Mikä tekee ns. ’klassisesta’ musiikista niin kestävästi suosittua globaalisti? Miljoonat ihmiset paitsi kuluttavat sitä, myös opiskelevat musiikkikouluissa, konservatorioissa ja yliopistoissa Venezuelasta ja Kiinasta aina Afrikkaan asti, puhumattakaan tietenkin Euroopasta ja Yhdysvalloista, läpi vuosisatojen. Vaikka musiikki pureutuu sanojen ulkopuolelle meneviin, intiimeimpiin tunteisiimme, on sen tutkiminen toistaiseksi osoittautunut lähes mahdottomaksi haasteeksi ihmistieteille.
Helsingin yliopiston musiikkitieteen professorin, maailman johtaviin semiootikoihin kuuluvan Eero Tarastin uusi kirja Semiotics of Classical Music (De Gryuter Mouton, 2012) analysoi uudella, Tarastin itsensä kehittelemällä ’eksistentiaalisella semiotiikalla’ rakastetuimpien säveltäjien, kuten Mozartin, Beethovenin, Schumannin, Brahmsin, Wagnerin ja Sibeliuksen musiikkia. Kirjassa on myös oma lukunsa slaavilaisen musiikin merkityksien analysoinnista. Kirjoittaja toivoo, että kirja avaa merkkejä ja merkityksiä tutkivan tuoreen tieteenalan, semiotiikan, avulla klassisen musiikin vaikutustekijöitä paitsi tutkijoille, myös muusikoille ja musiikinharrastajille. Keskeisten termien selitykset lopussaan sisältävä kirja ei edellytä pohjatietoja semiotiikassa tai klassisessa musiikissa.