Kapellimestari Dima Slobodeniouk ja sopraano Helena Juntunen tekivät yhteistyötä jo Perttu Haapasen laulusarjan Ladies’ Room kantaesityksessä Musica nova Helsingissä 2007, ja kun kaksikko tiistai-iltana pääsi vauhtiin teoksen parissa, tällä kertaa Helsingin kaupunginorkesterin rinnalla Avanti!n sijaan, ei tarvinnut kauan ihmetellä, millä he olivat ansainneet uusintaesityksensä. Juntunen sähköisti konserttisalin vokaaliakrobatiallaan Jutta Seppisen ja Paul Celanin runojen, Mooseksen laista ja hakukoneesta poimittujen satunnaisotosten, Scotland Yardin pöytäkirjojen sekä itävaltalaistaiteilija Adolf Wölflille omistetun nonsensen parissa. Read More →
Arvio: Satakieliä ja kamareita
Arvio: Persoonallinen pioneeri
Olarin kirkossa havisivat menneellä viikolla urakalla suomalaisen oratoriohistorian lehdet: helluntai-iltana kirkkosalissa soi ensimmäisen suomalaisen oratorion titteliä kantava Ilmari Krohnin Ikiaartehet, kun viikon alussa kirkkosali oli puolestaan toiminut äänitystilana aivan uusimmalle kotimaiselle oratoriomusiikille Iiro Rantalan Jouluoratorion (2011) merkeissä. Krohnin oratorion esitys oli luonnollisesti harvinainen tapaus: kristittyjen vainot Rooman keisarikunnassa lähtökohdakseen ottanut, säveltäjän vaimon, kirjailija Hilja Haahden runoelman muodossa kirjoittama teos sai säveltäjän elinaikana tiettävästi vain kaksi esitystä, eikä ole sittemmin juuri joutunut suomalaisen kirkkomusiikin aarrekammioista päivänvaloon. Read More →
Arvio: Angela Hewitt ja 33 hetkeä Lahdessa
Kanadalaispianisti Angela Hewitt oli mahduttanut Hämeen-vierailulleen myös resitaalin kahden Sinfonia Lahden kanssa esittämänsä konsertin lisäksi. Perjantai-illan ohjelmistona olivat J.S. Bachin ikoniset Goldberg-variaatiot – sehän sopi, etenkin kun edellispäivänä säveltäjämestarin syntymästä oli kulunut tasan 328 vuotta. Lahden musiikkiopiston Kalevi Aho -salin kamariakustiikka loi musisointiin välittömyyttä: soittajan jokainen kosketus piirtyi esille ääriviivojaan myöten, irtonaisena ja kaiun hohdosta riisuttuna. Read More →
Arvio: Orient Express – vuosisadan vaihteita
Pianisti Martti Rautio ja sellisti Marko Ylönen olivat rakentaneet Sibelius-Akatemian konserttisalissa torstaina kuullun ohjelman legendaarisen Idän pikajunan ympärille. Oikeammin tuo murhamysteereistä ja luksuksesta kuuluisa kulkuyhteys Pariisista Istanbuliin kuitenkin toimi vain verukkeena sen reitillä olleiden kulttuurikeskusten 1800- ja 1900-lukujen vaihteen merkittävien taiteilijoiden tutkailuun. Sen voi hyvin nähdä myös yleisempänä symbolina Uusimman ajan muutosvoimien Eurooppaa ja sen lähialueita lähentäneelle kehitykselle, josta konsertin kansainvälisissä keskuksissa, erityisesti Pariisissa ja Wienissä, opiskelleet, oleskelleet tai syntyjään asuneet säveltäjätkin todistavat. Read More →
Arvio: Peili, pilvenpiirtäjä ja purppuravuoret
Radion sinfoniaorkesterin keskiviikko- ja torstaisarjojen konsertit esittelivät kahta omilla lentoradoillaan nousussa olevaa tähteä. Yhteisnumerossa molemmat olivat elementissään: yhdysvaltalainen Alisa Weilerstein tulkitsi Dvo?ákin sellokonserttoa (1895) terävän joustamattomalla ja vapautuneella soinnilla. Santtu-Matias Rouvali ohjaili musiikkia laajakaarisin liikkein ja käytti koko kapellimestarikorokkeen hyödykseen. Rouvali nimitettiin vastikään Tampere filharmonian ylikapellimestariksi ja työtarjouksia ulkomailta satelee tiheään. Weilerstein puolestaan solmi toissa vuonna arvokkaan levytyssopimuksen Deccan kanssa ja lienee seuraavien vuosikymmenien näkyviä sellistinimiä. Read More →