin esimerkiksi englanniksi muodollisessa käytössä suositaan edelleen vanhaa muotoa pianoforte ja esimerkiksi italiaksi ja venäjäksi soitinta kutsutaan edelleen tällä samalla alkuperäisellä nimellä. Itse asiassa 1800-luvulle asti monilla kielillä sanat fortepiano ja pianoforte olivat synonyymejä ja erottelun tarve niiden välillä on perua nykyisestä tilanteesta, jossa käytössä on sekä historiallisia että moderneja pianoja.
Suomen kielessä vakiintunut käytäntö on nykyään se, että piano on yleisnimitys kaikille vasarakoneistoisille kosketinsoittimille, mutta jos tahdotaan tehdä ero erilaisten pianosoitinten välille, tarkemmat nimitykset ovat seuraavat: flyygeli tarkoittaa modernia pianoa, jonka kielet ovat vaakatasossa, pystypianon kielet puolestaan ovat pystysuunnassa ja fortepiano merkitsee historiallista pianoa.
Termiä pianoforte ei suomen kielessä käytännöllisesti katsoen tapaa, vaan sen on täysin korvannut lyhenne piano.
Kysy mitä tahansa klassisesta musiikista! Asiantuntijat osoitteessa toimitus(at)amfion.fi vastaavat.
Kölnin vanhin museo Wallraf Richartz esittelee vuoden päästä keväällä ainakin 50 alkuperäistä Antonio Stradivarin rakentamaa jousisoitinta. 5.–21.3.2010 näyttelyssä Myytti ja musiikki on esillä yhdessä paikassa tähän asti suurin valikoima säätiöiden, museoiden ja yksityishenkilöiden omistamia mestarin instrumentteja. Teosten vierelle ripustetaan 1500–1700 -lukujen maalauksia, ja näyttelyn aikana pidetään myös konsertteja joillakin näytteillä olevista soittimista.
Lisätietoja näyttelystä toukokuun The Strad -lehden numerossa.
Teatteriohjaaja Erik Söderblom (s. 1958) on nimitetty Helsingin Juhlaviikkojen toiminnanjohtajaksi 1.5.2009 alkaen. Söderblom ottaa vastuun festivaalin taiteellisesta suunnittelusta ja organisaation johtamisesta. Aiemmin tehtävää on hoitanut Risto Nieminen, joka siirtyy Gulbenkian-säätiön musiikkiosaston johtoon Lissaboniin.
Söderblom siirtyy Juhlaviikoille Teatterikorkeakoulusta, missä hän on hoitanut vararehtorin tehtävää vuodesta 2005 ja toiminut ruotsinkielisen laitoksen näyttelijäntyön professorina vuodesta 2001 lähtien. Samaan aikaan hän on tehnyt teatteri- ja oopperaohjauksia Suomessa ja ulkomailla. Söderblomilla on myös vankka klassisen musiikin tausta: hänen isänsä on kapellimestari Ulf Söderblom ja veljensä viulisti, kapellimestari Jan Söderblom, ja hän on soittanut itse selloa ja pianoa.
”Erik Söderblomilla on erittäin hyvät edellytykset jatkaa ja uudistaa Juhlaviikkojen toimintaa. Teatteriohjaajan ja hallintokokemuksen lisäksi hänellä on vahva musiikkikoulutus. Festivaali on lunastanut paikkansa suomalaisen festivaalikentän kärjessä. Söderblom saa aloittaa kautensa tukevalta taiteelliselta ja taloudelliselta pohjalta”, toteaa säätiön hallituksen puheenjohtaja Kirsi Piha.
”Juhlaviikot on yksi merkittävimpiä Itämeren alueen taidefestivaaleja ja sillä on osaava organisaatio. Olen iloinen voidessani tuoda oman näkemykseni tapahtuman kehittämiseen. Kuluvan vuoden ohjelma on jo suunniteltu ja tähtäimeni on vuodessa 2010 ja siitä eteenpäin,” sanoo Erik Söderblom.