Toisin kuin ehkä saattaa odottaa konsertilta, jonka ohjelmassa on sävellysoppilaiden ja heidän opettajiensa teoksia, kevään viimeisessä KLANG-sarjan konsertissa ei mestari–kisälli-asettelu juurikaan tuntunut. Monimuotoisuus loisti läpi koko konsertin lähes jokaisen teoksen puhuessa omalla kielellään. Siba-saundi oli taka-alalla. Illan neljä kantaesitystä on kaikki sävelletty kuluneen syksyn ja kevään aikana. Nuoret säveltäjät saivat mahdollisuuden työstää teoksiaan kevään aikana Uusinnan työpajoissa. Yhteistyö oli aistittavissa teoksien sulavuudessa ja uskaliaisuudessa. Read More →
Arvio: Onko muna kanaa viisaampi?
Arvio: On uskottava tulppaanien kasvamiseen
Musiikkitalon naulakoiden luona ja kahvilan puolella jylläsi jännitys jo pari tuntia ennen konsertin alkua, kun yleisö saapui etuajassa katsomaan Luciano Berion Sinfoniasta (1968–69) kertovaa dokumenttia Voyage to Cythera. En itse ehtinyt paikalle, mutta onnekseni elokuva löytyy verkosta. Säveltäjä kollegoineen erittelevät teoksen kolmatta osaa, Mahlerin 2. sinfonian scherzon (In ruhig fließender Bewegung) rangon päälle rakennettua vaikutusten risteystä. Kythera oli aikoinaan vilkas valtakuntien kauppasatama, ja rauhallisen soljuvasta massasta kuulemmekin kahdeksan laulusolistin luoman toripäpätyksen saattelemana lastuja 1900-luvun taidemusiikin koulukuntien lippulaivoista. Tämä konsertin polttopiste oli tänään asetettu siististi säveltäjän kotimaansa musiikin kontekstiin, tai ainakin sen Italian, mikä luki Berion passissa. Teoksella on kuitenkin juurensa muualla kuin yhdessä maassa tai ajassa. Read More →
Arvio: NYKY hätkähdytti jälleen yhteissoinnillaan
NYKY Ensemblen Les spectres du temps -iltama asettaa kovan tason nykymusiikkiin erikoistuneille konserteille, ja konserteille ylipäätänsä. NYKY on Sibelius-Akatemian vahvaluonteisimpia yhtyeitä. Toinen toistaan antoisampia ja ajateltuja kokonaisuuksia tarjoava. Alati vaihtuva kokoonpano ja soittajat eivät juurikaan erinomaista yhteissointia hetkauta. Nuoret muusikot yhteen saattaneilla tahoilla on tarkka vainu. Yhtyeen konsertteja edeltää intensiivinen harjoitusjakso, jonka aikana kokeneet, nykymusiikin tekniikoihin ja estetiikkoihin perehtyneet muusikot opastavat nuoria omaksumaan teoksien luonteet ja sävelkielet. Tänään spektraalimusiikin esittämiseen yhtyeitä perehdytti alttoviulisti Max Savikangas. Hänen laaja mikrotonaalisuuden tuntemuksensa ja spektriharmonioiden käytännön toteuttamisen taitonsa kuului. Siitä hänelle suurkiitos. Hivensävelet eivät kertaakaan pistäneet korvaan, vaan ne olivat selvästi osa harmoniaa. Read More →
Arvio: Missä on lava? Täällä, vaiko teissä?
Kansallisoopperan kaksoisiltaman mis-en-scène korosti talon tehtävää illuusion luojana. Töölöläiseskapismia, sukellusta Herttua Siniparran kuolemankaipuuseen seurasi katsaus oopperakomppanian sielunelämään, ruuveihin ja pultteihin. Read More →
Arvio: Kevät, ennen ja jälkeen
Museomaisuus. Onko kyseessä voimavara; perspektiiviä antava aikakone? Edellispäivän RSO:n konsertin mainingeissa toinen amfionisti pohti sitä miten ”menneen aikakauden omanlaisuus korostuu parhaiten törmäyksessä oman aikamme musiikkiin”. Sama kysymyksenasettelu pätee Kansallisbaletin kolmoisiltamaan, jonka paraatikappaleena poseerasi kaikessa groteskiudessaan 100-vuotisjuhlaansa toukokuussa viettävä Kevätuhri, alkuperäisenkaltaisiin kuoseihin puettuna. Illan kolme kontrastoivaa teosta käsittelivät paitsi tanssin ja musiikin suhdetta eri näkökulmista, mutta selkeästi myös esittelivät Kansallisbaletin taituruutta ja kykyä astua näihin näkökulmiin. Kolme silmäystä nykybalettiin. Read More →