Konsertin päätyttyä jäin harmittelemaan, että kyseessä ei ollut festivaali tai edes konserttisarja, vaan pelkkä yksittäinen konsertti. Se oli siinä. Uusinta-kamariyhtyeen taival on johtanut alkuaikojen vähän sisäänpäinlämpiävästä soittajasäveltäjien kollektiivista kansainvälisyyttä janoavaksi kovan luokan nykymusiikkiensembleksi. Pääosin festivaaleilla ynnä vastaavissa tilaustehtävissä esiintyvä yhtye on viimeisimmissä omissa konserteissaan keskittynyt esittelemään eri maiden säveltäjiä. Toiminta on tervetullutta helposti maailmasta syrjään jättäytyvässä musiikkielämässämme. Toivottavasti se saa jatkoa. Read More →
Arvio: Käsinpoimittuja hollantilaisherkkuja
Reportaasi: Suurmuodon problematiikka nykymusiikissa
Suurmuoto (Großform) oli teemana tämänvuotisilla Donaueschingenin musiikkipäivillä kuvankauniissa Schwarzwaldissa eteläisessä Saksassa. Tämä tietenkin tarkoitti sitä, että kantaesityksiä oli tuntuvasti normaalia vähemmän – mutta koska nykysäveltäjät pääsevät vain aniharvoin säveltämään Mahlerin ja Brucknerin kokoluokan teoksia, oli katsaus enemmän kuin tervetullut. Mukana oli nyt jokseenkin luonnollisesti kokeneempia säveltäjiä kuin viime syksynä, jolloin nuoret säveltäjät tutkivat koneen ja ihmisen suhdetta. Luonteeltaan tutkiva ja riskinottoon erikoistunut (maailman paras?) nykymusiikkifestivaali tarjosi siis jälleen kerran mielenkiintoista ja uunituoretta purtavaa. Read More →
Reportaasi: Pohjoismaat NYT!
Keitä ovat vauraiden pohjoisten naapurimaidemme saariahot, tiensuut ja wennäkosket? Muun muassa tätä pääsee tutkailemaan Helsingissä viiden vuoden välein järjestettävillä Pohjoismaisilla musiikkipäivillä, välivuosina asiaa tutkaillaan muissa maissa vuorollaan. Helsinkiläisyleisön tilaisuus on parhaillaan käsillä; raportoin tässä festivaalin ensimmäisen kolmen päivän kuulumisia. Read More →
Arvio: Vangitseva sellisti-säveltäjä ja keskittynyt sähkökitararesitaali
On monia asioita, joita Suomen kokoiseen nykymusiikkimaahan ei ole toistaiseksi mahtunut. Meillä ei esimerkiksi ole liiemmin virtuoottisia, omaa musiikkiaan esittäviä säveltäjä-muusikoita – eikä oikeastaan varsinaisia nykymusiikkisähkökitaristejakaan. Säveltäjä-esittäjät näkyvät olevan yhtenä teemana Darmstadtissa ensi vuonna; viime vuoden Donaueschingenin musiikkipäivillä taas pistin merkille, että lähes kaikissa nuorissa nykyensembleissä oli sähkökitara, tuo ilmiselvin elektroakustinen soitin. Tulkinnanvaraista-sarjan kolmannen kauden avajaiskonsertti tarjosi juuri näitä harvinaisuuksia, minkä voi vain toivoa heijastuvan innostavana esimerkkinä paikalla kiitettävän runsaslukuisena olleeseen nuoreen, helsinkiläisten nykymusiikkikonserttien vakionaamoista tuntuvasti poikkeavaan yleisöön. Read More →
Arvio: Mantereidenvälisiä preludeita
Sibelius-Akatemian tuoreen Juilliard-yhteistyön ensihedelmiä päästiin maistelemaan Helsingin juhlaviikkojen toisena lauantaina, kun Juilliard-musiikkikorkeakoulun ja Sibelius-Akatemian soittajista koottu sinfonietta esitti yhdysvaltalaista ja suomalaista nykymusiikkia Susanna Mälkin johdolla. Amerikkalaissäveltäjät edustivat pääosin nuorinta säveltäjäpolvea, kun taas Suomesta mukaan oli valikoitunut hieman itäeurooppalaiseen tyyliin professori ja dosentti. Ohjelmasuunnittelusta paistoi Mälkin kädenjälki, sillä suuri osa teoksista oli kirjoitettu pariisilaiselle Ensemble Intercontemporainille, jonka johtajana kapellimestari toimi kauden 2012–13 loppuun asti. Helpolla Mälkki ei oppilaslahjakkuuksia päästänyt, ”mestarikurssi” kun tarjosi niin risuaitaa kuin paljastavaa akvaariotakin – mutta tarjosi vastapainoksi ainutlaatuista nykymusiikkiosaamista asiantuntevalta oppaalta. Read More →