Amfionin Jari Kallio raportoi tuoreeltaan Berliinin filharmonikkojen tämänviikkoisesta täysosumasta, jossa Brahmsin kolmas sinfonia ja Debussyn La Mer saivat rinnalleen Georg Friedrich Haasin tilausteoksen kantaesityksen.
Johannes Brahms (1833–1897) on ainakin minulle se säveltäjä, joka ensimmäisenä assosioituu mieleen Berliinin filharmonikoista. Ja miksipä ei, onhan orkesteri esittänyt ja levyttänyt säveltäjän sinfonista tuotantoa varsin ahkerasti. Herbert von Karajan ehti levyttää Brahmsin sinfoniat kolmesti orkesterin kanssa, kun taas Claudio Abbado teki oman syklinsä heti ylikapellimestarikautensa alussa. Nikolaus Harnoncourtin erinomaisen raikas kokonaislevytys ilmestyi säveltäjän satavuotisjuhlan aikoihin, ja Sir Simon Rattlen tyylikäs konserttitaltiointeihin perustuva sykli julkaistiin viitisen vuotta sitten.
Levytysten perusteella Rattlen Brahmsista on muodostunut kiehtova yhdistelmä periodisoiton mestarien, kuten Harnoncourtin ja Sir John Eliot Gardinerin sekä toisaalta Wilhelm Furtwänglerin ja Karajanin päiviltä periytyvän berliiniläistradition parhaita puolia. Read More →