Amfion pro musica classica

Author Archives: Jaani Länsiö

Arvio: Kimaltelevaa kauneutta illan täydeltä

Radu Lupu ei ehkä ole nuoruutensa sormivoimissaan, eikä hän aina ole ihan täsmällinen tai muista jokaista nuottia, mutta nuo asiat tuntuvat täysin sivuseikoilta tasan sillä hetkellä, kun hänen koskettimensa muuttuvat kimmeltäviksi kultahipuiksi. Vaikka Beethovenin konsertot olisivat kuinka tuttuja, tuskin yhtään Lupun kaltaista uudistusmielistä näkemystä oli kuultu ennen Suomalaisen kamariorkesterin lauantaista konserttia. Read More →

Arvio: Suuren luokan elokuvakokemus

Vanha ja liian usein toistettu valhe ”elokuvan musiikki on hyvää silloin kuin sitä ei huomaa” muuttui emävalheeksi perjantaina Musiikkitalossa. Radion sinfoniaorkesterin elokuvakonsertti oli kuin kurkistus musiikkiraidan äänitykseen pimeässä studiossa, jossa mykkänä välkkyvä kuvanauha jakaa aistikokemukset kahtia kuulon ja näön yhteispeliksi. Musiikki oli kaikkea muuta kuin huomaamaton elementti suuren orkesterin pauhatessa täydellä voimalla. Ei tällaista koe missään elokuvateatterissa nykyään. Read More →

Juhlaviikot tuo huippuja Musiikkitaloon

Vuotuinen loppukesän monitaiteellinen festivaali Helsingin Juhlaviikot tuo Musiikkitaloon huippuorkestereita vuosina 2012-2014. Ensimmäinen erikoisvierailu koetaan jo elokuun lopulla kahdessa konsertissa 25-26.8, kun Leipzigin Gewandhaus-orkesteri Riccardo Chaillyn johdolla soittaa Mendelssohn-ohjelman. Solistina kuullaan viulisti Nikolaj Znaideria. Toisessa konsertissa kuullaan Mahleria ja Messiaenia.

Loppusyksyllä 17.11. Musiikkitalo saa vieraakseen kenties maailman legendaarisimman orkesterin, Berliinin filharmonikot, jota johtaa brittiläinen Sir Simon Rattle.

Kommentti: Konserttiyleisön esiinmarssi


Lähikuukausina on saatu lukea kummallisia tapauksia yleisön edesottamuksista yleensä niin hillityissä tapahtumissa kuin sinfoniakonserteissa. Read More →

Levyarvio: Sellosonaattiottelu!


ALKAN & CHOPIN
sonaatit sellolle ja pianolle
Job Ter Haar, sello
Vaughan Schlepp, piano (Erard 1846)
Quintone

Viimeaikainen innostus periodisoitinten ja romantikkosäveltäjien naittamiseksi sai minut tarttumaan kolme vuotta sitten ilmestyneeseen Quintonen levyyn. Frederic Chopinin ja Chalres-Valentin Alkanin sellosonaatit tarjoavat hyvän verrokin Onyxin melko tuoreelle levylle (Chopinin ja Mendelssohnin sellosonaatit), joka sai vakuuttumaan nykytrendin toimivuudesta. Read More →