”Saapuessani tuomaroimaan Walter Naumburg -viulukilpailua, tuomarikollegat toivottivat minut tervetulleeksi. Ystäväni [Minnesotan orkesterin konserttimestari] Jorja Fleezanis oli paikalla. Sylvia Rosenberg oli hyvin tahdikas, kuten myös Anahid Ajemian, ja Kyung-Wha Chung […].
Yksi maineikkaista tuomareista, eräänlainen guru, kysyi: ”Kukas sinä olet?” ”Olen Bruce Brubaker”, vastasin, mihin Sylvia hyväntahtoisesti lisäsi: ”Hän on pianistimme.” ”Enpä ole koskaan kuullut”, sanoi guru.
Gurulla oli sinänsä pätevä näkökulma: emmekö haluaisi asiantuntevia viulisteja ja pedagogeja tärkeän viulukilpailun tuomaristoon? Kun Robert Mann kutsui minut tehtävään, ajattelin: ’En osaa soittaa soitinta, edes pidellä sitä käsissäni. En ole koskaan soittanut Brahmsin konserttoa… tai edes ensimmäistä Suzuki-vihkoa!’
Intensiivisen, kapea-alaisen keskittymisen maailmamme vaara on se, kun korkeasti koulutetut eksperttimme näkevät ja kuulevat vain loputtomia yksityiskohtia ja hienovaraisuuksia. Voiko olla, etteivät he joskus näe metsää puilta?”
Pianisti Bruce Brubaker, joka tulee pitämään mestarikurssin Sibelius-Akatemiaan 13.3. (Kuva: sk)
(Pieni katsaus tilastoihin: helmikuussa 2010 Amfion-sivustolla on käynyt ennätyksellisen paljon vierailijoita.Yli 4600 lukijaa, lähes 60 000 luettua artikkelia. Toimitus iloitsee!)
