HumppAvanti!-levyllä on tarjolla maailman parasta humppaa: Timo Hietalan sovitukset ovat nerokkaita, muusikot parasta A-luokkaa ja viihtymisaste silkkaa nirvanaa.
Toisen asteen musiikkikoulutusta Palmgren-konservatoriossa
Tänä syksynä työnsä aloittaneen uuden rehtorin, Juha Järvisen, oma tausta on sekä klassisen että rytmimusiikin puolelta. Ennen rehtoriksi valintaansa hän työskenteli Palmgren-konservatorion musiikkiteknologian opettajana ja koulutussuunnittelijana.
Pitkät perinteet rytmimusiikin opetuksessa
Palmgren-konservatoriossa klassinen- ja rytmimusiikki tuntuvat elävän suhteellisen sopuisasti rinnakkain. ”Porissa oli 70-luvulla aktiivinen jazz-harrastuskenttä ja 80-luvulla mukaan tulivat rock ja pop. Vaikka rytmimusiikki ei ole vieläkään tasavertaisessa asemassa esimerkiksi tilojensa puolesta, vetää Palmgren-konservatorio pop/jazz-opiskelijoita puoleensa. Turussa ja Tampereellahan on varsin isot klassiseen musiikkiin painottuvat konservatoriot, joten on luonnollista, että ne tuntuvat monista klassisen pääinstrumentin opiskelijoista houkuttelevammilta. Tietyt aineet, varsinkin yksinlaulu, tuo kuitenkin uusia opiskelijoita kummankin taiteenalan puolelle.”
Työelämään ja jatko-opintoihin
Juha Järvisen mukaan konservatorion opetuksessa korostuu vahvan työelämävalmiuden hankkiminen ja elinkeinoelämän tarpeisiin vastaaminen. ”Esimerkiksi Palmgren-konservatorion musiikkiteknologian koulutuksessa ei ole tarkoituksenmukaista tehdä klassisia äänitteitä, joten linja keskittyy rytmimusiikkiin ja teatteriin”, Järvinen sanoo ja lisää, että Palmgren-konservatorion toisen asteen opetuksesta kolme neljäsosaa on pop/jazz-opetusta, mikä Järvisen mukaan sopii länsirannikon todellisuuteen. Talouselämän termein tavoitteena on korostaa ”sisäisen yrittäjyyden ansaintalogiikka, sillä suurin osa toiselta asteelta valmistuvista joutuu työllistämään itsensä pätkätöin ja freelancerina”.
Työelämävalmiuden lisäksi konservatorio luonnollisesti syöttää opiskelijoita korkea-asteelle, ammattikorkeakouluihin ja Sibelius-Akatemiaan. Palmgren-konservatorion klassiselta puolelta siirtyy etenkin laulajia korkea-asteen opintoihin. ”Toinen astehan antaa yleisen jatko-opintokelpoisuuden”, Järvinen toteaa, ”lukion tapaan se voi olla väylänä vaikkapa luokanopettajan opintoihin, sosiaali- ja terveysalalle, miksei teologian opintoihinkin ja laulutaitoiseksi papiksi”. Toisaalta rytmimusiikin ja varsinkin musiikkiteknologian puolella saatetaan jatko-opinnoissa myös törmätä motivaatio-ongelmiin, kun kurssikaverit saattavat tulla suoraan lukiosta ilman musiikkiteknologisia taitoja. ”Varsinkin, kun itsellä saattaa olla jo hyvinkin töitä ja keikkoja”, Järvinen lisää.
Kolmoistutkinnolla monipuolisuutta
Toisen asteen musiikkikoulutuksella on myös yleissivistävä tehtävä. Kokkolan Keski-Pohjanmaan ja Jyväskylän ammattiopiston konservatorion tapaan myös Palmgren-konservatoriossa on tänä syksynä aloittanut uusi vuosikurssi, joka tekee ns. kolmoistutkintoa. Kolmoistutkintoon kuuluu musiikkialan perustutkinto, lukion yleinen oppimäärä ja ylioppilastutkinto. ”Klassisen musiikin koulutuksessa kolmoistutkinnolla on varsin hyvät tulevaisuudennäkymät”, Järvinen huomauttaa, ”sillä klassisen puolen opiskelijat pitävät lukion käymistä tärkeänä asiana; näin konservatorion ja lukion jälkeen on vielä aikaa päättää, mitä haluaa tehdä isona.” Riskinä on se, että musiikkiopintoja pidetään vain harrastuksena. Lääkkeeksi Järvinen nostaa työssäoppimisen: ”kolmoistutkinnon neljäs opiskeluvuosi pyhitetään työssäoppimiseen, minkä lisäksi oppilailla tulisi olla säännöllisesti keikkoja.”
”Konservatorioiden kannalta olisikin ihanteellista, että koulutukseen tultaisiin jo 16-vuotiaana”, Järvinen sanoo, ja lisää, että nuorimmat hakijat ovat yleensä oman talon kasvatteja. Valtaosa hakijoista tulee kuitenkin muualta kuin Porista: ”On sellaisia, jotka hakevat moneen paikkaan, pääsevätkin ehkä, ja valitsevat sopivalta tuntuvan. Porissa esimerkiksi klassinen ja pop/jazz –laulu vetävät opiskelijoita, kuten myös rytmimusiikin eri soittimet. Lisäksi on näitä myöhäisheränneitä, jotka jonkin toisen alan tutkinnon jälkeen hakeutuvat musiikin alalle, ja joilla usein on jo bändi, tai ainakin kova halu keikoille.”
Koulutuspyramidi – vai -tiimalasi?
Viime vuosina on käyty runsaasti keskusteluja siitä, kuinka Suomessa on liikaa musiikin ammatillista opetusta; musiikkikoulutuskeskustelussa onkin käyty välillä melkoista kissanhännänvetoa toisen asteen ja korkea-asteen koulutuksen mitoituksista.
(Lisätietoja, katso esimerkiksi http://www.musiikkioppilaitokset.org/index.php?mid=69 tai http://www.musicedu.fi/easydata/customers/sml/files/Tapahtumat2005/Foorumi_yhteenveto.pdf.)
Musiikkikoulutuskeskustelussa otetaan usein esiin ns. pyramidimalli, jossa laajan perusasteen päälle rakentuvat ylemmät, ammatilliset koulutusasteet: toinen aste ja korkea-aste, ylimpänä Sibelius-Akatemia. Suomeen perustettiin vuosituhannen vaihteen ammattikorkeakoulu-uudistuksessa useita musiikin alan ammattikorkeakouluja, joissa tällä hetkellä opiskelee noin 1500 opiskelija, eli saman verran kuin Sibelius-Akatemiassa. Konservatorioiden yhteenlaskettu oppilasmäärä on tätä kuitenkin huomattavasti pienempi, joten pyramidi on tällä hetkellä ennemminkin tiimalasin muotoinen.
”Toki pyramidin tulisi kaveta ylöspäin mentäessä”, Järvinen sanoo, mutta toteaa samalla, että siinä missä toisen asteen oppilaitosten mielestä ammattikorkeakouluissa on liikaa koulutuspaikkoja, siinä toisinpäin AMK-kenttä katsoo konservatorioita olevan liikaa. ”Valtakunnallisesti toisen asteen mitoitus on kuitenkin kohdallaan”, Järvinen lisää, huomauttaen myös, että opintoreitissä pitäisi aina olla looginen pyrkimys kohti taiteellisesti ja teknisesti vaativampia opintoja: ”pääsykokeethan AMK:ssakin on”. Järvinen lisää vielä: ”Kun tarkastellaan konservatoriosta valmistumien oppilaiden sijoittumista, nähdään sen vastaavan tarkoitustaan: oppilaat sijoittuvat joko työelämään tai jatko-opintoihin. Muille aloille siirtyviä on varsin vähän.”Nuorten ikäluokkien pienetessä monella musiikkioppilaitoksella on ollut ongelmia saada riittävästi tasokkaita hakijoita. ”Konservatorioilla on tässä suhteessa ammattikorkeakouluja helpompi tilanne”, Järvinen kuitenkin toteaa: ”iso perusaste toimii konservatorioille eräänlaisena puskurina, joka pitää talon toiminnan aktiivisena ja tuottaa oppilaita myös omalle toiselle asteelle.” Palmgren-konservatoriossa ammatillisen koulutuksen osuus opetustuntimääristä on noin yksi neljännes ja loput tunneista kuuluu taiteen perusopetuksen piiriin.
Oikean mitoituksen löytäminen ja sen pysyminen on tärkeää. ”Ikäluokkien pienetessä täytyy tarkastella kriittisesti, kuinka paljon musiikin ammattilaisia tarvitaan Suomessa, varsinkin jos idästä alkaa tulla hyviä muusikkoja. Tärkeintä olisikin säilyttää kotimaisen koulutuksen taso kansainvälisessä vertailussa. Tarvitsemme hyviä, luovia ammattilaisia. Onneksi Suomessa on taiteen perusopetusta hyvin saatavilla; on koulutetut, pätevät opettajat ja kymmenien vuosien aikana syntynyt, valtion rahoittama systeemi”, päättää Järvinen.
Jähmeistä rakenteista joustavaan musiikkikulttuuriin
Järvinen näkee uhkana taiteen perusopetuksen yleisen oppimäärän paikalleen jämähtämisen kansalaisopistoissa ja muissa opistomaisissa oppilaitoksissa: ”vaarana on yhä lisääntyvä ryhmäopetukseen siirtyminen, kun opetuksen keskiössä pitäisi olla henkilökohtainen ohjaus.” Järvinen havaitsee laajemminkin tiettyä jähmeyttä: ”musiikkikoulutusjärjestelmä on liiaksi lukkiutunut rakenteisiin, Sibelius-Akatemiaa myöten. Sieltä esimerkiksi puuttuu rock-musiikin koulutus, eli Sibis ei ole syttynyt yhteiskunnassa näkyviin haasteisiin.”
”Tuntosarvien täytyy olla koko ajan pystyssä siitä, mihin suuntaan musiikkikulttuuri on kehittymässä”, Järvinen sanoo. Yksi avaimista on kansainvälistyminen ja etenkin kahdensuuntainen liikkuvuus EU:n sisällä. Palmgren-konservatorio on rakentanut rytmimusiikin puolella yhteyksiä etenkin Viroon. ”Opiskelijavaihdon lisäksi tarvitaan yhteisproduktioita ja opettajavaihtoa”, Järvinen lisää.
Järvinen ei näe, että yllä mainitut haasteet rajoittuisivat rytmimusiikin puolelle. Sen sijaan klassinen ja rytmimusiikin opetus voisivat oppia enemmän toisiltaan: ”Rytmimusiikin toimintatavat ja keikkatyöt yleistyvät myös klassisen musiikin puolella – otetaan esimerkiksi vaikkapa vanhan musiikin yhtyeet. Toisaalta rytmimusiikin puolella tarvittaisiin subventoituja keikkapaikkoja, ”tuotantokoneen” pystyttämistä klassisen mallin mukaan.” Kummallakin puolella tarvittaisiin Järvisen mukaan lisäksi enemmän bändi- tai yhtyesoittoa, sillä ”se vastaisi paremmin työelämän todellisuutta.”
”Tasoa tulisi kehittää tasapuolisesti sekä klassisen, että rytmimusiikin puolella, jossa opetusalan nuoruuden takia on suuremmat kehittämishaasteet.” Yleisökasvatusta tulisi lisätä: kertoa kiinnostavista asioista ja kiinnittää yleisön huomiota kulttuurin asiaa edistäviin seikkoihin, sillä ”usein on hedelmällistä tuoda elävä säveltäjä yleisön eteen; klassisella puolella ollaan yleensäkin liikaa tekemisissä kuolleiden säveltäjien musiikin kanssa.”
Monipuolisuutta ja haasteellisuutta
Koko musiikkioppilaitoskenttää kohtaava haaste on nykyinen, talouselämästä lainattu pyrkimys mitata tehokkuutta ja tuottavuutta. ”Ongelmana vain on, että kulttuuri on yleensä turhaa, eli se ei näy puhuttaessa mitoituksista”, Järvinen toteaa. Opetusministeriön koulutuksen ja opetuksen kehittämissuunnitelmassa kulttuuria ja taidealoja onkin jo kavennettu. Toisen asteen kohdalla Järvinen nostaa lääkkeeksi juuri työelämätarpeisiin vastaamisen. Sen lisäksi, että konservatoriot tuottavat – toivottavasti itse itsensä työllistäviä – muusikoita ja tasokkaita opiskelijoita korkea-asteelle, toinen aste voisi toimia myös aktiivisemmin täydennyskouluttajana.
Järvinen kuitenkin lisää: ”Mikäli järjestelmä nähdään vain ammattilaisten kouluttamisen kautta, ollaan hakoteillä.” Haasteena Järvinen näkee aikuisten amatöörien, musiikin ”rakastajien” saamisen mukaan tavoitteellisen musiikin harrastamisen pariin: ”perusopetuksen antama hyvä musiikkisuhde on musiikkielämälle yhtä tärkeä kuin ammattilaisten kouluttaminen. Musiikkiharrastus tahtoo monelta jäädä musiikkiopistoon: täydennyskoulutuksen rinnalla myös aikuisten musiikkiopisto-opetus kaipaa kehittämistä.”
Juha Järvinen kaipaa niinikään yrittäjyysnäkökulman tuomista mukaan opintoihin: markkinointia, tuotteistamista ja brändin luomista. ”Miten palveluihin nojaavassa yhteiskunnassa voitaisiin kulttuuripalvelujen ja luovan talouden kehitykseen vastata nimen omaan musiikin kautta?”, Järvinen kysyy, ja jatkaa edelleen: ”suomalaisessa musiikkikulttuurissa tarvitaan suomalaisia ammattilaisia ja hyviä harrastajia – haluaako toinen aste olla mukana vastaamassa haasteeseen?”
Musiikkiopinnot – oli puhe sitten klassisesta tai rytmimusiikista – vaativat poikkeuksellisen pitkäjännitteistä työtä. Harjoittelu ja musiikkiopinnot alkavat jo hyvissä ajoin ennen ammattiopintoja, joskus hyvinkin varhaisessa iässä. Toisaalta musiikin alalla on aina ollut pakko päivittää omaa osaamistaan ja oppia uutta – kauan ennen elinikäisen oppimisen käsitettä. Yhdeksi suurimmista haasteista Juha Järvinen näkeekin pitkäjännitteisen työnteon opettamisen nykyiselle nopeasti liikkuvaan kuvaan ja lyhytjännitteisiin ärsykkeisiin tottuneelle sukupolvelle. Siinä riittää haastetta niin klassisen kuin rytmimusiikinkin koulutuksessa.
Musiikinhistoriaa verkossa
Sibelius-Akatemian musiikinhistoriaa verkossa -sivut tarjoavat laajimman ja luotettavimman suomenkielisen musiikinhistorian artikkelikokoelman, mitä internetistä löytyy. Satojen artikkelien joukosta löytyy tietoa niin aikakausista, säveltäjistä, teosgenreistä kuin musiikin yhteiskunnallisista kytköksistäkin kuvilla, nuottiesimerkkeillä ja kartoilla höystettynä. Artikkelien kirjoittajina ovat toimineet suurimmaksi osaksi Sibelius-Akatemian professorit Veijo Murtomäki, Ilkka Oramo ja Erkki Tuppurainen. MuHi-sivut ovat paitsi oppimateriaalia Sibelius-Akatemian opiskelijoille, myös avoin kokoelma kaikille aiheesta kiinnostuneille.
Linkki Sibelius-Akatemian musiikinhistoriaa verkossa sivuille: http://muhi.siba.fi
Kesäfestivaalien konserttiesitteet
Kesäfestivaaleilla ja kesän konserttisarjoilla on hyvin monentyylisiä ja -kokoisia esitteitä, aina pienistä flaijereista koko ohjelman sisältäviin kirjasiin asti. Suomen Lontoon-instituutin johtaja, sellotaiteilija ja suomalaisen musiikkielämän merkittävä vaikuttaja Seppo Kimanen arvioi klassisen musiikin festarikesän esitteitä.
– Yksi hyvän esitteen perusedellytyksistä on helppolukuisuus, Kimanen aloittaa. – Esitteen pitäisi olla informatiivinen ja kuvata visuaalisesti festivaalin tai konserttisarjan teemoja ja ohjelmavalintoja.
Naantalin musiikkijuhlien esite on hyvä esimerkki onnistuneesta suunnittelusta: – Se on hyvin tyylikäs ja helposti mukaan otettava. Jokaisella sivulla on kaksi konserttia selkeästi eritellen ja yleensä kerrotaan tarkkaan, mitä on luvassa.
Naantalin esite on pienikokoinen ja mahtuu suurin piirtein cd-levyn kokoisena helposti taskuun. Sivuja on pienestä koosta huolimatta toista kymmentä ja ne sisältävät täydet konserttiohjelmat taiteilijakuvineen, konserttisalikarttoja, majoitus- ja lipputietoja, oheisohjelmia ja sponsoreita unohtamatta. Samanlaisia ruusuja Kimanen lähettää Kuhmon kamarimusiikin esitteen laatijoille; Kuhmon esite on myös kaunis layoutiltaan. – Sinfonia Lahden Sibelius-festivaalin esitekin on upea, ammattimainen ote heijastuu kaikesta informaatiosta. Esitteessä on lipunmyyntitiedot ja liikenneyhteydet tuotu hyvin esiin, Kimanen jatkaa.
Mikkelin musiikkijuhlien esite herättää sen sijaan ristiriitaisia tuntemuksia: – Esite on sinänsä selkeä, taiteellinen johtaja Valeri Gergijev on hyvin esillä, mutta itseäni häiritsee ohjelmaa pirstaloivat erityyliset sponsoreiden logot. Sponsorit on hyvä tuoda esiin, mutta hienovaraisesti, ei ohjelman lomassa vaan mieluiten omassa osiossaan tyylikkäästi. Ennakkoesitteen graafisen suunnittelun kannalta olisi hyvä, jos samalle aukeamalle ohjelman kanssa ei tuotaisi kaikenlaisia ravintolamainoksia. Sellainen tekee esitteen hieman halvan oloiseksi, vaikka itse ohjelma onkin hyvin korkealuokkainen.
Ilmajoen musiikkijuhlien esite, jossa pääosassa on Lakeuden lukko -ooppera, osoittautuu myös ongelmalliseksi. Selvää on se, että mainokset ovat oikealla ja ohjelmat vasemmalla sivulla. Mainokset ovat kuitenkin väreiltään ja layoutiltaan erilaisia kuin ohjelmat, mikä tekee kokonaisvaikutelmasta levottoman ja vähän halvan. – Esitteen graafisen suunnittelun tulisi kuvastaa tapahtuman taiteellista tasoa, tapahtuma itse on toivottavasti laadukkaampi kuin esite antaa ymmärtää, Kimanen toteaa. Samankaltaisia kommentteja kirvoittaa Tammisaaren kesäkonserttien esite: – En ole kovin ihastunut taittoon ja tyyliin, joka ei kiehdo muun muassa värisävyistä johtuen. Se on hyvä, että mainokset ja logot on koottu omalle sivulleen, jolloin ne eivät sotke itse ohjelmaa.
Esitteen laatiminen kysyy paitsi graafista osaamista, myös kokemusta. Iitin musiikkijuhlat on suhteellisen uusi tulokas festivaalirintamalla. Se heijastuu myös esitteestä, jossa kaikista konserteista ei ole mainittu ohjelmia. – Tässä joutuu luottamaan siihen, että taiteellinen johtaja on tehnyt hyvää työtä, Kimanen sanoo. – Esitettävät ohjelmat ovat itselleni kuitenkin pääsyy siihen, miksi haluan lähteä kuuntelemaan jotain tiettyä konserttia, en mielelläni silmät ummessa suuntaa konsertteihin, joista en tiedä, mitä ne pitävät sisällään.
Katrinan-kesäkonsertit Ahvenanmaalla saavat risuja samaisesta syystä. Esitteessä on erikoista se, että ohjelmia ei ole tuotu esiin. – Kysymyksessä on kuitenkin kamarimusiikkijuhla, jossa esiintyjät eivät ole se vetovoimaisin tekijä, vaan mielenkiintoiset ohjelmat, Kimanen toteaa.
Outoihin väriyhdistelmiin ja kirjaisimiin tuntuu langenneen useampikin festivaali, mm. Tuusulanjärven kamarimusiikki ja Loviisan Sibeliuspäivät. – En pidä Loviisan Sibeliuspäivien esitteen layoutista: se on huonoille silmille vaikealukuinen, sinertävällä pohjalla sinistä tekstiä ja tekstityypit eivät ole parhaita mahdollisia. Jo kansikuva on aika omituinen, eikä oikeastaan yhdisty festivaalin musiikilliseen sisältöön.
Turun musiikkijuhlat kirvoittavat kuitenkin eniten kritiikkiä. Esite on räväkän ilmaislehden tapaan tehty, vetävine ja vauhdikkaine otsikkoineen. – Minusta lehti ei kuitenkaan ole visuaalisesti kovin onnistunut, täynnä pieniä artikkeleita ja toisiinsa sopimattomia kuvia samalla aukeamalla; mainoksia, jotka eivät ulkoisen ilmeensä puolesta sovi ympäristöönsä. Ilmaislehden räväkkyys ei sovi ohjelmaan, joka on tyylikäs ja perinteinen, taidemusiikkiin keskittyvä, jopa elitistinen. Ohjelmalla tunnutaan tavoiteltavan erilaista yleisöä kuin konserteissa loppujen lopuksi käy.
Lopuksi Kimanen jakaa vielä ruusuja: Riihimäen kesäkonserttien esite avautuu kauniisti, on selkeä, kesäinen ja helppolukuinen. Erityismaininnan ansaitsee taidekeskus Salmelan esite, joka yhdistää esillä olevan kuvataiteen ansiokkaaseen konserttisarjaan. Monitaiteellisen Jyväskylän kesän esite on kansainväliset mitat täyttävä: ulkoasultaan pirteässä ja värikkäässä kirjasessa on säästeliäästi korkeintaan kaksi tilaisuutta sivua kohden ja hinnat, paikat sekä esiintyjien valokuvat ovat selvästi esillä. – Myös Rauman Festivon ohjelma on tyylikäs, päättää Kimanen arvionsa.
Musiikkia Suomen suven juhlilla
Hyvä festivaali syntyy monista elementeistä: kiinnostavasta paikkakunnasta, organisaation hengestä ja tietenkin taiteilijoista. Säätilakin voi vaikuttaa asiaan – siinä suhteessa kesäjuhla poikkeaa talvisista sarjoista. Ohjelmistosuunnittelu on kuitenkin kaiken a ja o. Suurissa kaupungeissa järjestettävät suuret festivaalit voivat pärjätä monipuolisemmalla, jokaiselle jotain -ohjelmalla, kun taas pienemmät joutuvat profiloitumaan herättääkseen laajempaa kiinnostusta.
Ohjelmiston suunnittelussa ei toisaalta kannata lähteä liiaksi laskelmoimaan. Usein taiteessa on se ongelma, että kun ruvetaan kuvittelemaan mikä myy, se ei sitten myykään odotetusti. Juhlan pitkän tähtäimen tarkoitus hämärtyy, jos ohjelmaa aletaan liiaksi koostaa kaupallisin perustein.
Seuraavassa poimintoja Suomen suvesta, aikajärjestyksessä:
Naantalin musiikkijuhlat 5.–17.6.2007
www.naantalinmusiikkijuhlat.fi
Naantalin musiikkijuhlat on ollut jo pitkään erittäin korkealuokkaisesti järjestetty festivaali. Naantaliin onkin turvallista mennä: tapahtuma on jo niin tuttu, että ihmiset tuntevat jo taiteilijat, jotka vuodesta toiseen tulevat uudestaan. Nykymusiikin osuus on hieman kasvanut, ohjelma ei ole niin klassinen kuin aikaisemmin. On ilahduttavaa, että perinteisen ohjelman välistä löytyy Pendereckiä, Gubaidulinaa, Hillborgia ja Rautavaaraa. Klassinen on toki edelleen tärkeässä roolissa: Mozartit, Mendelssohnit, Griegit ja Sibeliukset esiintyvät ohjelmassa kuten monella muullakin juhlalla. Tyylikäs kokonaisuus, korkealuokkaiset taiteellisen johtajan Arto Noraksen taiteilijatoverit ja hieno miljöö takaavat sen, että Naantaliin kehtaa mennä itse ja tuoda tuttunsakin.
Riihimäen kesäkonsertit 7.–13.6.2007
www.riihimaenkesakonsertit.fi
Riihimäen kesäkonsertit on Uudellamaalla jo pitkään toiminut kesäisten konserttien sarja. Miljöö on upea ja kaiken lisäksi Suomen lasimuseossa on hyvä akustiikka. Tempera- ja Kamus-kvartetit muodostavat esiintyjien rungon. Ohjelmaa löytyy myös lapsille, minkä lisäksi Jazz-konsertti kirkossa ja Tallinnan kamariorkesteri takaavat ohjelman monipuolisuuden.
Kyseessä on konserttisarja, jossa ei ole yhtenäistä kokonaisuutta vaan yksittäisiä, enimmäkseen laadukkaita konsertteja; Riihimäellä voikin käydä varta vasten päiväseltään kuuntelemassa jotain tiettyä konserttia tai tiettyjä konsertteja. Mielenkiintoista on, että yhtenä esiintyjänä on paitsi jazz-pianistina, myös runoilijana tunnettu entinen kulttuuriministerimme Claes Andersson. Ohjelmassa on jonkin verran myös uutta musiikkia: Lotta Wennäkoskea, Arvo Pärtiä, Simon Rowland Jonesia. Paavo Korpijaakon jousikvarteton kantaesitys on myös hyvin kiinnostava tapaus. Ohjelmasuunnittelussa ja esitteessä on hyvä ote.
Ilmajoen musiikkijuhlat – Lakeuksien lukko 7.–17.6.2007
www.ilmajoenmusiikkijuhlat.fi
Ilmajoen musiikkijuhlat on selkeä, perinteinen festivaali, jolla lienee suuri paikallinen arvo. Lakeuksien lukko -oopperalla on viisi esitystä ja julkinen kenraaliharjoitus. Ilmajoella tavallaan vanha suomalainen kesäteatteriperinne on tuotu soivassa muodossa niin paikallisten kuin vierailijoidenkin iloksi. Lakeuksien lukko -oopperan oheisohjelmat ovat tosin hieman erikoisia: operettia, oopperaa, Kuulaa, Merikantoa, Tangomarkkinoiden finalisteja, Abba-showta, satuoopperaa, jokaiselle jotakin -idealla.
Urkuyö ja aaria 7.6.–30.8.2007
www.urkuyofestival.fi
Urkuyö ja aaria -konserttisarjassa esiintyy jälleen erinomaisia taiteilijoita alkaen Soile Isokoskesta ja Jorma Hynnisestä. Kyseessä on pikemminkin yksittäisten konserttien sarja kuin varsinainen festivaali. Esitteestä puuttuvat ohjelmat, mikä on ehkä ymmärrettävää, sillä laulumusiikin, toisin kuin soitinkamarimusiikin kohdalla konsertin laadun takeeksi riittänevät tunnetut esiintyjänimet. Konsertit on tosin otsikoitu: Venäjän sielu, Kesäyön unelma, Kirkko soikoon! Yksityiskohtaisen ohjelman puuttuessa joudumme kuitenkin menemään hieman puolisokkoina konsertteihin.
Taidekeskus Salmelan kulttuurikesä 9.6.–12.8.2007
www.taidekeskussalmela.fi
Salmelan kulttuurikesä on virkistävä poikkeus: kerrankin on lähdetty liikkeelle kuvataiteesta ja kuvataiteeseen liittyy pieni, mutta tarkkaan harkittu ja korkealuokkainen konserttisarja. Jokainen kolmesta konsertista ovat käynnin arvoinen, varsinkin kun niihin yhdistyy mahdollisuus tutustua suomalaisen kuvataiteen huippuihin. Tapahtumaan kannattaa kauempaakin tulla, vaikka vain yhdeksi päiväksi.
Iitin musiikkijuhlat 13.–16.6.2007
www.iitinmusiikkijuhlat.net
Iitin musiikkijuhlat on uusi tulokas festivaalirintamalla. Iitin esiintyjät ovat laadukkaita ja paikkakunta kiinnostava, sillä ainakaan minä en sitä tunne. Festivaali on jo tämän vuoksi varsin hyvänoloinen.
Loviisan Sibeliuspäivät 14.–16.6.2007
www.loviisa.fi/index.php?mid=272
Loviisan Sibeliuspäivien ohjelmasta saa sellaisen käsityksen, että kysymyksessä on pienen, mutta tasokkaan kaveripiirin tapahtuma. Myös ohjelmat ovat linjakkaasti kokoonpantuja. Nykymusiikki ohjelmista tosin puuttuu täysin, niissä pysytään tiukasti 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa, muutamin maustein (Piazzollaa, Bachia ja Händeliä). Ohjelmasta huomaa, että taiteellinen johtaja Jan-Erik Gustafsson on käynyt usein soittamassa maailmalla eri kamarimusiikkitapahtumissa ja tuonut hyviä kollegoja omaan festivaaliinsa soittamaan.
Kun puhutaan Sibelius-festivaalista, kaipaisin ohjelmaan enemmän Sibeliuksen musiikkia: lauluja, varhaisia kamarimusiikkiteoksia; vaikkapa luentojen kera voitaisiin valottaa Sibeliuksen vähemmän tunnettuja puolia. Tällöin nimi Sibeliuspäivät tulisi paremmin perustelluksi.
Meri ja Musiikki 15.–17.6.2007
www.musikvidhavet.fi
Meri ja Musiikki -tapahtuman uusi taiteellinen johtaja on viulisti Nonna Knuutila. Tapahtuma on toiminut jo pitkään ja löytänyt yleisönsä. Inkoon kirkko, päättäjäiskonsertin pitopaikka, on hyvin tunnelmallinen tila. Ohjelmassa olevien seitsemän konsertin puitteissa ei ole haettu mitään temaattista kokonaisuutta, vaan jokainen konsertti on omanlaisensa. Puolen päivän matkalle Inkooseen kannattaakin lähteä, sillä ohjelma on hyvin rakennettu, perinteisen kamarimusiikin, 1700- ja 1800-lukujen rinnalla on myös uudempaa musiikkia.
Mäntän musiikkijuhlat 26.6.–1.7.2007
www.mantanmusiikkijuhlat.fi
Mänttä on vireä paikkakunta, jossa tapahtuu paljon muutakin kuin jokavuotiset musiikkijuhlat. Pianistit rantautuivat Mänttään muutama vuosi sitten, ja tämän vuoden ohjelmasta löytyy puhtaan pianomusiikin lisäksi vaihtelua urkukonserteista jousikvartettiin ja pianotrioon. Korkealuokkaisia kotimaisia esiintyjiä kannattaa ehdottomasti lähteä kuuntelemaan, kun tarjolla on myös kuvataidetta ja muuta kiinnostavaa.
Korsholman musiikkijuhlat 26.6.–3.7.2007
www.korsholmmusicfestival.fi
25-vuotiaan Mustasaaren ohjelmassa on vahva, ammatillinen ote. Musiikkijuhlat on selvästi taidemusiikkitapahtuma tietyin poikkeuksin: ohjelmassa on kontrastina myös uutta tangomusiikkia, sirkusta, jazzia sekä irlantilainen ilta. Luotettavan oloinen kokonaisuus mielenkiintoisessa miljöössä. Ad hoc -kokoonpanojen lisäksi Kodály-kvartetti ja Tampere Raw -kamariyhtye kulkevat residenssitaiteilijoina läpi ohjelman. Konserttien lisäksi kuullaan myös taiteilijoiden haastatteluja, mikä on varsin suosittua nykyään ja lienee nykyisen taiteellisen johtajan Dmitri Slobodeniukin antia festivaalille. Kodály-kvartetin kiinnittäminen tuo unkarilaista sävyä tapahtumaan, jossa kuullaankin unkarilaisten säveltäjien – Kodályn, Dohnanyin, Bartókin ja Kurtágin – musiikkia.
Avanti! Suvisoitto 27.6.–1.7.2007
www.avantimusic.fi/suvisoitto/suvi_ohjelma.html
Olin ajatellut tuoda Suvisoittoon Lontoosta musiikkitoimittajia ja kriitikoita, mutta kun näytin ohjelmaa heille, niin se ei innostanutkaan brittejä. En tiedä, johtuuko tämä brittiläisestä taiteellisesta johtajasta, Oliver Knussenista. Olisin kuitenkin odottanut Knussenilta ja Avantilta enemmän: ohjelmat eivät suuresti innosta. Loppukonsertissa, jossa Esa-Pekka Salonen johtaa Avantia, solistina Anssi Karttunen, haluaisin kyllä itsekin olla paikalla, mutta muuten ohjelmasisältö on lievä pettymys. Myös tapahtuman etukäteistiedotus on ollut hieman vaikeasti avautuvaa.
Sysmän suvisoitto 29.6.–7.7.2007
www.sysmansuvisoitto.com
Sysmän suvisoitto on ensimmäistä kertaa Minna Pensolan luotsaamana ja muusikon iloinen ote näkyy ohjelmassa: tyylirajoja ei kunnioiteta, vaan kokonaisuus on poikkimusiikillinen M.A. Nummisesta barokkiin, uudesta taidemusiikista Carita Holmströmiin. Myös perinteistä kamarimusiikkia löytyy niille, jotka sitä kaipaavat. Itse kaipaisin ohjelmaan kuitenkin linjakkuuta: miksi tulla Sysmään yhtä konserttia varten? Ohjelma pompahtelee teemasta toiseen, jolloin ohjelman takia ei välttämättä halua jäädä paikkakunnalle, kun seuraava konsertti voi olla ihan jotain muuta kuin mitä haluaa kuulla. Tuntuu siltä, että tapahtuma on enemmän paikallisesti, kuin kansallisesti suuntautunut, vaikkakin esiintyjäkaarti on hyvää ja ohjelmassa on luovaa imua. Esitteen takakannessa mainittu Musiikki ja luovuus -leiri 4-12 vuotiaille on hieno idea, joka saattaa jatkossa vahvistua ja kannatella tapahtumaa enemmän kuin varsinaiset konserttiohjelmat.
Savonlinnan oopperajuhlat 29.6.–28.7.2007
www.operafestival.fi
Savonlinnan vahvuutena on ennen kaikkea itse linna ja sen miljöö. Kesäinen Savonlinna on hieno oopperakaupunki paitsi itse oopperan, myös oheistapahtumien, luonnon ja pikkukaupungin hengen ansiosta. Itse toivoisin, että ohjelmapoliittisesti otettaisiin enemmän riskejä. Onneksi ohjelmassa on Olli Kortekankaan Isän tyttö, joka toivottavasti lunastaa siihen kohdistuvat odotukset. Kotimaisen kantaesityksen lisäksi toivoisin kuitenkin mukaan ulkomaista nykyoopperaa – en ole aivan varma, täyttääkö Bolshoi-teatterin vierailu ja Leonid Desjatnikovin ooppera Rosenthalin lapset kansainvälisesti merkittävälle foorumille asetetut odotukset.
Mikkelin musiikkijuhlat 1.–8.7.2007
www.mikkelimusic.net
Mikkelin musiikkijuhlat on jo vakiinnuttanut asemansa merkittävänä kesäjuhlana. Valeri Gergijev ystävineen ja työtovereineen sekä Marinskin orkesteri takaavat tason. Tilaisuuksia ei ole kovin monta, mutta ne ovat korkealuokkaisia. Hienoa, että myös Juri Bashmet tulee vuodesta toiseen käymään Suomessa. Venäläiset vierailijat ovat tietysti aina tervetulleita esittelemään omaa musiikkiaan kuultavaksi, vaikka itse kaipaisin ohjelmaan myös venäläistä nykymusiikkia, jota harvoin saamme Suomessa kuulla. Ainoana poikkeuksena on Andrej Tsaikovskin alttoviulukonsertto, muuten ohjelma on hyvin perinteinen ja romanttispainotteinen.
Musiikin aika 3.–8.7.2007
www.musiikinaika.org
Musiikin aika on 25. vuotisjuhlavuonnaan todella kiinnostava, jopa innostava ohjelmaltaan. Ohjelmassa on, kuten odottaa saattaakin, myös musiikin intohimoiselle harrastajalle tuntemattomia säveltäjiä. Kun ottaa vielä huomioon, että mukana on korkealuokkaisia esiintyjiä, on Musiikin aika asianharrastajan juhla vailla vertaa. Esimerkiksi Diotima-kvartetti on tämän hetken kiinnostavimpia nykymusiikkitulkkeja.
Musiikin aika on myös sikäli ajassa kiinni, että nykytekniikkaa on käytetty esimerkillisesti hyväksi: liput konsertteihin voi ostaa suoraan tapahtuman nettisivuilta, minkä toivoisi yleistyvän muissakin festivaaleissa.
Jyväskylän kesä 10.–15.7.2007
www.jyvaskylankesa.fi
Tapahtuma on monitaiteellinen: tanssia, monenlaista musiikkia, sirkusta. Jyväskylän kesä on perinteisestikin ollut monikulttuurinen. Ongelmana tällaisessa multikulttuurisessa juhlassa on se, että yksi esitys on yhtä lajia, toinen toista. Yhden kiinnostavan konsertin takia ei välttämättä halua lähteä matkustamaan paikkakunnalle, jolloin tällainen jokaiselle jotakin -tapahtuma jää helposti palvelemaan vain paikallisia kulttuurinharrastajia. Jyväskylän kesä on kuitenkin perinteinen juhla ja festivaalin ohjelma on kansainväliset mitat täyttävä.
Kemiön musiikkijuhlat 10.–15.7.2007
www.kimito.fi/musikdagar
Kemiön musiikkijuhlien suojelija on tohtori Pentti Arajärvi ja tapahtumalla on kaksi taiteellista johtajaa: Martti Rautio ja Katinka Korkeala. Esitteessä todetaan idealistisesti, että ”Me kaikki etsimme totuutta. Niin ovat tehneet myös muusikot kautta aikojen”. Ohjelmassa on teemoina slaavilaisuus ja esitteen mukaan perinteinen mustalaismusiikki. Ohjelmassa ei kuitenkaan edetä johdonmukaisesti teeman mukaan, ja luonnollisesti sanan ”mustalainen”-käyttö särähtää valveutuneen kansalaisen korvaan. Teemojen olisi suonut näkyvän ohjelmassa johdonmukaisemmin, mm. nykyslaavilaisuus puuttuu ohjelmasta kokonaan. Kemiön tapahtumassa on kuitenkin hyviä suomalaisia esiintyjiä, niin nuoria kuin kokeneempiakin: Jorma Hynninen, Ismo Eskelinen, Valeria Resjan, Tuomas Ylinen, Tuulia Ylönen ja taiteelliset johtajat. Tasosta ei siis ole epäilyistäkään ja konsertit eivät ole ylihintaisia, joten tapahtuma saattaa kiinnostaa kauempaakin tulevia.
Kangasniemen musiikkiviikot 13.–23.7.2007
www.kangasniemi.fi/musiikkiviikot
Kangasniemen musiikkiviikkojen tilanne on erikoinen, sillä konserttien ohjelmat eivät vielä toukokuussa olleet selvillä. Voidaan kuitenkin todeta, että kyseessä on vuosikaudet samankokoisena säilynyt tapahtuma, jossa on esiintyjinä vahvoja suomalaisia taiteilijoita. Konsertit lienevät erinomaisia tasoltaan ja esiintyjissä on nimiä, joita ei kuule muilla kesäfestivaaleilla. Laulunharrastajille Kangasniemi on erinomainen paikka kuulla myös hyviä nuoria ja kehittyviä laulajia.
Kuhmon kamarimusiikki 15.–28.7.2007
www.kuhmofestival.fi
Kuhmon kamarimusiikki on Vladimir Mendelssohnin suunnittelemana vakuuttava paketti. Ulkopuolisen on mahdotonta ymmärtää sitä valtavaa työmäärää, mikä Kuhmon ohjelmakokonaisuuden suunnittelemiseen on mennyt: On teemat, joista pidetään kiinni, ja joita valotetaan ruhtinaallisesti. Konsertteja on määrällisesti paljon ja mukana on koko joukko niin Suomessa kuin koko Euroopassakin tunnettuja, hyviä kamarimuusikoita. Perinne Kuhmossa jatkuu erittäin elinvoimaisena ja uusiutuu koko ajan V. Mendelssohnin vankassa taiteellisessa otteessa.
Oulunsalo soi 26.7.–3.8.2007
www.oulunsalosoi.fi
Oulunsalo soi on Izumi Tatenon ja Tatenon perheen tapahtuma, jossa esiintyy perheen ystäviä ja joka toimii siltana Suomen ja Japanin välillä. Myös Islanti on mukana kuvioissa Bryndis Halla Gylfadóttirin sellon kautta. On mukava huomata, että Erkki Rautio selloineen on mukana ja soittaa mm. avajaiskonsertissa. Huippuvaikea Kodályn soolosellosonaatti on juuri hänen soittamaan ollut aikoinaan minulle suuri elämys. Tapahtuma on mittava ja monipuolinen, Piazzollalla ja lastenkonserteilla höystettynä.
Lieksan vaskiviikot 27.7.–5.8.2007
www.lieksabrass.com
Lieksan vaskiviikot on Jouko Harjanteen vetämänä vakiinnuttanut asemansa merkittävänä kesäjuhlana. Idea on selvä: kaikki vaskisoitinten perheeseen liittyvä voi festivaalilla esiintyä. Vaskimusiikin ystävät eivät tule pettymään, tarjonta on jo määrällisestikin erinomainen: mukana on monenlaista tyylilajia, Suomen parhaita esiintyjiä, myös trumpettikilpailu ja oheistapahtumia.
Tuusulanjärven kamarimusiikki 30.7.–4.8.2007
www.tuusulanjarvifestival.fi
Mielenkiintoista kyllä Tuusulanjärven kamarimusiikki on ottanut selkeän teeman: Bach ja improvisaatio, joka on vahva selkäranka koko konserttisarjan ohjelmalle. Konserttisarjassa on käytetty hyväksi Tuusulanjärven ympäristön tarjoamia pieniä konserttitiloja. Taiteellinen johtaja Pekka Kuusisto on tehnyt hyvää työtä: Tuusulanjärven kamarimusiikissa kuullaan mainioita suomalaisia esiintyjiä ja ohjelmakokonaisuus on rohkea ja linjakas.
Tammisaaren kesäkonsertit – Sibelius Pohjolassa 2.–5.8.2007
www.finnchamber.fi
Suomalaisen kamariorkesterin Sibelius Pohjolassa -tapahtuma Tammisaaressa on lyhyt, mutta perinteikäs festivaali. Taiteellinen johtaja Jukka-Pekka Saraste tuo tapahtumaan Suomalaisen kamariorkesterin ja sen taitavat muusikot. Ohjelmassa on Sibeliusta, mikä ei sinänsä ole Lahden ja Loviisan Sibelius-tapahtumien ohella kovin omaperäistä. Kamariorkesterikokoonpanolla kuitenkin esitetään 5. ja 6. sinfonia, Myrsky-musiikkia ja Serenadit. Yhdeksässä konsertissa on tarjolla melko kattava otos Sibeliuksen keskeistä tuotantoa. Mukana on myös Alina Pogostkina, viimeisin Sibelius-viulukilvan voittaja. Lapsiakin on ajateltu, kun ohjelmassa on Prokofjevin Pekka ja Susi. Ohjelmasta kaipaan kuitenkin uutta ja kiinnostavaa näkökulmaa: miksei ole tuotu esiin myös Sibeliuksen seuraajia, ihan uusimpia säveltäjiä myöten?
Lahti Organ 5.–11.8.2007
www.lahtiorgan.fi
Lahden urkuviikko on nimensä mukaisesti kiinnostava, monipuolinen ja kattava urkumusiikin katselmus, joka täyttää varmasti sille asetetut odotukset. Monipuolisuutta ja väriä ohjelmaan tuo mm. The King’s Singersin, loistavan brittiyhtyeen konsertti, joka kuullaan poikkeuksellisesti Lahden lisäksi myös Helsingissä Temppeliaukion kirkossa. Lahdessa on erinomaiset tilat urkufestivaalille, kun Ristin kirkon lisäksi myös Sibelius-talossa on nyt mahdollisuus esittää urkumusiikkia. Alan harrastajalle festivaali on pakollinen kesänumero, johon on helppo päästä joka puolelta Suomea.
Katrina-konsertit 6.–11.8.2007
www.katrina.ax
Katrina-konserttisarja on uudehko tapahtuma Ahvenanmaalla. Tempera-kvartetti on keskeinen esiintyjäryhmä, muissa konserteissa on ad hoc –kokoonpanoja. Mukana myös all stars -maratonkonsertti, joka usein tahtoo olla kuin päivän keitto: se voi onnistua hyvin tai vähemmän hyvin. Maratonkonsertit ovat kuulijan kannalta arvausleikkejä – kannattaako niihin mennä vai ei. Tapahtumalla on varmasti paikallista arvoa; myös saaristoa on käytetty hienosti hyväksi, joten vaikkapa polkupyöräilijä voisi yhdistää henkisen ja fyysisen annin.
Festivo – Rauman musiikkipäivät 6.–12.8.2007
www.raumanfestivo.fi
Rauman musiikkipäivien rahavarat eivät liene suuret, mutta rajallisesta määrästä esiintyjiä on pystytty puristamaan runsas ohjelma. Gregoriaanisien koraalisävelmien konsertti toimii kontrastina muuten ”rasvaiselle” romanttispainotteiselle ohjelmalle: Schumannia, Lisztiä, Brahmsia, Griegiä, Chopinia. Igor Stravinskin sotilaan tarina on monella juhlalla ohjelmistossa. Raumalla on kiitettävästi mainittu, että kyseessä on lyhennetty versio klarinetille, pianolle ja viululle. Wanhan Rauman pihalla myös Festivo-taiteilijoiden ”yllätysohjelmaa”, itse olen vähän väsähtänyt näihin yllätysohjelmiin; olisi mukava tietää etukäteen, mitä on menossa kuuntelemaan.
Turun musiikkijuhlat 10.–19.8.2007
www.turkumusicfestival.fi
Turun musiikkijuhlat on perinteinen tapahtuma, jossa on viime vuosina ollut tapana julkaista ohjelma pienen ja hassun aikakausilehden muotoisena. Ilmeisesti tarkoituksena on sen avulla popularisoida tarjontaa. Itse juhla on mittava, ja konserteissa on erinomaisia suomalaisia esiintyjiä kuten Tapiola Sinfonietta, Olli Mustonen ja Leif Segerstam.
Vantaan Barokki 12.–18.8.2007
www.vantaanbarokki.fi
Vantaan Barokki on jatkuvasti kehittyvä juhla, jossa tänä vuonna tuodaan hyvin mielenkiintoinen säveltäjä, Dietrich Buxtehude hienosti esiin. Aikataulujen salliessa olisin läsnä useimmissa Vantaan Barokin konserteissa. Rajatuissa raameissa, vanhan musiikin puitteissa, kuullaan loistavasti kokoonpantu ohjelmakokonaisuus. Tätä vauhtia kasvaessaan Vantaan Barokki voisi nousta jopa kansainvälisen kiinnostuksen kohteeksi.
Helsingin juhlaviikot 17.8.–2.9.2007
www.helsinginjuhlaviikot.fi
Helsingin juhlaviikot on hyvin vankka klassisen musiikin tarjonnaltaan. Ohjelmisto on rakennettu hieman varman päälle, mutta mikä ettei, kun on näinkin kiinnostavaa ohjelmaa: András Schiffin Beethoven-sarja ja Christian Tetzlaff kvartetteineen muodostavat hyvän pohjan, jonka lisäksi on saatu mukaan vielä kaksi mielenkiintoista Lindberg-konserttia. Suomalaisille esitellään myös Jukka-Pekka Sarasteen uusi orkesteri, Oslon filharmonikot, solistinaan Leif Ove Andsnes – ajankohtaisempaa ja kiinnostavampaa ohjelmanumeroa ei voisi kuvitella. Mukava on kuulla myös Pietarin filharmonikkoja Juri Temirkanovin johtamana. Juhlaviikoilla meitä hemmotellaan lisäksi Herbert Blomstedtin johtamalla Ruotsin radion sinfoniaorkesterilla ja saksankielisellä alueella suureksi tähdeksi kohonneella sopraanollamme Camilla Nylundilla, joten ohjelmatarjonta klassisessa musiikissa on valtavan korkeatasoista.
Sinfonia Lahden Sibelius-Festivaali 6.–9.9.2007
www.sinfonialahti.fi/sibelius
Sinfonia Lahti on oivaltanut sen, että Jean Sibeliuksen nimellä on kansainvälistä kaikua ja Lahden Sibelius-talo on oiva näyttämö myös muulle Sibeliuksen musiikille kuin hänen sinfoniselle tuotannolleen. Festivaalilla tarjolla oleva paketti on tiivis ja vuosi vuodelta kiinnostavampi myös kansainvälisesti katsoen. Orkesteri on erittäin hyvä Sibelius-tulkki: niin kauan kuin Osmo Vänskä juhlilla esiintyy, on itsestään selvää, että Lahteen kannattaa kauempaakin tulla kuuntelemaan hänen harkittuja Sibelius-tulkintojaan. Festivaalilla on Sibeliuksen sinfonioihin liitetty myös kamarimusiikkia oivalla tavalla, esiintyjinä hyviä suomalaisia nimiä.
Lue myös:
Seppo Kimanen arvioi kesän musiikkijuhlien esitteittä